Jotkin suomalaiset yliopistot ovat maksaneet työntekijöilleen ”koronabonuksia”. Näistä palkkioista uutisoidaan usein koko henkilökuntaa koskevina huomionosoituksina, vaikka oikeasti ne koskevat pitkälti vain kokoaikaista henkilökuntaa.
Moni ajattelee tuntiopettajan olevan noin kerran viikossa luennoiva vierailija. On kuitenkin olemassa laitoksia, joissa suurin osa tutkintoon kuuluvasta opetuksesta on tuntiopettajien käsissä.
Tuntiopettajan opetusvelvollisuus voi olla lähes sama kuin kokoaikaisilla työntekijöillä, mutta edut puuttuvat: lisäpalkkiot, kiinteä kuukausipalkka, varmuus tulevista töistä ja oikeus työterveyteen.
Syksyn ja kevään alussa kirjoitamme aina uuden ”työn luonteen vuoksi” määräaikaisen työsopimuksen. Samalla työsuunnitelmia tehdään seuraavallekin lukuvuodelle ja sopimuksia ketjutetaan vuosia.
Epävarmuus on tuntiopettajan työnkuvaa laajempi ongelma. Myös monella kokoaikaisella työntekijällä on määräaikainen suhde.
Sivistan mukaan yliopistojen henkilöstöstä on määräaikaisia noin 70 prosenttia (Acatiimi 2/2020).
Jos väitöskirjatutkijat jättää laskuista pois, määräaikaisia on noin 60 prosenttia, vaikka yleisesti Suomessa määräaikaisia on alle 20 prosenttia (Acatiimi 4/2020).
Jatkuva vaatimus todistella vertailukelpoisuuttani kokoaikaisiin työntekijöihin nöyryyttää ja saa harkitsemaan alanvaihtoa.
Nuori opettaja, joka pitää työstään
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Haluatko kirjoittaa Opettaja-lehden Tätä mieltä -palstalle? Ohjeet löydät täältä.