Omat ja työkavereiden kyvyt piilosta päivänvaloon pelikorttien avulla

Kirsi Flinck näyttää mietteliäältä.

Pöydällä on kortteja, joita Kirsi, kokkolalaisen Mäntykankaan koulun musiikkiluokan opettaja, asettelee pelilaudalle yksi kerrallaan. Laudan avoimelle alueelle kuuluvat tiedot ja taidot, jotka opettaja tietää itse ja joita hän jakaa myös kollegoille.

– Tähän tulee ainakin tieto- ja viestintäteknologian pedagoginen käyttö, päättää Kirsi, koulunsa tvt-kouluttaja ja tutoropettaja.

– Varmaan olen ihan hyvä myös monipuolisten oppimisympäristöjen hyödyntämisessä, sillä käyn oppilaiden kanssa usein esimerkiksi museossa. Myös osallistavat opetusmenetelmät ovat tuttuja, sillä käytän paljon yhteistoiminnallista oppimista, jossa opettajan yksinpuhelua on mahdollisimman vähän.

Kun Kirsin peli on valmis, kollegat tutkailevat sitä. He lisäävät Kirsin vahvuuksiin esimerkiksi arviointimenetelmien tuntemuksen.

– Itse en sitä tohtinut valita, koska tuntuu, että uusi opetussuunnitelma vaatii minua kehittämään jatkuvasti arviointiosaamistani, Kirsi tunnustaa.

Myös rehtori Tuija Kainu käväisee kommentoimassa Kirsin profiilia.

– Kynnys hakea Kirsiltä neuvoa on matala, sillä hänellä on taito välittää ja jakaa osaamista muille opettajille niin taitavasti, ettei toinen tunne itseään huonoksi, Tuija kehaisee.

Merja Meriläinen ja Maarika Piispanen ovat kehittäneet korttipelin, joka auttaa hahmottamaan yksittäisten opettajien ja koko työyhteisön osaamista. Merja ja Maarika ovat opettajankouluttajia ja tutkijoita Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen luokanopettajien aikuiskoulutuksessa.

– Ideana on, että opettaja voi ylpeänä tulla esiin oman osaamisensa kanssa ja samalla löytää sen, missä asioissa hän tarvitsee lisää koulutusta, Maarika avaa.

Parhaillaan meneillään on korttien testaus, seuraavana tulee tuotteistaminen.

Arvostus on kauas kantava juttu.

– Aluksi opettajia näyttää jännittävän erityisesti toisen arvioiminen. Meillä kun on vielä selkärangassa vahvana ajatus siitä, että arvioidaan puutteita. Tässä kiinnitetään kuitenkin huomio ennen kaikkea opettajan vahvuuksiin, Merja korostaa.

Pelin luojien mielestä arvostus on kauas kantava juttu.

– Se, miten me opettajat arvostamme itseämme, heijastuu siihen, miten yhteiskunta arvostaa opettajan ammattia, Maarika summaa.

Mitä sitten merkitsee vaikkapa se, että joku on hyvä strukturoimaan tehtävät selkeästi?

Se tarkoittaa sitä, että jokainen oppilas tietää mitä, missä ja milloin tehdään, kuinka kauan tekeminen kestää, mitä tehdään seuraavaksi ja kenen kanssa.

Jotta osaamisalueiden kuvaus ei kuihdu sanahelinäksi, taidot pitää määritellä.

– Lähdimme kielentämään ja konkretisoimaan, mitä eri osaamisilla tarkoitetaan. Kun käsitteet on määritelty, jokainen tietää mistä puhutaan, ja se tekee keskustelusta ammatillista, Merja ja Maarika sanovat.

Vauhdilla muuttuva opettajuus vaatii osaamisen laajentamista. Opettaja hakee herkästi lisäkoulutusta tiedoissa ja taidoissa, joissa on jo vahvoilla, vaikka välillä olisi hyvä sukeltaa uusien asioiden äärelle.

Opettajia motivoi, että tietoja ja taitoja saa käyttää ja jakaa työelämässä mahdollisimman monipuolisesti.

– Näin opettajat voivat kouluttaa entistä enemmän myös toisiaan, eikä koulutusta tarvitse lähteä hakemaan koulun ulkopuolelta, Merja sanoo.

Olin yllättynyt, että minulla on paljon nykyiseen opsiin liittyvää osaamista.

Olenko hyvä oppilaiden vahvuuksien tunnistamisessa? Hyödyntääkö kollegani taiturimaisesti koulun ulkopuolista ympäristöä, ja olenko muistanut kertoa sen hänelle?

Kirsin lisäksi omien pelilautojensa ääressä pähkäilee kymmenkunta opettajaa.

Kerrankin on aikaa puntaroida asioita kunnollinen tovi.

– Ja keskustella! huomauttaa musiikkiluokan opettaja Lea Ridanpää.

– Emme tunne toistemme pedagogiikkaa kovinkaan hyvin, koska jokainen tekee töitä enimmäkseen oman luokkansa parissa. Itse olin positiivisesti yllättynyt, että minulla on paljon nykyiseen opsiin liittyvää osaamista, Lea jatkaa.

Hän aikoo käyttää profiiliaan oman kehittämissuunnitelmansa pohjana.

Osallistujien mielestä työkaveria voisi kehua ja kiittää enemmänkin, ja kollegalta voisi myös pyytää entistä rohkeammin apua.

Session lopuksi seinälle kootaan ne asiat, jotka jäävät profilointiin osallistuneiden osaamisen ulkopuolelle.

Eniten Mäntykankaan koulun opettajat näyttävät tarvitsevan lisäoppia tieto- ja viestintätekniikan pedagogisessa käytössä ja opiskelijahuollon kysymyksissä.

– Tämä on vähän yllättävää, sillä juuri näihin alueisiin on järjestetty runsaasti täsmäkoulutusta kolmen viime vuoden aikana, rehtori Tuija Kainu ihmettelee.

Jo kehityskeskusteluissa hän keskittyi opettajien taitojen kartoittamiseen Opetushallituksen Opekesu-lomakkeen avulla. Tuon prosessin jatkoksi sopii hyvin Osu-profilointi, jota Tuija kuvailee heittäytymiseksi positiiviseen pedagogiikkaan.

– Rehtorina tunnen opettajien piilo-osaamisen ja pyrin rohkaisemaan heitä käyttämään sitä. Osun anti on siinä, että kollegat joutuvat ”todistamaan” esimerkkien avulla, missä työkaverin piilo-osaaminen ilmenee.

Tuija pani työskentelyssä merkille myös yhteisöllisen ylpeyden.

– Opettajat ovat ylpeitä siitä, kuinka valtavasti erikoisosaamista heidän työyhteisöstään löytyy!

Rehtori nappaa listasta kuvan yhteisön kehittämistarpeista ja lupaa, että toiveet otetaan huomioon lukuvuosisuunnitelman tekemisessä ja täydennyskoulutuksen suunnittelussa.

Tuijan päässä itää jo uusia ajatuksia vahvistaa oppivaa yhteisöä.

– Jospa toteuttaisin ensi vuonna kehityskeskustelun tiimeissä käyttämällä profilointia sekä itse- että vertaisarviointina? Ja ehkäpä teen ensi keväänä Osu-profiloinnin koko työyhteisölle uudelleen.