Koin, että se oli hyökkäys myös minua kohtaan: opettajaa, joka yrittää joka päivä auttaa oppilaitaan ymmärtämään ympäröivää maailmaa.
Näin kuvaa tuntojaan opettajankouluttajana työskentelevä pariisilainen luokanopettaja Sabine Zorn historianopettaja Samuel Patyn murhan jälkeen.
Paty murhattiin siksi, että hän oli tehnyt opettajan työtään. Ranskalaisopettajista teko tuntui hyökkäykseltä koko opettajakuntaa vastaan.
Suurelta yleisöltä opettajien suru ja järkytys jäivät osittain näkemättä. Syitä on ainakin kaksi: murha tapahtui syysloman aattona ja samaan aikaan koronapandemian varotoimet rajoittivat kokoontumisia.
Rajoituksista huolimatta kymmenettuhannet ihmiset, joukossaan lukuisia opettajia, osallistuivat Patyn muistoksi järjestettyihin joukkokokoontumisiin 18. lokakuuta. Opettajat myös viestittelivät sosiaalisessa mediassa poikkeuksellisen vilkkaasti koko syysloman ajan.
Maan opetusministeriössä syysloma käytettiin lomanjälkeisen maanantaiaamun valmisteluun: miten oppilaille pitäisi puhua Samuel Patyn murhasta?
Ministeriö ohjeisti kaikkia opettajia lukemaan oppilailleen ranskalaisen filosofin ja valtiomiehen Jean Jaurès’n vuonna 1888 opettajille osoittaman kirjeen ja viettämään minuutin mittaisen hiljaisen hetken murhatun opettajan muistolle.
Yli 130 vuotta vanhan kirjeen lukeminen nykykoulussa voi kuulostaa yllättävältä. Kirjeen merkityksestä ranskalaisille, ja nimenomaan opettajille, kertoo kuitenkin se, että otteita siitä luettiin myös Patyn kansallisessa muistotilaisuudessa.
Lisäksi opetusministeriö ohjeisti, että kaikissa luokissa pidetään tunti, joka käsittelee Ranskan tasavallan ja ranskalaisen koulun arvoja. Näin siksi, että Paty käsitteli kuolemaansa johtaneella oppitunnilla ilmaisunvapautta, joka on olennainen osa ranskalaisen yhteiskunnan arvoja.
Opettajan ammatti on muuttunut yhä vaikeammaksi.
Ranskalaisten opettajien silmissä Jean Jaurès’n kirjeen nostaminen esiin oli sekä kaunis symbolinen ele Samuel Patyn muistolle että arvostuksen ilmaus opettajille.
Sabine Zorn, opettajankouluttaja Caroline Treffe ja kielitieteen lehtori Nathalie Lewi-Dumont näkevät, että teksti välittää universaalin viestin siitä, mistä opettajan ammatissa on pohjimmiltaan kyse.
Jaurès kirjoittaa opettajille muun muassa, että ”käsissänne on lasten älykkyys ja ajattelu, ja te olette vastuussa isänmaasta”, ja jatkaa: ”Koululaisista tulee kansalaisia ja heidän tulee tietää, mitä on vapaa demokratia, mitä oikeuksia kansakunnan itsemääräämisoikeus heille takaa ja mitä velvollisuuksia se heille säätää. Viimein heistä kasvaa aikuisia, ja heidän tulee ymmärtää ihmisyyttä. Heidän tulee tietää, mikä on kaiken kurjuutemme lähde – itsekkyys eri muodoissaan – ja mikä on arvokkuutemme perusta – ylpeys yhdistettynä lempeyteen.”
– Nykyään monilla oppilaistamme ei ole Ranskan kansalaisuutta, mutta silti teksti on osoitettu myös heille, lapsina ja oppilaina, Treffé sanoo.
Erityisopettajia inklusiiviseen opetukseen kouluttavan Zornin mielestä iso osa opettajista on sisäistänyt kirjeen tekstin välittämät arvot ja periaatteet.
– Opettajat tekevät valtavasti työtä voimiaan säästämättä. Ammatti on kuitenkin muuttunut yhä vaikeammaksi: luokkakoot kasvavat, vanhempien vaatimukset lisääntyvät, ryhmät muuttuvat yhä heterogeenisemmiksi, opettajan työn arvostus laskee ja institutionaaliset vaatimukset lisääntyvät.
Opettajien mukaan kollegan murha nosti esiin opettajan ammatin merkityksen.
– Ajatukseni opettajan roolin tärkeydestä vain vahvistui. Sen roolin on oltava keskiössä, kun mietimme, millaisen yhteiskunnan haluamme rakentaa, Treffé sanoo.
Zorn näkee, että Jean Jaurès’n ajatukset kuvastavat mennyttä aikakautta, jolloin opettajien rooli yhteiskunnassa oli tunnustettu. Nyt tilanne on toinen.
– Ranskalaisten opettajien sosiaalisen ja palkkauksellisen tunnustuksen puute näkyy erityisesti perus- ja täydennyskouluksen resurssien vähyytenä, Zorn arvioi.
Kirjoittaja on kasvatustieteen professori INSHEA-instituutissa Pariisin lähellä. Hänen lisäkseen Jaurès’n tekstin kääntämiseen osallistuivat Turun yliopiston käännösviestinnän opiskelijat Teemu Julkunen, Klaudia Lyytikäinen ja Minna Vahter-Kojo.