Jos korona jätetään laskuista, niin ammatillisen koulutuksen viime vuosien myllerrys tiivistyy opettajien kannalta kolmeen asiaan: ammatilliseen reformiin, rahoitusleikkauksiin ja uuteen työaikamalliin eli vuosityöaikaan siirtymiseen.
Vuosityöajassa ammatillisen oppilaitoksen opettaja ikään kuin myy työaikansa etukäteen sopimalla esihenkilön kanssa työaikasuunnitelmasta.
Melkein kaikki ammatilliset opettajat siirtyivät vuosityöaikaan vuosien 2018–2020 aikana. Esimerkiksi yksityisen opetusalan Sivistan sopimuksissa siirtymäaikaa on vuoden 2023 elokuuhun saakka.
Aikataulu on ollut tiukka. Reformin lakimuutoksen takia sopimuksen kokeilulle jäi aikaa vain vuosi. Kokeilussa oli mukana 2 500 opettajaa ympäri Suomen.
OAJ:n neuvottelupäällikön Markku Perttusen mukaan nopea aikataulu ja oppilaitosten eri tahti sopimuksen käyttöönotossa on johtanut siihen, että sopimuksen ymmärtämisessä ja soveltamisessa ollaan toisaalla pitkällä, mutta toisaalla vaiheessa.
Perttunen muistuttaa, että yksittäisen opettajan vuosityöaikasuunnitelma ei voi olla ”avoin kortti”, jonka puitteissa tehdään niin paljon töitä kuin halutaan.
– On ollut tilanteita, joissa opettaja oikeutetusti toteaa, että työaika ei riitä. Kyse on usein siitä, että sopimusta on luettu ja sovellettu väärin. Työtehtävään tulee käyttää täsmälleen niin paljon työaikaa kuin siihen on vahvistettu.
Perttusen mukaan sopimus alkaa olla kokonaisuutena valmis, mutta kuten virka- ja työehtosopimuksissa usein muutenkin, myös vta-sopimuksessa on hiomisen paikkoja. Korjausliikkeitä tehdään sopimuskierros kierrokselta.
– Yksityiskohdissa ja varsinkin paikallisessa soveltamisessa riittää hiottavaa. Tällä hetkellä yksi tärkeimmistä töistämme järjestön näkökulmasta on saada paikalliset työnantajat tajuamaan, mitä on sovittu, Perttunen sanoo.
Yksityiskohdissa ja varsinkin paikallisessa soveltamisessa riittää hiottavaa.
Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n neuvottelupäällikkö Hannu Freund sanoo tunnistavansa osittain saman haasteen kuin Perttunenkin.
– Sopimusmääräysten ja koko vuosityöajan filosofian ymmärtäminen ottaa vähän aikaa esimiehiltäkin, Freund sanoo.
Hän korostaa, että lähiesihenkilöt ja oppilaitosten johtajat ovat pelisääntöjen luomisen ytimessä, ja tässä työnantajajärjestö on toiminut tukena.
KT:n neuvottelijat saavat taustatukea työnantajaryhmältä, jossa on edustajat kaikista Suomen amiksista. Ryhmän kanssa käydään läpi, miten sopimuksia tulkitaan.
Sopimuksen uudistamiseen ryhdyttiin rivakasti sen jälkeen, kun maan edellisen hallituksen amisreformin sisältö selvisi.
Uusi lainsäädäntö hävitti amiksista oppituntien käsitteen. Tämä oli yksi syy siihen, että oppitunteihin perustuvasta opetusvelvollisuustyöajasta siirryttiin vuosityöaikaan. Samalla opettajan työ on muuttunut kaiken kaikkiaan yhä moninaisemmaksi, Perttunen sanoo.
– Reformissa luovuttiin sellaisesta oppituntikeskeisyydestä, jossa opettaja kaataa tietoa ja oppeja opiskelijoille, Perttunen sanoo.
Opiskelijalla on toki edelleen oikeus saada opetusta ja ohjausta, mutta tämä tehdään reformin mukaan opintojen henkilökohtaistamisen kautta. Opettaja katsoo, mikä opiskelijan lähtötaso on ja tukee tätä aina tutkinnon suorittamiseen saakka.
Vuosityöajan suuntaan sysäsi myös pitkään koettu tarve yhdenmukaistaan amisopettajien sopimuksia.
Aiemmin ammatillisen sopimuskäytännöt olivat sirpaleisempia kuin millään muulla koulutusasteella. Yhdessä oppilaitoksessa saattoi olla käytössä kuusikin erilaista sopimusta.
– Ammatillinen koulutus alkoi yksialaisissa oppilaitoksissa, joihin tehtiin omat sopimukset kuhunkin erikseen. Sitten koulutusjärjestelmä muuttui, mutta sopimusten yhdenmukaistaminen jäi tekemättä, Perttunen sanoo.
Yksi hetki, jolloin sopimuksia olisi kannattanut yhdenmukaistaa, oli vuonna 1994. Tuolloin valtio luopui miltei kokonaan ammatillisen koulutuksen järjestämisestä.
Yksialaisten oppilaitosten tilalle alkoi syntyä monialaisia koulutuskuntayhtymiä, joihin yksialaisten amisten sopimukset siirtyivät opettajien mukana. Se tarkoitti sitäkin, että opettajan palvelussuhteen ehdot riippuivat siitä, mille koulutusalalle hänet oppilaitoksessa palkattiin.
Toisin sanoen vaikkapa matematiikanopettajan sopimusehdot riippuivat siitä, millä koulutusalalla hän työskenteli. Kaksi opettajaa saattoi opettaa samassa oppilaitoksessa matematiikkaa mutta eri koulutusalalla ja siksi erilaisin palvelussuhteen ehdoin.
Perttunen kertoo, että jossain vaiheessa esimerkiksi liiketalouden matematiikanopettajia alkoi olla yhä vähemmän.
– Tämä johtui siitä, että näitä opettajia oli alettu palkata silloisen liite neljän piiriin, joka koski ammatillisia opettajia yleisemmin ja oli työnantajille halvempi.
Opetusvelvollisuudet vaihtelivat sopimuksen mukaan.
– Esimerkiksi ammatillisten aineiden opettajilla se saattoi olla 24,5 oppituntia viikossa ja kauppaoppilaitoksissa oli sitten opettajia 19 tunnin opetusvelvollisuudella.
Vuoden 2018 reformissa luotiin yksi laki koko ammatilliseen koulutukseen, mikä tarkoitti esimerkiksi nuorten ja aikuisten koulutuksien yhdistämistä. Opintojen henkilökohtaistaminen eli hoks-prosessi tehdään jokaiselle opiskelijalle erikseen, ja työpaikoilla oppiminen korostui lisää.
– Opettajan rooli ja tehtävät muuttuivat niin, ettei opetusvelvollisuuteen perustuva työaikamalli enää soveltunut, jos kaikki työ haluttiin jatkossa palkanmaksun piiriin, Perttunen sanoo.
Hänen mukaansa opetusvelvollisuustyöaika sopii hyvin koulutukseen, joka koostuu lähinnä opetuksesta. Vastaavasti se soveltuu huonosti oppituntien ulkopuolisen työn hallintaan. Opettajilla oli paljon sellaisia töitä, joista ei käytännössä maksettu lainkaan, sanoo Markku Perttunen.
– Tavallaan tässä siirryttiin urakkapalkasta normaaliin palkkaukseen, Hannu Freund kuvaa.
Ammatillisen koulutuksen rahoitusleikkaukset ovat heijastuneet virka- ja työehtosopimusneuvotteluihin monin tavoin. Koulutuksen suurimmat kustannukset syntyvät palkoista.
Kun työnantajalta viedään rahat, se vaikuttaa opettajan palkkapussiin.
Kun työnantajalta viedään rahat, se vaikuttaa opettajan palkkapussiin esimerkiksi niin, että työajan ostamiseen on vähemmän mahdollisuuksia, ja laatukin kärsii.
– Rankempi asia on se, että vuodesta 2008 alkaneesta leikkauskierteestä lähtien oikeastaan kaikki muut paitsi Helsinki ovat käyneet yt-neuvottelut talouden sopeuttamiseksi ja henkilöstön irtisanomiseksi, Perttunen sanoo.
Tästä työnantajien Freund on samaa mieltä. Hänen mukaansa on hyvä ymmärtää, että ei ole vuosityöaikasopimuksen vika, jos rahoitusta on viety.
– Rahoitusleikkaukset jakautuvat epätasaisesti. Me olemme huolissamme siitä, että kunnallinen koulutuksen järjestäjä menettää tehtäviään sinne, missä ei ole samanlaisia ehtoja, eli esimerkiksi reppufirmoille, sanoo Freund.
Hänen mukaansa koulutuksen järjestäjillä ja opettajilla on paljon yhteisiä etuja, mutta myöntää hän myös työnantajien näkemyserot opettajien järjestön kanssa.
– Me haluamme joustavuutta toiminnan järjestämiseen, mikä ymmärrettävästi ei ole esimerkiksi OAJ:n ykkösprioriteetti. Mutta neuvottelut ovat sujuneet hyvin, siksikin, että me ymmärrämme toistemme tavoitteet.
Nykyinen sopimus on voimassa ensi vuoden helmikuun loppuun. Viime neuvottelukierroksella sopimukseen saatiin parannuksia.
Esimerkiksi aikuiskoulutuskeskuksista siirtyneiden opettajien sopimuksesta, eli E-osiosta, opettajien sitomattoman työajan vähimmäismäärä korotettiin 17:stä 25 prosenttiin, jos heidän työaikansa on 1 500 tuntia vuodessa.
Määräaikaisena työskentelevien opettajien ja opinto-ohjaajien sopimuskohtelua muutettiin tavoilla, joita Perttunen pitää isoina periaatteellisina parannuksina.
Määräaikaisten opettajien vapaajaksokerrointa kasvatettiin niin, että se vastaa täsmälleen vakinaisen työntekijän tilannetta. Työnantaja ei siis enää hyödy rahallisesti määräaikaisen palkkaamisesta alle vuodeksi.
Aikaisemmin työnantaja saattoi niistää opettajalta kesäajan palkan elokuusta toukokuun loppuun kestävällä määräaikaisella sopimuksella. Nyt opettaja ja opo saavat kesäajan palkan täysimääräisenä.
Myös palkallisiin vapaisiin saatiin parannuksia. Aiemmin opettajalle maksettiin 1 500:aa tuntia vastaava palkka virkavapaista eli esimerkiksi äitiysvapaista ja sairauspoissaoloista.
Nyt palkkaa maksetaan vahvistetun vuosityöaikasopimuksen mukaisesti, mikä tarkoittaa, että palkallisissa vapaissa korvataan sovitut lisätyötkin.
Opojen kannalta merkittävä parannus oli ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden opinto-ohjaajien palkankorotus muiden opettajien tasolle. Näin tehtiin kuntien opetusalan OVTES-sopimuksessa. Avainotes-sopimuksessa korotus tuli kaikille opoille tutkinnosta riippumatta.
Tulevia sopimusneuvotteluja osapuolet OAJ ja KT ovat pohjustaneet liittojen yhteisessä työryhmässä. Työstetty on esimerkiksi vapaajaksojen määrää.
Vapaajaksoja on nyt useimmilla ammatillisilla opettajilla 12, mutta opoilla ja E-osiosta siirtyneillä opettajilla kymmenen. Jälkimmäisillä kymmenen viikon vapaajaksot olivat parannus aiempaan, korkeintaan kahdeksan viikon vuosilomaan.
Silti Perttunen ymmärtää sopimuksen piirissä olevia opettajia, joiden mielestä tilanne on epätasa-arvoinen.
– Tässä päästiin maaliviivoille jo viime kierroksella, mutta kun aika loppui, asia siirrettiin työryhmään. Asiasta neuvotellaan seuraavan kerran ensi keväänä.