Opettajuuden uudet sävyt

Kielikasvatuksen professori Mirja Tarnanen kastaa pensselinsä keltaiseen, koska hänen mielestään Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuksessa kukkii rohkea, innostunut ja luova ilmapiiri.

Laitoksen kotipesässä Ruusupuiston uudisrakennuksessa steriilien luentosalien valta on murrettu monipuolisilla ja viihtyisillä tiloilla, joissa voi tehdä töitä yksin tai yhdessä. Sisääntuloaulan portailla järjestetään erilaisia tilaisuuksia, ja ohikulkija voi vapaasti istahtaa kuuntelemaan keskustelua.

Tarnanen työskentelee opettajana sekä luokanopettaja- että aineenopettajakoulutuksessa ja tutkii sekä kehittää opettajankoulutusta.

Uusia sävyjä opettajuuteen etsitään opettajankoulutuslaitoksissa ympäri Suomea.

Potkua uudistamiseen on saatu opettajankoulutusfoorumista ja siihen liittyvässä opettajankoulutuksen kehittämisohjelmasta, jonka hankkeisiin opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi viime keväänä lähes 15 miljoonaa euroa.

Useissa korkeakouluissa petrataan täydennyskoulutusta, kehitetään digipedagogiikkaa ja edistetään tasa-arvoa. Työn alla ovat myös esimerkiksi monikulttuurisuuden ja yksilöllisten seksuaali-identiteettien huomioiminen opetuksessa.

Otamme selvää, mitä opettajat haluavat olla yhteisönä.

Jyväskylän yliopistossa hankerahoilla kehitetään esimerkiksi täydennyskoulutusta. Yhteistyökumppani on Jämsänkosken yhtenäiskoulu. Projektin työntekijät haastattelevat tänä keväänä opettajia siitä, millaista tukea he tuntevat tarvitsevansa opettajana kehittymisessä.

– Koulu siirtyy uuteen rakennukseen ensi vuonna. Otamme selvää, mitä opettajat haluavat olla yhteisönä, millainen toiminta vie kohti visiota ja kuinka me voisimme olla heidän tukenaan muutoksessa. Opettajaopiskelijamme toteuttavat Jämsänkoskella muun muassa monialaisia oppimiskokonaisuuksia, Tarnanen kertoo.

Jyväskylän yliopisto on mukana myös Turun yliopiston koordinoimassa Ovet-hankkeessa, jossa kehitetään opettajaksi pyrkiville yhteistä, tutkimukseen perustuvaa soveltuvuuskoetta. Hankkeessa ovat mukana kaikki opettajankoulutusta järjestävät yliopistot.

Hankkeessa on luotu opettajan osaamisen malli, jonka pohjalta parhaillaan haetaan valintakokeessa arvioitavia osaamisalueita. Uusi opettaja tarvitsee kognitiivisten ja sosiaalisten taitojen lisäksi ainakin vahvaa motivaatiota ja muita oman itsensä kanssa toimeen tulemisen taitoja.

Kehittämishankkeiden yhteinen taikasana on yhteisöllisyys. Opettaja ei ole yksinpuurtaja vaan tiimityöläinen, joka rohkenee pyytää kollegalta apua ja tahtoo sitä myös antaa.

Opettajan tulee kasvaa taitavaksi yhteisön rakentajaksi. Siihen opettajankoulutus antaa parhaat eväät olemalla itse hyvä yhteisö.

– Myös me opettajankouluttajat teemme yhä enemmän tiimityötä yli tieteenalarajojen. Olemme tottuneet tarkastelemaan oppimista lähinnä tulosten kautta, mutta nyt haluamme olla mieluummin oppimisprosessin ohjaajia kuin oppimistulosten tarkistajia. Uusi toimintakulttuuri on ollut meillekin kehittymisen paikka, jossa saa koko ajan reflektoida omaa toimintaansa, Tarnanen sanoo.

Opettajan tulee kasvaa taitavaksi yhteisön rakentajaksi.

Kun siirrytään tuloksiin tuijottamisesta kohti prosessia, opettajaopiskelijoitakaan eivät ohjaa suoristuskeskeisyys ja virheiden pelko.

Käytännössä se tarkoittaa vaikkapa sitä, että opiskellaan projektilähtöisesti. Esimerkiksi kirjalliseen työhön saa palautetta eri tekovaiheissa, joten tekstiä voi kehittää palautteen perustella. Myös arvioinnissa opiskelijoilla itsellään on aktiivinen rooli.

– Haluamme kouluttaa palautehaluisia opeopiskelijoita. Tavoite on oppia pyytämään, antamaan ja vastaanottamaan palautetta niin, että se koettaisiin mahdollisuutena eikä arvosteluna.

Parhaimmillaan oma osaaminen ei ole enää itsellä pihdattavaa henkilökohtaista omaisuutta, vaan rikkautta, jota kannattaa jakaa yhteisesti.

Jyväskylän opeopiskelijat voivat näyttää osaamistaan myös pari- tai ryhmätenteillä. Yhteinen pohdiskelu auttaa suodattamaan ja käsittelemään tietoa niin, että se asettuu yhteyksiinsä ja kirkastuu uutta luoviksi näkemyksiksi.

Peruskoulun opetussuunnitelma tunnustaa, että maailma ja elämä koostuvat ilmiöistä, eivät oppiaineista. Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuksen ops muutettiin ilmiölähtöiseksi vuonna 2014.

Jyväskylässä motto on: Ajattele isosti, kokeile rohkeasti. Opettajaopiskelijan tehtävä ei ole toistaa papukaijana ulkoa opittuja totuuksia, vaan oppia ajattelemaan ja kysymään, miksi.

Siltoja yliopiston ulkopuolelle rakennetaan jatkuvasti. Opettajaopiskelijat ovat tehneet interventioita esimerkiksi vanhainkotiin, monikulttuurikeskukseen ja kirjastoihin. Esimerkiksi vanhainkohdissa eräs opettajaopiskelija on toteuttanut ylisukupolvisen lukuhetken yläkoulun oppilaiden kanssa. Turvapaikanhakijoille opiskelijat ovat järjestäneet toiminnallisen iltapäivän.

Maaliskuussa opiskelijat valtaavat taas kouluja, vetävät tiimeissä päivän opetuksen ja vapauttavat opettajat oppijoiksi. Koulut saavat opiskelijoilta uusia ideoita, ja opiskelijat pääsevät testaamaan ajatuksiaan koulun arjessa.

Mirja Tarnanen liputtaa vahvasti opettajankoulutuksen tutkimusperustaisuuden puolesta.

– Harva opettaja jaksaa päivätyönsä päälle lukea tieteellisiä artikkeleita. Hyvä tutkija ja opetuksen kehittäjä muokkaakin tieteellisen tiedon koulun arkeen sopivaan muotoon.

Opinnoissa tutkimusperusteisuus tarkoittaa, että koulutetaan kriittisesti ajattelevia asiantuntijoita, joiden käytännön osaaminen rakentuu tieteen kautta.

– Tällä pyritään siihen, että emme etene vain arkiajattelun ja mutu-tiedon varassa, vaan opiskelijat osaavat myös tutkia ja arvioida omaa työtään. Kun tietoa rakennetaan yhdessä ja opitaan reflektoimaan tehtyjä valintoja, se tarjoaa pohjan elinikäiselle oppimiselle.

Ruusupuistossa halutaan kasvattaa opettajia, jotka kokevat työnsä merkitykselliseksi. Opettajia, jotka rohkenevat tarkastella asioita monesta näkökulmasta ja joilla on halua muotoilla koulua tarkoituksenmukaiseen suuntaan.

Ainakin neljännen vuoden luokanopettajaopiskelija Kimmo Huostilassa opit ovat ottaneet tulta, ja hän haluaa olla tulevaisuudessa ennen kaikkea yhteisökeskeinen opettaja.

– Kun tietoa saa rakentaa yhdessä toisten kanssa, pääsee syvemmälle.

Suhde opettajankouluttajiin on tasavertainen. Opiskelu otetaan vakavasti mutta ei liian tosissaan. Pilke silmäkulmassa tehdään opiskelijajärjestöjen ja henkilökunnan yhteistä hupilehteä Vyöruusua.

Maalaustelineen edessä Huostila valitsee siveltimeensä punaisen, rakkauden värin.

– Opettajan työ on kutsumusammatti, jota pitää haluta tehdä, nuori mies tuumaa.