Neljä tuntia lapsiryhmässä, viikko valmistelutyötä etukäteen – open työ pienten kanssa edellyttää ennakointia

Alakoulun aurinkoinen piha alkaa täyttyä pikkuoppilaista ja huoltajista. Ekaluokkalaisen käsi puristaa tiukasti äidin tai isän kättä, ja upouusi reppu näyttää isolta pienessä ja hentoisessa selässä. Sekä isoja että pieniä ihmisiä selvästi jännittää.

Rehtori Anna Hirvonen toivottaa uudet oppilaat tervetulleeksi Myllypuron peruskouluun. Heti perään ekaluokan opettajaparit aloittavat nimenhuudon.

1AB:n opettajakaksikko Anu Karjalainen ja Minna Suorsa kutsuu 45 oppilasta omaan ryhmäänsä. Anu-ope kiinnittää kaikille oppilaille nimilapun puseron rintamukseen.

Ekaluokat on jaettu luokkaryppäisiin, ja toimintatapana on yhteisopettajuus. Tavoitteena on joustavat ja tarkoituksenmukaiset opetusryhmät sekä opettajien vahvuuksien hyödyntämisen.

Myös tilaratkaisut mahdollistavat yhteistyön. Anun ja Minnan luokkahuoneiden välissä olevat tuplaovet avaamalla tilaan mahtuu esimerkiksi käsityö-askartelussa erilaisia työpisteitä.

– Yhteisopettajuus lyhentää suunnitteluun tarvittavaa aikaa, koska kahdella on enemmän ideoita tai tehtäviä voi jakaa. On myös hienoa, että voimme oppia toisiltamme paljon uutta, Anu kiittää.

Anulla on kokemusta alkuopetuksesta ja vahvuuksina toiminnallinen matikka, musiikki ja uskonto. Minnan erityisosaamista on teknologia. Hän on muun muassa vetänyt tiedeleiriä Heurekassa ja auttaa tarvittaessa muita opettajia. Vinkkejä koulutyöhön molemmat löytävät myös nettimaailman yhteisöistä, esimerkiksi Alakoulun aarreaitasta Facebookista.

– Hyvä kollegiaalinen yhteistyö on parasta arjen jaksamisen tukea. Meillä on Myllypurossa kaikkien kuuden ykkösluokan opettaja kesken huipputiimi, Anu kehuu.

1A-luokka tulee Anu-open johdolla omaan luokkahuoneeseen, jossa jokainen saa etsiä omalla nimellään merkityn pulpetin.

Anulla on pienessä peltipurkissa jokaisen oppilaan nimi. Kukin saa vuorollaan nostaa yhden nimilapun, ja porukalla katsotaan, kuka lapsista on kyseessä.

Anu käyttää opetuksessaan unkarilaista toiminnallista matikkaa, ja siihen tutustuminen alkaa heti ensimmäisenä koulupäivänä. Akvaario saa ensimmäisen kalatarransa ja oppilaat lupauksen siitä, että kun kaloja on sata, järjestetään pienet juhlat. Suuntia ja säännönmukaisuuksia opitaan autokuvien avulla.

Aloitin luokkahuoneen sisustamisen heti elokuun ensimmäinen päivä.

Anu Karjalainen aloitti tänä syksynä kuudetta kertaa ekaluokkalaisten opettajana. Minna Suorsalle kerta on ensimmäinen.

Anu alkoi laittaa luokkahuonetta kuntoon jo viikkoa ennen oppilaiden tuloa. Ennen oppilaiden ekaa koulupäivää kaksikon työpäivä venyi iltaan, puoli seitsemään. Ensimmäisen koulupäivän jälkeen meni viiteen. Työpäivä myös alkoi varhain, jo vartin yli seitsemän.

– Näin lukuvuoden alussa saa työaika vähän venyä, mutta työviikkojen edetessä on palattava ruotuun, kaksikko lupaa.

Helsingin kaupunki palkkaa opettajat elokuun alusta alkaen. Menettely mahdollistaa Anun kaltaisille koulun vaihtajille ja Minnan kaltaisille ensikertalaisille sen, että lapset saavat tulla viihtyisään opetustilaan ja hyvin valmistelluille oppitunneille.

– Luokan pitää olla oppimiseen houkutteleva ja oppimista tukeva, siksi siellä on oltava katseltavaa. Pohdin myös pulpettien sijoittelua. Minulle on kertynyt vuosien aikana paljon materiaalia, ja aloitin luokkahuoneen sisustamisen heti elokuun ensimmäinen päivä, Anu kertoo.

Jotta ensimmäiset koulupäivät sujuvat hyvin, opettaja suunnittelee ohjelman etukäteen hyvin tarkasti. Toki lapsiryhmän kanssa moni asia menee toisin ja joustavuus on tarpeen, mutta hyvä suunnittelu antaa mahdollisuuden myös nopeisiin toiminnan vaihtoihin.

– Ennakointi on pienten oppilaiden kanssa kaiken a ja o, Anu toteaa.

Lapset lähtevät opettajan johdolla ulos selvittämään, missä kohtaa isoa piha-aluetta ekaluokkalaiset saavat aikaansa viettää. Sen jälkeen kierretään koulun supertärkeät paikat: vessat, ruokala ja jumppasali. Anu-ope myös näyttää, mitä välineitä kukin kerää ruokalassa tarjottimelle.

Tärkeää on myös harjoitella, miten käyttäydytään, jos rehtori tulee käymään luokassa. Valto Ikonen ja Minttu Halkomäki saavat vuorollaan esittää rehtoria. Hyvää päivää, rehtori -tervehdys kajahtaa reippaasti, ja ylösnousu on ripeä.

Uuteen lukuvuoteen valmistautuvalle ekaluokan opettajalle erittäin tärkeä tuki ovat lasten esiopetuksen oppimissuunnitelmat. Niiden avulla opettajat arvioivat, minkälaista tukea kukin oppilas koulunaloitusvaiheessa tarvitsee. Esiopetussuunnitelmat myös antavat pohjaa 45 oppilaan jakamiseen erilaisiin ryhmiin sekä eriyttämiseen.

– Päiväkotien varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelmat kertovat opettajille, mitä vahvuuksia lapsella on ja missä asioissa hän tarvitsee tukea. Ilman näitä esiopetuksen suunnitelmia meillä olisi vain 45 nimeä, Minna kuvailee.

Esimerkiksi lukemaan opettelussa eput jakautuvat pienryhmiin taitotason mukaan. Kolmantena opettajana remmissä on laaja-alainen erityisopettaja Helena Toivanen. Näin jokainen lapsi saa tarvitsemansa tuen, ja kaikkien motivaatio säilyy. Myös sosiaalinen yhteensopivuus otetaan huomioon.

Koulupäivän paras tunti, välitunti. Jokainen muistaa pysyä eppujen alueella, joka aikaisemmin aamulla yhdessä kierrettiin. Samaan aikaan välkällä on myös isompia oppilaita, joiden välituntialue on suurempi. Anu ja Minna pitävät pikapalaverin ja päivittävät loppupäivän suunnitelmat.

Myllypuro on yhtenäinen peruskoulu, jossa on luokat 1–9 sekä lisäopetuksen luokka 10. Oppilaita on noin 800. Koulussa on viisi alueellista erityisluokkaa ja neljä valmistavan opetuksen ryhmää. Koulu toimii kolmessa eri rakennuksessa.

Välitunnilta Anu-ope ohjaa oppilaat ruokalaan. Kaikki oppilaat osaavat ottaa itse ruokaa, löytävät Anun johdolla sopuisasti paikkansa ruokapöydässä ja syövät rauhallisesti. Kerrassaan ihailtavaa!

Luokkahuoneessa kaikki laulavat yhdessä Aakkoslaulun. Apuna ovat Anun luokan etuosaan kiinnittämät kirjaimet. Anu-ope lukee Mikko Mallikas menee kouluun -kirjaa. Kaikki keskittyvät kuuntelemaan kertomusta, vaikka se on osalle tuttu.

Anu jakaa oppilaille viisi monistetta kotiin vietäviksi, ja paperit on laitettava reppuun. Tehtävä ei ole ihan helppo, joku on pistämässä nipun pulpettiin. Onneksi vierustoveri on tarkkana ja neuvoo.

Myllypuron koulussa on kaksikielistä suomi–venäjä-opetusta, johon hakeudutaan soveltuvuuskokeella.

1AB-luokan oppilaistakin moni puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea. Siksi opettajan on mietittävä tarkkaan, miten hän asiat esittää. Kuvatukien käyttö on tärkeää, samoin toiminnan mallintaminen. Myös kotiin lähtevät kirjeet on tehtävä huolella.

– Vahvistamme kirjeiden ydinsanat, ja suomea taitamaton vanhempi voi yrittää nämä sanat kääntämällä saada ymmärryksen viestistä, Anu kertoo.

Laaja-alainen erityisopettaja Helena esittäytyy luokassa. Hän kertoo, että tulee olemaan yksi opettajista Anun ja Minnan ohella.

Ekaluokkalaiset ovat jo pitkään saaneet ensimmäisenä koulupäivänään vakuutusyhtiöltä iloisen keltaisen Turvalippiksen. Moni laittaa lippiksen innoissaan päähänsä kotimatkalle.

Anu-ope antaa ohjeet roskisten käytöstä ja lajittelusta. Lajittelu on monelle oppilaalle tuttua puuhaa.

Ensimmäiseksi koulupäiväksi kaikki on sujunut hämmästyttävän hyvin ja rauhallisesti. Jokainen osaa toimia ryhmässä, odottaa vuoroaan ja vastata kysyttäessä. Pöytätavatkin ovat kunnossa. Esikoulussa ja varhaiskasvatuksessa on tehty loistavaa työtä!

Ensimmäinen koulupäivä päättyy. Iltapäiväkerhojen ohjaajat hakevat kerhoihin lähtevät oppilaat, toiset saavat iloiset jälleennäkemishalit vanhemmilta.

Opettajat huikkaavat jokaiselle hyvät päivänjatkot ja etsivät oikean suunnan niille, jotka eivät tiedä, pitäisikö mennä leikkipuistoon vai onko joku tulossa hakemaan.

Oppilaiden lähdettyä Anu ja Minna ehtivät ensimmäistä kertaa päivän aikana opettajainhuoneeseen. On aika ruokailla, ottaa kuppi kuumaa ja huokaista syvään.

Toisen koulupäivän suunnittelu sekä luokkatilojen ja opetusmateriaalien järjestely on saatu pulkkaan. Toisena koulupäivänä Anu ja Minna vaihtavat ryhmiä. Näin kumpikin saa alustavasti tutustua kaikkiin oppilaisiin.

Anu starttaa autonsa koulun parkkipaikalla ja ajaa ruokakauppaan ostamaan pakastepitsoja. Tänään ei kotona kokata.