Rauhan arkkitehdit rakentavat sivistystä Suomi Areenassa

Poksauttele kuplat rikki

Kun Perttu Pölönen haluaa rentoutua ja päästä pois arjen pyörteestä, hän ei katso leffaa Netflixistä, vaan antautuu oppimaan uusia asioita.

– Unohdan kaiken muun, kun annan mielenkiinnon viedä. On tärkeää opiskella jotakin riittävän vaikeaa.

Kiinnostavat aiheet säveltäjäksi valmistuva Perttu on listannut seinälleen suurelle taululle. Peliteoria, luottamuksen evoluutio, tulppaanien kasvatus, Penrosen laattasymmetria ja niin edelleen.

Sivistyksen Perttu määrittelee ajatusten, arvojen ja asenteiden joukoksi, joka auttaa ihmistä navigoimaan tässä muuttuvassa maailmassa.

– Sivistys on myös halukkuutta kuunnella toisia ihmisiä, oppia heiltä, keskustella ja haastaa. Mitä enemmän altistumme erilaisten ihmisten vaikutukselle, sitä enemmän löydämme itsestämme erilaisia puolia.

Pertussa erilaisia puolia riittää: säveltäjä, keksijä, futuristi, start-up-yrittäjä, urheilija.

Ennen musiikille omistautumistaan hän urheili ahkerasti ja kolmiloikassa heltisi jopa suomenmestaruus. Viimeksi hän innostui Yhdysvalloissa lajista nimeltä paddle tennis, joka sijoittuu johonkin pingiksen ja tenniksen väliin.

– En ollut koskaan pelannut sitä ja sitten hurahdin täysin!

Perttu on käynyt koulua Klaukkalan ala-asteella Nurmijärvellä, Helsingin suomalaisessa yhteiskoulussa ja Vaskivuoren musiikkilukiossa Vantaalla.

– En ollut luokan paras mutta pärjäsin hyvin kaikissa aineissa.

Pertun mielestä koulussa tarvitaan vallankumous siinä, miten on totuttu kysymään asioita.

– Kun kysytään, mikä on Suomen pääkaupunki, siihen on vain yksi oikea vastaus. Mutta kun kysytään, mikä on Suomen tärkein kaupunki, jokainen voi antaa oman vastauksensa ja perustella sen.

Kuka, mitä, missä -kysymyksistä pitäisi siirtyä miten, miksi, mitä varten -kysymyksiin.

– Sivistys auttaa meitä löytämään syitä tehdä erilaisia asioita.

Sivistys on halukkuutta kuunnella toisia ihmisiä.

23-vuotias Perttu valmistuu tänä vuonna säveltäjäksi Sibelius-Akatemiasta. Erityiskiitoksen saa säveltämisen opettaja Tapani Länsiö, jonka oppiin Perttu pääsi 17-vuotiaana.

– Tapanilla on loputon pankki vertauskuvia ja esimerkkejä, joiden avulla hän haastaa minut oivaltamaan asioita itse. Hän korostaa sitä, että inspiraatiota ei kannata jäädä odottelemaan, vaan pitää tehdä materiaalia, joka vie säveltäjää aina johonkin suuntaan.

Sosiaalinen media synnyttää helposti kuplia, joissa samanmieliset seurustelevat samanmielisten kanssa.

Perttu haluaa antaa kaikkien kuplien kuplia, mutta välillä tekee hyvää poksautella kuplia rikki ja astua ulos tutuista ympyröistä uudenlaisten ihmisten ja asioiden seuraan.

Kun kuplat poksahtelevat, syntyy iso kuva, laaja-alainen näkymä.

Pertun iso kuva maailmasta on saanut sytykkeitä siitä, että hän on päässyt luennoimaan moniin erilaisiin tilaisuuksiin ja yrityksiin ja saanut tavata paljon ihmisiä.

– Haluan tulevaisuudessa olla vaikuttamassa isoihin kysymyksiin. Uskon edelleen, että teknologia voi auttaa meitä paljon, vaikka voi olla mutkia matkassa.

Kone osaa paljon, mutta vain ihminen osaa tehdä virheitä.

– Virhe on siunaus, koska siitä oppii.

Pertun mielestä yhä tärkeämpiä kansalaistaitoja ovat empatia, tilannetaju, itsetuntemus ja itsetunto. Ja luovuus.

Luovuus vaatii heittäytymistä. Perttu on päässyt pitkälle, koska hän hakeutuu epämukavuusalueille eikä lannistu epäonnistumisista.

– Media kertoo onnistumisistani, mutta ainakin kaksin verroin on ollut hakuja ja ideoita, joista ei ole tullut mitään.

Nopean teknologisen muutoksen keskellä myös oppimisen tavat pitää ajatella uusiksi.

– Meille on esimerkiksi kerrottu, että lukeminen on sivistyksen elinehto, mutta eivätkö ihmiset voi oppia asioita myös katsomalla Youtube-videoita tai kuuntelemalla podcasteja?

Rakenna rauhaa välittämällä

Kun Bagdadissa syntynyt Hussein al-Taee tuli kymmenvuotiaana Suomeen, hän ja neljä muuta maahan muuttanutta lasta saivat Valkeakoskella oman luokan ja opettajan.

– Hän opetti meitä leikin avulla. Oppiminen oli hauskaa, ja minulla oli kyltymätön halu oppia suomen kieli.

Hussein oli käynyt koulua pakolaisleirillä Saudi-Arabiassa – ja inhonnut sitä.

– Opettajan sana oli kuin diktaattorin, ja hän hiljensi oppilaat väkivaltaisesti. Vaikka olin hyvä oppilas, opettaja löi.

Suomessa oli aivan toisin. Hussein piti heti koulusta ja opettajastaan Maisa Istolaisesta, jonka kekseliäät konstit kartuttivat kielitaitoa vikkelään. Numerot ja värit opittiin pelaamalla Unoa ja sijamuodot maitopurkeista tehdystä pikkukaupungista.

Irakissa oli sota, kun Hussein oli lapsi. Isä kuului presidentti Saddam Husseinin politiikan vastustajiin, oli istunut vankilassa ja oli kuolemanvaarassa, kunnes perhe pääsi pakolaisleirille.

Seitsenlapsisen al-Taeen perheen tulo Irakista Suomeen 25 vuotta sitten ei ollut sattuma. Vanhemmille ehdotettiin Yhdysvaltoja, Australiaa ja Suomea.

– Isä kysyi, missä lapset saisivat parhaan mahdollisen koulutuksen. Vastaus oli Suomi.

Hussein arvostaa sivistyneiden vanhempiensa hyvän elämän oppeja.

– He päättivät, että Suomessa pidämme kiinni omista juurista ja arvoista, erityisesti niistä, jotka eivät ole ristiriidassa uuden ympäristön kanssa. On tärkeää pyrkiä aiheuttamaan mahdollisimman paljon hyvää ja mahdollisimman vähän pahaa.

He rohkaisivat lapsia kasvamaan suomalaiseen kulttuuriin, mutta olemaan kiitollisia juuristaan.

Sivistynyt ihminen on kiinnostunut ymmärtämään toisen ihmisen kannan.

Hussein määrittelee sivistyksen ymmärrykseksi siitä, että asioista on olemassa enemmän kuin yksi mielipide.

– Sivistynyt ihminen on kiinnostunut kuulemaan ja ymmärtämään toisen ihmisen kannan. Näin ollen hän on suvaitsevainen ja valmis keskustelemaan.

Hussein työskentelee presidentti Martti Ahtisaaren perustaman konfliktinratkaisujärjestö CMI:n neuvonantajana ja luonnehtii kaikkia rauhanvälittäjiä optimisteiksi.

– Minulla on halu ja hinku viedä Irakiin Suomesta hyviä asioita.

Hän on käynyt koulua ja opiskellut kuudessa maassa ja oppinut kohtaamaan ihmisiä.

– Varsovan yliopistossa pääsin keskustelemaan pohjoiskorealaisten kanssa ja sain ikkunan heidän arkeensa.

Kansallisuus- ja muista eroista riippumatta opiskelijoita motivoivatkin samat asiat: hyvä arvosana ja todistus. Porukka tajusi yhteistyön tuovan kunnon numerot mahdollisimman monelle.

– Vaikka arvomaailma olisi erilainen, voimme sopia yhteisestä päämäärästä, kuunnella ja olla empaattisia. Yhteistyö tilanteessa kuin tilanteessa tekee arjen rauhanneuvottelijan.

Hussein sanoo suomalaisten olevan hänen kohtaamistaan ihmisistä sallivimpia. Kääntöpuoli on, ettei toisen asioihin puututa.

– Ei siitä ole kenellekään haittaa, että kysyy naapurin vointia. Tämän haluan tuoda omasta kulttuuristani Suomeen, toisen ihmisen kohtaamisen.

Erityisesti hänen sydämellään ovat syrjään jääneet ja syrjäytymisvaarassa olevat nuoret. Heistä jokainen tarvitsisi ja olisi tarvinnut kuuntelijan.

–  Opettajilla on ainutlaatuinen tilaisuus kuunnella. Samalla opettaja itse tarvitsee tilaa tulla kuulluksi. Opettajille on annettu vastuu koko yhteiskunnan tulevaisuudesta. Heitä tulisi kohdella vastuunsa kokoisella kunnioituksella.

Husseinilla on ollut empaattisia ja kuuntelevia opettajia. Hän pitää moneen edelleen yhteyttä.

Hienoista opettajistaan hän mainitsee vielä erityisopettaja Kaija Hulkkosen, jonka poismenoa hän on surrut tämän menehdyttyä keväällä.

– Hän oli kiertävä tähti, jonka tehtävä oli opettaa yläkouluissa suomea. Varsinainen rooli oli, että hän tuli oppilaiden kotiin, pääsi lähelle, kutsui meitä myös omaan kotiinsa ja avasi sydämensä ensin, sitten vasta kirjat.