Poikkeusaika mutkisti yhteydenpitoa vanhempiin, lähitapaamisia odotetaan nyt kipeästi

Kun vanhemmat temusivat yhden lapsen kanssa koulutehtävien kimpussa, he alkoivat ymmärtää, millaista on opettajalla, kun lapsia on parikymmentä.

– Sain vanhemmilta paljon kiitosta ja kannustusta, luokanopettaja Outi Kunnamo kertoo etäjaksojen kokemuksista Päämajakoulussa Mikkelissä.

Etäopetusaika tiivisti yhteistyötä kotien kanssa. Samalla isät ja äidit pääsivät tutustumaan koulumaailmaan ja alkoivat arvostaa opettajan työtä entistä enemmän.

Kunnamolla on virka Kalevankankaan koulussa, mutta viimeiset kaksi vuotta hän on opettanut Päämajakoulussa.

– Kaiken kaikkiaan vanhemmat suhtautuivat ymmärtäväisesti etäopetukseen. Tuntui siltä, että oltiin samassa veneessä.

Aina etäopiskelu ei kuitenkaan maistunut. Kotoa saattoi tulla viesti, että tänään ei saatu tehtyä kaikkia hommia. Isällä oli palaveri eikä lapsi päässyt itsenäisesti etenemään.

– Lohduttelin, ettei se haittaa. Ehdotin, että valitkaa tärkein asia, vaikka matikka tai lukuläksy ja jättäkää muut tekemättä.

Outi Kunnamo on pyrkinyt säästämään myös vanhempien voimia keventämällä kotitehtäviä.

Jos opiskelu tuntui työläältä, Kunnamo vähensi tehtäviä ja keksi kompromisseja. Hän suunnitteli kotitehtäviä niin, etteivät ne kuormittaisi lapsia ja vanhempia liikaa.

Poikkeusolojen aikana Kunnamo kertoo päässeensä tutustumaan lasten kotiympäristöön tavallista lähemmin. Vanhemmatkin halusivat tietää koulusta ja opetuksen tavoitteista yhä enemmän.

Samalla vanhemmilla on paljon erilaisia odotuksia. Yksi sanoo, että mitä tuo asia minulle kuuluu, ja toinen ihmettelee, että miksei tästä ole meille kerrottu.

– Vanhemmat kaipaavat yhä räätälöidympää palvelua. Joku tahtoo lapselleen ehdottomasti reissuvihon, toinen haluaa lukea kuulumiset Wilmasta.

Vanhemmat kaipaavat yhä räätälöidympää palvelua.

Se Kunnamoa harmittaa, että vapaa yhdessäolo vanhempien kanssa on korona-aikana jouduttu unohtamaan. Hän on yleensä kutsunut vanhempia ja isovanhempia mukaan koulun arkeen esimerkiksi retkille, oppitunneille ja askarteluiltoihin. Kun tullaan tutuiksi, on vaikeitakin asioita helpompi ottaa puheeksi.

– Lähitapaamisia ei voita mikään, ja niitä me tietysti kaikki odotamme. Keväällä, kun vanhemmat saivat tulla koululle arviointikeskusteluun, juuri kukaan ei halunnut etäkeskustelua.

Porvoolaisen varhaiskasvatuksen opettajan Marina Fredrikssonin mielestä yhteistyö vanhempien kanssa on muuttunut pandemian aikana entistä vaativammaksi. Jotkut perheet kaipaavat ongelmiinsa apua, johon oma asiantuntijuus ei enää riitä.

– Voin ohjata perheitä perheneuvolaan, mutta se on laiha lohtu, jos perhe on akuutissa tuskassa ja ahdingossa, Fredriksson sanoo.

Hän on ollut vakituisena esiopetuksen opettajana jo 13 vuotta Porvoon kaupungilla. Nyt hän tekee poikkeuksellisesti sijaisuutta Kuutamopolun päiväkodissa.

Porvoossa päiväkodit on pidetty auki koronan aikana, mutta jotkut lapset ovat olleet pitkiäkin aikoja kotona, jos esimerkiksi joku perheenjäsenistä kuuluu riskiryhmään. Puhelimessa ja Teamsissa on neuvoteltu vanhempien kanssa kotitehtävistä ja muusta.

Yhteistyö kotien kanssa on Fredrikssonin mukaan sujunut hyvin, vaikka aina ei helppoa ole ollutkaan. Joitakin vanhempia suututti, kun lapset piti livauttaa ovenraosta, eivätkä äidit ja isät saaneet tulla päiväkotiin sisään. Kaupungin ohjeetkin muuttuivat tiuhaan ja se turhautti huoltajia.

– Välillä vanhemmat purkivat pahaa oloaan meihin. Ei siinä auttanut kuin pysyä rauhallisena ja yrittää avata keskustelua myöhemmin, Fredriksson kertoo.

Kellarpellon päiväkodinjohtaja Markku Hämäläinen Savonlinnasta sanoo, että etäyhteydenpidossa vanhempiin on hyvätkin puolensa. Kun keskustelut lapsen varhaiskasvatussuunnitelmasta käydään puhelimessa tai verkossa, pysytään tiiviisti asiassa ja lapsen tavoitteissa.

Markku Hämäläisen mukaan varhaiskasvatuksen opettajat ovat olleet erityisen luovia keksiessään miten pitää yhteyttä vanhempiin etänä.

Varhaiskasvatuksen opettajat ovat Hämäläisen mukaan olleet hyvin luovia etsiessään erilaisia ratkaisuja, joilla lasten päivittäisiä tilanteita on voitu esitellä vanhemmille kuvin ja sanoin etäyhteyksin. Samalla varhaiskasvatuksen opettajan työ on tullut perheille aiempaa tutummaksi.

– Kaikesta huolimatta on valtava helpotus, että lähitapaamisia on taas pystytty järjestämään. Sekä meille varhaiskasvatuksen opettajille että huoltajille on äärimmäisen tärkeää päästä tutustumaan toisiimme.

Marina Fredriksson ja Markku Hämäläinen ovat huomanneet, että varhaiskasvatusta arvostetaan nyt enemmän kuin ennen. Työ on tullut näkyväksi.

– Vanhempia kiinnostaa, mitä varhaiskasvatuksessa ja eskarissa tapahtuu, mitä siellä tavoitellaan ja miten. Moni haluaa kuulla tarkemmin, miten tänään kasvettiin ja kehityttiin, miten toteutettiin kielten rikasta maailmaa, Fredriksson sanoo.

Muistutan, että olemme samalla puolella, lapsen asialla.

Hän tahtoo tukea myös niitä vanhempia, joilla on heikommat mahdollisuudet osallistua lastensa varhaiskasvatukseen.

– Haluan luoda luottamusta ja näyttää vanhemmille, mitä kaikkea meillä tehdään. Muistutan, että olemme samalla puolella, lapsen asialla.

Jos vanhemmat halutaan saada yhteistyöhön mukaan, Fredriksson suosittelee järjestämään mieluummin kahdenkeskeisiä tapaamisia kuin suuria luentotilaisuuksia.

– Ihmisen kohtaamiseen ei tarvita pitkää aikaa. Kun luottamus on syntynyt, erilaiset viestit on helppo vastaanottaa.