Työkylässä: Rauhallinen työote yhdistää konkaria ja aloittelijaa

Työrauhan ylläpitäminen on Emilian vahvuus

Ammattikorkeakoulun lehtori ja työsuojeluvaltuutettu Heidi Savolainen tutustui naistenpäivänä luokan- ja kotitalousopettajan Emilia Haapakosken työhön Mukkulan koulussa Lahdessa. Heidi kiitti Emilian luokan hyvää työrauhaa ja kaikkien oppilaiden mahdollisuutta keskittyä oppimiseen.

Kolmasluokkalaisten koulupäivä alkoi liikunnan kaksoistunnilla jumppasalissa.

Hämmästelin, että tilat eivät ole kunnossa, vaan opettaja joutuu itse laittamaan lentopalloverkot paikoilleen. Pylväiden ja verkkojen asentaminen vei aikaa, ja oppilaat juoksentelivat salissa ympäriinsä.

Juoksentelu toki oli hyvää energian purkamista, mutta siinä oli myös mahdollisuus vaaratilanteisiin. Pohdin, voisiko opettaja tulla tekemään valmistelutyöt ennen tunnin alkamista ja saisiko hän työajasta korvauksen.

Lentopalloilun opettelu oli monipuolista pallon käsittelyn harjoittelua. Oli mukava seurata, miten lapset syttyivät ryhmien välisiin kilpailuihin. Oppilaat käyttäytyivät hyvin, vaikka isossa salissa ja pelin tiimellyksessä syntyi väistämättä ääntä.

Ennakko-odotukseni oli, että alaluokassa olisi levotonta. Mutta työrauha olikin koko päivän hyvä ja kaikilla mahdollisuus keskittyä.

Vilkkaatkin oppilaat olivat rauhallisia, erityisesti matikan tunnilla. Kiitos tästä kuuluu Emilialle, joka koko ajan huolehti työrauhasta ja jonka antamat ohjeet olivat selkeät. Hän oli myös itse levollinen koko pitkän päivän ajan.

Heidi Savolainen pitää hyvänä sitä, että peruskoulussa on paljon valmista oppimateriaalia. Ammattikorkeakoulussa tämä ei ole itsestään selvää. Emilia Haapakoski auttaa Leanna Laaksosta ja Muhammed Harem Azizia.

Oppilailla olivat perustaidot hyvin hallussa. Jokainen esimerkiksi osasi odottaa vuoroaan ja kuunnella keskeyttämättä. Emilialla oli kiva tapa antaa merkki taputtamalla käsiään, minkä jälkeen oppilaat osasivat odottaa opettajan ohjeita.

Joka tunnin jälkeen oppilaat näyttivät peukalolla fiiliksen. Se oli mukava tapa antaa palautetta.

Minua hämmästytti, kuinka monta kertaa koulupäivän mittaan piti kulkea parakkikoulun eri rakennusten väliä. Oppilailta se sujui hyvin, mutta itse koin raskaaksi vaihtaa moneen kertaan rakennusta. Toisaalta siirtymät toivat pakollisen tauon.

Emilian luokassa on osalla tunneista apuna erityisopettaja ja resurssiopettaja. He tiesivät kuka oppilaista tarvitsee tukea ja pitivät ammattitaitoisesti oppilaat opetettavan asian ääressä.

Alakoulussa pedagoginen osaaminen korostuu ja opettajan tulee ylläpitää oppilaiden kiinnostus ja motivaatio. Jos pienten kanssa ote herpaantuu, oppilaat saattavat tulla levottomiksi. Samasta asiasta myös täytyy jaksaa sanoa uudestaan ja uudestaan.

Heidi Savolainen ehti välitunnilla rupatella hetken Mukkulan koulun opettajan Erja Palomäen kanssa.

Työsuojeluvaltuutettuna pohdin ruokasalin kovaa meteliä. Onkohan ruokalan melutasoa mitattu?

Korvakuulolta häly ylitti melurajat, itselleni ei ruokakaan metelissä oikein maistunut. Emiliankin syöminen oli vähän niin ja näin, koska hänen piti huolehtia oppilaista.

Iltapäivällä Emilia opetti kahdeksasluokkalaisille kotitaloutta vapaaehtoisella leivontakurssilla. Opettajalla oli suora siirtyminen toiseen rakennukseen, ei mitään taukoa.

Köksän luokan ovella odottivat murkut, jotka olivat melko omatoimisia, mutta ihan kaikki eivät innolla toimeen ryhtyneet. Tunti oli jo loppumassa, kun jotkut vasta laittoivat rieskat uuniin.

Kahdeksasluokkalaiset tekivät kotitalouden vapaaehtoisella leivontakurssilla perunarieskaa ja mokkapaloja. Amira Alabdo saa ohjeita Emilia Haapakoskelta. Heidi Savolainen seuraa vieressä.

Itse en tiedä, osaisinko olla hoputtamatta oppilaita. Emilia oli kuitenkin varautunut aikataulun venymiseen ja sanoi, että joskus voi sen pienen ajan ottaa takaisin ja päästää oppilaat tunnilta vähän aikaisemmin.

Emilian päivä oli intensiivinen ja pitkä, hän oli oppilaiden kanssa yhdeksästä neljään. Isossa koulussa on myös paljon melua. Vaikka kaikki työssä olisi mukavaa ja päivä mennyt hyvin, niin jatkuva melussa ja hälinässä oleminen voi väsyttää.

Emilia oli oppilaiden kanssa yhdeksästä neljään.

Jokainen opettaja tarvitsee jämäkkyyttä, johdonmukaisuutta ja kaikkien oppijoiden huomioimista. Sitä, joka ei osaa, pitää auttaa oppimaan ja löytämään se oma tapa oppia.

Niin pienen kuin isonkin oppilaan innostuminen ja oppiminen on kiitos opettajalle. Yhteistä opettajan työssä koulutusasteesta riippumatta on myös ammatillisuus. Opettajan työ ei ole mitä tahansa puuhastelua vaan kaikella tekemisellä on tavoite.

Heidin varmuus ja huolenpito tekivät vaikutuksen

Emilia Haapakoski oli työkylässä terveystiedon lehtorin Heidi Savolaisen luona Lab-ammattikorkeakoulussa Lahdessa. Emilia toimii opettajana ensimmäistä vuotta, Heidillä taas on opettajakokemusta lähes 30 vuotta. Emilia ihaili Heidin rauhallisuutta opettajana ja seurasi kiinnostuneena työsuojeluvaltuutetun työtä.

Ennakko-oletukseni Heidin työstä oli, että työympäristö, työtahti ja lounastauko ovat omiani hiljaisempia ja rauhallisempia. Aikuiset opiskelijat eivät hae niin paljon huomiota opettajalta kuin peruskoululaiset, ja peruskoulussa työpäivät ovat intensiivisiä.

Ajattelin, että Heidin työ työsuojeluvaltuutettuna tuo monipuolisuutta työnkuvaan. Kaikki ennakko-oletukseni pitivät paikkansa.

Heidin työpäivä alkoi työsuojeluvaltuutetun tehtävissä laboratorion riskien kartoituksella yhdessä työsuojelupäällikkö Janita Markwortin kanssa. Oli mielenkiintoista seurata pitkän tarkastuslistan läpikäymistä. Psykososiaalista kuormitusta esimerkiksi voisi olla hyödyllistä pohtia missä tahansa työpaikassa.

Opiskelijoiden keskittyminen säilyi koko puolentoista tunnin ajan.

Oppitunnilla äitiyshuollon simulaatio hätäsynnytyksestä kiinnosti minua kovasti, koska oma esikoiseni on syntymässä kesäkuussa. Simulaatio näytti olevan myös opiskelijoista mielenkiintoinen. Heillä säilyi herkeämätön keskittyminen koko puolentoista tunnin ajan.

Emilia Haapakoski seurasi kiinnostuneena äitiyshuollon simulaatiota hätäsynnytyksestä, koska hänellä itsellään on esikoisen laskettuun aikaan noin kolme kuukautta. Suvi Luukkonen ja Olga Grigorieva opettelivat hätäsynnytyksessä avustamista.

Joudumme molemmat orientoitumaan päivän aikana hyvin monenlaisiin tilanteisiin. Omassa työssäni esimerkiksi on erilaista opettaa kolmasluokkalaisia kuin yläkoululaisia.

Kaikilla opettajilla on pedagoginen koulutus. Yhteistä opetustyössä on se, että tunneissa kulkee punainen lanka liittyen tiettyyn asiaan, aiheeseen tai tavoitteeseen.

Kuormittavaa meidän molempien työssä on saada oppijat innostumaan ja motivoitumaan aiheeseen, joka heitä ei niin kiinnosta. On hankalaa, jos oppija ei kuuntele tai keskity ja tekee muuta kuin pitäisi.

Me opettajat olemme oppilaita varten ja kuuntelemme heidän asiansa ja huolensa. Alakoululaisilla löytyy ehkä enemmän kerrottavaa opettajalle, mutta vanhemmat opiskelijat saattavat kertoa opettajalle hankalampia asioita.

Kaikenikäisten oppijoiden kohtaamisten onnistuminen edellyttää aitoutta. Aito toisen ihmisen kohtaaminen opettajan ammatissa on tärkeää, oli kyse sitten oppijasta, huoltajasta tai kollegasta. Huoltajille on kerrottava rehellisesti asioista, ja avoimuus on tärkeää koulun ja kodin yhteistyön sekä lapsen parhaan kannalta.

Heidi oli tosi rauhallinen opettaessaan ja puhuessaan. Opettajan rauhallinen työote vahvistuu, kun työvuosia tulee lisää ja varmuus opettamisessa kasvaa.

Minun työpaikallani peruskoulussa on huomattavasti enemmän melua ja hälyä kuin Heidin työympäristössä. Vaikka häly on väillä väsyttävää, siihen myös osittain tottuu. Minun työpäivieni pituus vaihtelee enemmän kuin Heidillä.

Emilia Haapakoski kuunteli, kuinka työsuojeluvaltuutettu Heidi Savolainen, laboratoriopäällikkö Petja Rinne, kehitysinsinööri Timo Roininen ja työsuojelupäällikkö Janita Markwort kävivät läpi pitkän tarkastuslistan kartoittaessaan laboratorion riskejä.

Oli koskettavaa, miten Heidi huolehti minusta, nuoresta opettajasta. Heidi muistutti pitämään huolta omasta jaksamisestani.

Vaikka työ on merkityksellistä, tärkeintä ovat läheiset ihmiset.

Iso rooli on myös työkavereilla ja asioiden jakamisella heidän kanssaan. Heidin mukaan ei kannata jäädä yksin luokkaan.

Heidi kehotti rakastamaan pieniä oppilaita, erityisesti sitä lasta, joka rakkautta kulloinkin eniten tarvitsee. Pieni koululainen haluaa tulla kuulluksi. Siitä välittyy tunne, että on arvokas, rakastettu, tykätty ja merkityksellinen toiselle ihmiselle.

Tämä on opettajan tärkeää tiedostaa – matikkaa voi oppia jonain toisena päivänä.