Hevosavusteinen toiminta havainnollistaa rehtoreille, millaista vuorovaikutusta johtamisessa tarvitaan.
Laura Kalmi kiertää käsivartensa Saibi-tamman selälle ja nojaa sen kylkeen silmät ummessa. Anu Ruottisen ja Mapen välillä on kehittymässä rapsuttelun myötä luottamussuhde.
Espoolaisten koulujen johtajat osallistuvat maaliskuisena tyky-päivänä hevosavusteiseen johtajakoulutukseen, joka pidetään Ritva Mickelssonin kotitallilla Nuuksiossa. Koulutettavien jännitys katoaa sitä mukaa kun hevoset Mappe ja Saibi tulevat tutummiksi.
Tuntumaa haetaan ensin harjaamalla hevosia pareittain. Talven jälkeen harjat ovat pian täynnä pörröistä punertavanruskeaa karvaa.
– Puhalla hiljaa sieraimiin, niin se puhaltaa takaisin. Se lisää luottamusta, Mickelsson neuvoo Tuomas Suhosta tämän kumartuessa lähelle Saibin turpaa.
Kouluttaja Ritva Mickelsson neuvoo Tuomas Suhosta puhaltamaan Saibin sieraimiin.
Kaitaan koulun ja Merisaappaan erityiskoulun rehtori Ritva Mickelsson on harrastanut hevosia yli 40 vuotta. Nyt hän viimeistelee väitöskirjaa hevosavusteisesta toiminnasta erityisopetuksessa.
Espoon kaupunki antaa opettajille mahdollisuuksia käyttää työssään omia vahvuuksiaan ja toteuttaa ideoitaan. Hevosavusteisen oppimisen lisäksi Espoo on edelläkävijä myös koulukoiratoiminnassa, jota toteutetaan jo kymmenessä koulussa.
Se, mitä hevosten kanssa tapahtuu, on metafora ihmisten välisistä vuorovaikutustilanteista.
Mickelsson on voinut käyttää hevosia niin erityisopetuksessa kuin henkilöstön koulutuksessakin. Hevosavusteinen oppiminen perustuu siihen, että se mitä hevosten kanssa harjoituksissa tapahtuu, on metafora ihmisten välisistä vuorovaikutustilanteista. Hevonen on välitön peili ihmisen kehonkielelle ja tunnetiloille.
– Johtamistaitojen opetteluun hevoset sopivat erityisen hyvin, sillä 500 kiloa painavan eläimen kanssa ei saa mitään aikaan väkisin. Koska hevonen on saaliseläin ja ihminen on sille peto, hevosen kanssa toimiessa on oltava selkeä, rauhallinen ja johdonmukainen. Jos hevonen säikähtää tai kokee olevansa uhattu, se pakenee, Mickelsson kertoo.
Eläinavusteinen oppiminen kiinnostaa ympäri maailmaa, ja Mickelssonkin opiskeli sitä viime vuonna opintovapaallaan Denverin yliopistossa Yhdysvalloissa.
Suomessa on 140 rekisteröityä sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajaa, joista suurin osa toimii Etelä-Suomessa. He ovat sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan ammattilaisia, jotka ovat suorittaneet sosiaalipedagogisen hevostoiminnan täydennyskoulutuksen. Ohjaajan omasta pohjakoulutuksesta riippuu, kenelle ja miten toimintaa käytetään. Täydennyskoulutusta järjestetään Ypäjällä.
Mickelsson aloitti hevosavusteiset koulutukset viitisen vuotta sitten. Ensin kävi silloinen hallinto-osaston väki työhyvinvointi-iltapäivässä, sitten tuli rehtoriryhmiä, koulujen henkilökuntia ja oppilashuoltoryhmiä.
Nyt hänen tallillaan on ollut tavallisia kouluaineita oppimassa jo suuri joukko Espoon erityisoppilaita opettajineen. Hevosten seurassa opitaan niin kemiaa, liikuntaa, terveystietoa kuin matematiikkaakin. Hevosavusteinen oppiminen toteutetaan retkenä, jolloin mukana on ainakin luokanvalvoja ja erityisopettaja, tarvittaessa myös oppilashuoltohenkilöstöä ja tukioppilaita.
– Oppilaat, jotka eivät jaksa olla koulussa kahtakaan tuntia, jaksavat olla hevosten kanssa ja opetella siinä samalla oppiaineitakin. Itsetuntoon vaikuttaa paljon se, että saa suuren eläimen liikkumaan.
Hevosta ei johdeta väkisin, toteaa Anu Ruottinen.
Hevosen kanssa myös teinipojat uskaltavat näyttää tunteitaan.
– On upea kokemus nähdä, miten nuorten parhaat puolet tulevat esiin, Mickelsson kertoo.
Päivän aluksi keittiönpöydän ääressä on käyty läpi turvallisuusasioita ja keskusteltu aikaisemmista kokemuksista hevosten kanssa. Järvenperän koulun rehtorilla Minna Kartanolla ja Niipperin Anu Ruottisella on aiempaa ratsastuskokemusta, Lahnuksen koulunjohtaja Tuomas Suhonen on käynyt hevosen selässä pari kertaa matkoilla ollessaan ja Pakankylän koulunjohtaja Laura Kalmi on kertonut hieman pelkäävänsä hevosia.
Ritva Mickelssonin mukaan on parempikin, jos aiempaa kokemusta hevosista ei ole.
Nojailun, rapsutusten ja harjaamisen lomassa hän muistuttaa, että johtaminen edellyttää luottamusta ja halua seurata. Niinpä taluttamisharjoituksissa on pidettävä kevyt tuntuma, kuten kaikissa ihmissuhteissa. Hevonen on herkkä kehonkielelle.
– Johtaja kulkee aina edellä ja luottaa siihen, että lauma tulee perässä. Välillä talutettava voi pysähtyä tai haluta eri suuntaan. Jos haluaa lisää vauhtia, omaa energiatasoa nostamalla saa virtaa johdettavaankin. Väkisin ei voi vetää.
Mickelsson neuvoo, että jos hevonen ei seuraa, on mentävä moottorin eli takajalkojen kohdalle.
– Levottomassa luokassakin on aina tyyppi, joka on toiminnan moottori. Katso aina ensin, missä moottori on, sillä se on paikka, missä sinun tulee seistä, hän sanoo.
Laura Kalmi ja Anu Ruottinen seuraavat, kun Minna Kartano taluttaa Saibia.
Seuraava harjoitus kuvastaa jaettua johtajuutta arjessa – kun virastosta kukaan ei anna apua.
– Asian pitäisi kuitenkin edetä oikeaan suuntaan. Tarvittaisiinko jossakin kohdassa ensin lämmittelyä, jotta päästäisiin kohti vaativampaa suoritusta? Mickelsson kysyy ennen pareittain tehtävää talutusharjoitusta.
Taluttaminen vaikeutuu kun hevosta viedään mutkiin ja kapeisiin sokkeloihin. Hevonen kulkee keskellä, taluttajat sen molemmin puolin. Onnistuminen vaatii, että ensin reitti suunnitellaan yhdessä ja sitten kuljetaan rauhallisesti niin kuin on sovittu.
Päivä päättyy suureen konsensukseen, kun jokainen koulutettavista haluaa nousta hevosen selkään. Hevoset tuntuvat ikään kuin pienentyneen ja rehtorit rentoutuvat vuoronperään selässä pää lämmintä lannetta vasten.
Tuomas Suhonen miettii, miten omassa työssäkin on rakennettava ensin luottamus ja oltava helposti lähestyttävä. Ja miten palaveriin mennessä toimintaa voi joutua muuttamaan tunnelman mukaan. On tärkeää muistaa oikea kehonkieli, rauhoittaa itsensä ja hengittää.
– Päivän kivoin juttu oli se, mitä tapahtui kun puhalsi hevosen sieraimiin. Tuli tunne, että hevonen hyväksyi minut ja olin sen mielestä ihan ok tyyppi. Luulen, että näitä oivalluksia tulee lisää myöhemminkin.