Kumppanukset Pipsa ja Larissa opettavat suomea ja omia äidinkieliä rinnakkain

Kumppanukset-juttusarjassa ystävät tai yhteistyökumppanit kertovat toisistaan ja siitä, mikä heitä yhdistää.

Larissa Pipsasta

Kun tulin Hyökkälään viron- ja venäjänkielisten oppilaiden oman äidinkielen opettajaksi tapasin heti Pipsan. Hän opettaa suomea toisena kielenä niille oppilaille, joilla äidinkieli on joku muu kuin suomi tai ruotsi.

Aluksi toimin Pipsan apuna suomi kakkosen tunneilla. Tulkkasin uusille viron- ja venäjänkielisille oppilaille muun muassa koulun sääntöjä.

Meistä tuli heti läheiset kollegat ja ystävät. Halusimme tukea eri kulttuuritaustaisia lapsia ja vahvistaa oman äidinkielen ja suomi toisena kielenä opetusta rinnakkain. Apulaisrehtori antoi meille vapaat kädet uusien keinojen keksimiseen.

Viime vuonna perustimme monikielisen omien äidinkielten ryhmän, johon saivat tulla kaikki sellaiset oppilaat, joilla ei ole oman äidinkielen opetusta. Monet hiljaiset lapset ovat intoutuneet puhumaan ja oppineet lukemaan omalla kielellään.

Kun pieni oppilas kertoo kurdinkielistä tarinaa kissasta, me muut emme ymmärrä siitä muuta kuin naukaisut. Poika on kuitenkin silminnähden onnellinen saadessaan puhua äidinkielellään. Se vahvistaa hänen identiteettiään ja motivoi oppimaan lisää sekä omaa kieltä että muitakin asioita.

Pipsa on hyvin innokas ja kekseliäs, minua systemaattisempi. Kun saan uuden idean, olen hyvin kiitollinen siitä, että Pipsa antaa idealle muodon ja näkee, miten se voisi toimia käytännössä.

Olemme olleet alusta saakka hyvin samaa mieltä siitä, miten tätä työtä tehdään. Oman äidinkielen hallinta kehittää abstraktia ajattelua ja helpottaa myös suomen kielen oppimista. Esimerkiksi lukutaito kehittyy parhaiten omalla äidinkielellä.

Kyselemme toisiltamme, miten oppilaidemme oppiminen sujuu. Jos oppimisessa on ongelmia, yritämme selvittää, ovatko ongelmat yhteisiä kaikissa kielissä vai johtuvatko ne oman kielen heikosta hallinnasta.

Opetan viidessä eri koulussa aamusta iltaan, myös iltapäivisin, jolloin lähes kaikki muut opettajat ovat jo lähteneet kotiin. On hienoa, että minullakin on nyt työpari ja kumppani.

Oma äidinkieleni on venäjä. Synnyin Pietarissa ja vanhempani muuttivat Viroon, kun olin kaksivuotias. Viron kielestä tuli toinen sydämenkieleni.

Tiedän hyvin, miltä tuntuu olla kaksikielinen ja miten tärkeää on vaalia omaa kieltä ja kulttuuria. Näissä asioissa tuen oppilaita ja heidän perheitään.

Pipsa Larissasta

Olemme eräänlaisia pioneereja. Yhteistyömme alkoi heti syksyn ensimmäisenä koulupäivänä. Apulaisrehtori kysyi, voisiko Larissa tulla luokkaani auttamaan uusia viron- ja venäjänkielisiä oppilaita, jotka eivät vielä osaa suomea. Larissa oli apuna muutaman päivän ja siitä se sitten lähti.

Meillä synkkasi heti. Siihen saakka olin ollut koulun ainoa valmistavan luokan opettaja ja tietyllä tavalla pariton. Nautin suuresti, kun sain työparin.

Yhteistyö Larissa kanssa oli luontevaa siksikin, että viron- ja venäjänkieliset olivat meidän molempien oppilaita. Minä opetin heille suomea toisena kielenä, Larissa viroa ja venäjää.

Larissa ehdotti omien kielten ryhmän perustamista. Sanoin heti, että joo, tehdään se yhdessä.

Nyt omien kielten tunnille osallistuu kerran viikossa lähes kymmenen oppilasta. Ryhmässä puhutaan turkkia, saksaa, vietnamia, ukrainaa ja kurdikieliin kuuluvaa badinia.

Monien erikielisten lasten opettaminen on ollut tosi jännittävää. Se on myös konkreettinen muistutus siitä, että kaikkea kannattaa kokeilla.

Ihailen Larissan rohkeutta. Hän jaksaa kokeilla uusia ideoita ja puskea niitä eteenpäin.

Hän on erinomainen roolimalli monikielisille oppilaille siitä, miten Suomessa voi elää ja vaikuttaa hylkäämättä omaa kieli- ja kulttuuri-identiteettiään.

Päivitämme osaamistamme kaiken aikaa. On hienoa, kun voimme käydä ammatillista keskustelua ja pohtia, miksi teemme mitäkin ja mikä on toimintamme teoreettinen ja tieteellinen pohja.

Omien kielten tunnilla lapset puhuvat omalla äidinkielellään kuvien, musiikin, pelien ja leikin avulla. Siellä syttyy myös into kehittää oman äidinkielen osaamista esimerkiksi vanhempien kanssa kotona.

Kaveruutemme heijastuu myös opetukseen. Kun meillä on kivaa keskenämme, koko ryhmässä on hyvä tunnelma.

Educassa keskustellaan eri kieliä ja kulttuureja edustavien opettajien kokemuksista la 25.1.2020 klo 12.15. Yhtenä keskustelijana on Larissa Aksinovits.