Tärkeintä ei ole se, miten tehokkaasti suoriudun arjesta, vaan mitä uutta opin itsestäni.
Tällaisia ajatuksia heräsi kasvatustieteen opiskelijalla harjoittelujaksolla päiväkodissa.
Laura Huhtala valmistui vuodenvaihteessa kasvatustieteen kandidaatiksi ja opiskelee nyt maisteriksi Oulun yliopistossa. Harjoittelujaksonsa hän suoritti yksityisessä päiväkodissa.
Harjoittelu lapsiryhmässä hyvässä ohjauksessa antaa Huhtalan mukaan tärkeitä aineksia matkalla kohti omaa opettajuutta. Jaksolla pääsee testaamaan teoriassa opittuja juttuja käytännössä. Opiskelijan roolia Huhtala kuitenkin vielä selkiyttäisi.
− Harjoittelussa tehdään usein liikaa käytännön työtä, vaikka opiskelija kaipaisi aikaa havainnoinnille, reflektoinnille ja suunnittelulle työpäivän sisällä. Kiireessä nappaa helposti vääriä toimintatapoja, kun ei ole aikaa miettiä, hän sanoo.
Yliopistonopettaja Jaakko Moilanen jakaa huolen.
− Ei riitä, että opiskelija vain suorittaa työtä. Hänen täytyy päästä myös kehittymään.
Moilanen koordinoi Oulun yliopistossa varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskelevien ensimmäisen vuosikurssin harjoittelujaksoja. Hän kutsuu harjoittelua mieluummin työssäoppimiseksi, koska siinä ollaan ennen kaikkea oppimassa.
Harjoittelujaksojen pituudet vaihtelevat yliopistoittain. Oulussa kasvatustieteen kandidaatin 180 opintopisteen tutkintoon kuuluu yhteensä 20 opintopistettä työssäoppimista. Se on jaettu muutaman viikon pätkiksi kaikille kolmelle vuosikurssille.
Moilanen huolehtii siitä, että jokaiselle opiskelijalle löytyy työssäoppimispaikka päiväkodista ja sieltä puolestaan yliopistokoulutettu varhaiskasvatuksen opettaja harjoittelua ohjaamaan. Kaikki viime syksynä opintonsa aloittaneet ovat päässeet harjoittelemaan myös korona-aikana.
Kiireessä nappaa helposti vääriä toimintatapoja.
Vakaopettajien aloituspaikkoja on lisätty kaikissa yliopistoissa ja myös Oulussa opiskelijoita on tullut lyhyessä ajassa paljon lisää. Harjoittelupaikkoja haetaan ympäri maakuntaa ja sen ulkopuoleltakin. Toistaiseksi päiväkotien ovet ovat auenneet Pohjois-Pohjanmaan lisäksi myös Lapissa ja Kainuussa, joissa on kova pula pätevistä vakaopettajista.
Myös yksityiset päiväkodit ovat kiinnostuneet yliopistoyhteistyöstä. Aiemmin yksityisistä on ollut vaikea löytää ohjaajia, koska yliopistokoulutettuja varhaiskasvatuksen opettajia on siellä vähemmän kuin kuntien päiväkodeissa. Nyt tilanne on Moilasen mukaan kuitenkin parantunut.
− Kentän ohjaavat opettajat ovat olleet tyytyväisiä. He kertovat, että opiskelijoiden ohjaaminen on antanut mahdollisuuden kehittyä itsekin omassa työssään.
Ohjaaminen korvataan opettajille ohjaustuntien mukaan.
Opiskelijalle arki päiväkodissa voi olla šokki tai mieluista kokemus. Moilanen uskoo, että alku ratkaisee paljon. Hyvä työssäoppimisjakso lisää kiinnittymistä alalle.
Moilanen kertoo, että koronapandemian aikana opiskelijat ovat odottaneet työssäoppimista entistä innokkaammin, koska kontaktiopetusta ei ole ollut. Lyhyeen jaksoon on ladattu paljon tunteita.
Itse työssä opiskelijat kokevat haasteita, mutta myös onnistumista ja riemuakin. Ohjaavan opettajan tehtävänä on tukea ja tsempata heitä kaikissa tilanteissa.
− Kokemuksia pohditaan yhdessä. Tämä on vuorovaikutusta mitä suurimmissa määrin, Moilanen sanoo.
Työssäoppiminen on Moilasen mukaan opiskelijoille tärkeää senkin vuoksi, että he tulevat yliopistoon hyvin erilaisista lähtökohdista. Joku on työskennellyt pitkiäkin aikoja varhaiskasvatuksessa, kun toisella ei ole lainkaan käytännön kokemusta alalta.
Laura Huhtala lunttaa muistiinpanoistaan, millaisia tavoitteita hän asettikaan omalle harjoittelujaksolleen. Isoja asioita, kuten oman opettajuuden rakentaminen, teoreettisen ja käytännöllisen osaamisen tunnistaminen ja kehittäminen. Ohjaajansa kanssa hän suunnitteli, miten tavoitteita voisi toteuttaa.
Esimerkkinä Huhtala mainitsee tuokion, jossa hän luki satukirjaa pienelle lapsiryhmälle ja jutteli sitten lasten kanssa talviseen luontoon liittyvistä eläimistä.
− Yhdessä pohdittiin, mikä eläimistä on suurin, mikä pienin, mikä nopea, mikä hidas, mikä kuvassa takana, mikä keskellä ja mikä edessä. Samalla opeteltiin liuta uusia käsitteitä.
Harjoittelun onnistuminen edellyttää hyvää ohjausta. Tähän on havahduttu kaikissa yliopistoissa. Tampereella ohjaajia kutsutaan mentoreiksi, Oulussa ohjaaviksi opettajiksi. Yliopistojen yhteisessä Askel-hankkeessa on kehitetty Oulun yliopiston ohjaaville opettajille suunnattua koulutusta. Tampereella mentoreita on koulutettu jo pitempään.
Askel-hanketta johtava Anna-Maija Puroila sanoo, että työssäoppimisen ohjaaminen edellyttää erityistä osaamista. Hyväkään opettaja ei välttämättä osaa ohjata ilman koulutusta.
Oulussa harjoittelun ohjaamisen opintojakso kuuluu maisteriopintoihin, mutta jaksolle voivat osallistua myös ne päiväkotien varhaiskasvatuksen opettajat, jotka omassa työssään ohjaavat opiskelijoita. Tavoitteena on, että kaikki opiskelijoita ohjaavat opettajat olisivat jossain vaiheessa suorittaneet ohjaamisen opinnot.
Oulun yliopistolla on yliopistokumppani Islannissa. Siellä maisteritutkintoa suorittava opiskelija saa palkkaa harjoitteluajaltaan ja voi käyttää osan työajastaan opiskeluun. Islannin mallille olisi Puroilan mielestä kysyntää Suomessakin.
− Jos kunnat tukisivat opintoja, ne saisivat rekrytoitua päteviä vakaopettajia, joista on nyt paikoitellen suuri pula. Samalla valmistauduttaisiin vuoteen 2030, jolloin päiväkodinjohtajilta vaaditaan maisterintutkintoa, hän sanoo.
Oulussa kokeillaan nyt mallia, jossa niin sanotut kehittäjäopettajat työskentelevät päiväkodeissa yliopiston ja työelämän välimaastossa. Yliopisto maksaa heille palkkaa siitä työajasta, jonka he ovat vapautettuina muusta varhaiskasvatuksen opettajan työstä.