Peruskoulun ja lukion digitalisoinnin ohjaus ja rahoitus ovat hajallaan. Näin toteaa Valtiontalouden tarkastusvirasto toukokuussa ilmestyneessä raportissaan.
Yleissivistävän opetuksen digitalisointia ohjaa laaja joukko toimijoita, joilla ei ole selvää vastuunjakoa, sanoo viraston tuloksellisuustarkastusneuvos Timo Oksanen. Kuntien itsemääräämisoikeus on vahva, mutta myös Opetushallituksen ja opetusministeriön välisissä rooleissa on epäselvyyttä.
− Meidän pitää selvittää, miten koko toimijajoukko organisoidaan, mikä on kenenkin tehtävä ja miten kunkin toimia arvioidaan, Oksanen sanoo.
Tarkastusvirasto kaipaa yleissivistävän koulutuksen digitalisointiin tarkempaa kokonaishallintaa. Se ehdottaa, että ministeriö ja Opetushallitus selkeyttävät digitalisointiin osallistuvien vastuita ja tehtäviä.
− Koska aihealue on kompleksinen ja kuntien ja muiden toimijoiden tasoerot suuria, on löydettävä yksinkertaiset mittarit sille, mitä digitalisoinnissa ainakin pitää saavuttaa, Oksanen sanoo.
Opetusministeriön kehittämispäällikkö Tero Huttunen pitää tarkastusviraston suosituksia hyvinä. Hän on samaa mieltä siitä, että ministeriöllä on vetovastuu toimenpiteistä.
Mihin toimenpiteisiin ministeriössä ryhdytään, siitä Huttunen kertoo vasta, kun hallitusohjelman toimeenpanosta on päätetty.
Ministeriön ja Opetushallituksen vetovastuusta on samaa mieltä myös OAJ:n kehittämispäällikkö Jaakko Salo. Hän kuitenkin muistuttaa, että digitalisaation suuntaviivat on vedettävä yhdessä opetusalan ammattilaisten ja pedagogiikan asiantuntijoiden kanssa.
– OAJ on tähän työhön valmis.
Tarvitaan yksinkertaiset mittarit sille, mitä digitalisoinnissa ainakin pitää saavuttaa.
Tarkastusviraston kertomuksessa nousevat esille täsmälleen samat pointit kuin OAJ:n vuosi sitten jäsenilleen tekemässä kyselyssä: digitalisoinnin ohjaus on epäselvää, eikä sen osuutta oppimisessa ole tarpeeksi jäsennetty.
− Riittävä valtakunnallinen ohjaus puuttuu. Tarvitaan selkeä yhteinen suunta, jota digitalisaatiolla tavoitellaan. Sen määrittäminen ei voi olla jokaisen koulutuksen järjestäjän omalla vastuulla, Salo sanoo.
Jos yhteistä suuntaa ei ole, digitalisaatiota ohjaavat Salon mukaan myyjien markkinat. Myös VTV:n mielestä verkostojen ja kaupallisten toimijoiden valta kouluissa kasvaa, jos kokonaisuutta ei saada hallintaan.
− Kunnissa tehdään hienoja juttuja, yhdessä yhtä ja toisessa toista, mutta ne eivät aina johda samaan suuntaan. Punainen lanka puuttuu, Salo sanoo.
Timo Oksanen on samaa mieltä.
− Hyvät ja huonot kokemukset eivät siirry eteenpäin eikä kehittämistyön vaikuttavuudesta huolehdi kokonaisvaltaisesti kukaan.
Perusopetuksen digitalisoinnissa on Oksasen mukaan meneillään paljon hyviä toimenpiteitä, mutta niiden taustaksi tarvittaisiin enemmän tutkimusta ja tietoa. Siinäkin ministeriö ja Opetushallitus ovat keskeisissä rooleissa.
− Miten muuten voimme tietää, satsataanko laitteisiin vai opetusmetodeihin tai miten näitä pitäisi yhdistää? Näistä kysymyksistä on kansainvälisestikin niukasti tietoa, Oksanen sanoo.
Myös tietotekniikan rahoitus on Oksasen mielestä hajanaista ja pilkkoutunutta.
− Vajaassa kymmenessä vuodessa on tuettu lähes kolmeatuhatta kehittämishanketta, joita on vain niukasti koottu hyviksi käytännöiksi. Monet lupaavat hankkeet ovat kadonneet jälkiä jättämättä.
OAJ:n kysely kertoo, että opettajatkin kaipaavat vahvempaa tukea ja ohjausta tietotekniikan käytössä. Osaamista on tuettu muun muassa peruskoulujen tutoropettajatoiminnalla.
Jaakko Salo nostaa esille Helsingin, Turun ja Itä-Suomen yliopistoissa annettavan 60 opintopisteen digioppimisen erikoistumiskoulutuksen.
− Digierko-koulutuksella voidaan lisätä ymmärrystä digipedagogiikasta. Opetuksen järjestäjien kannattaa tukea työntekijöidensä osallistumista tällaiseen koulutukseen esimerkiksi antamalla siihen työaikaa, Salo sanoo.