Kaksi viimeisintä sopimusneuvottelukierrosta ovat olleet tuskaisia koulutus-, kasvatus- ja tutkimusaloilla. Sopimuksiin ei ole päästy vanhan sopimuskauden aikana etenkään kunta-alalla, joka onkin Suomen suurin työmarkkinapöytä 22 miljardin euron vuosittaisella palkkasummallaan.
Opetus- ja kasvatushenkilöstön palkkaneuvottelut ovat siirtyneet näemmä pysyväisluontoisesti malliin, jossa työantajia edustava Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT ei pysty sopimaan palkkojen korottamisesta ja palvelussuhteen muiden ehtojen kehittämisestä neuvottelemalla.
Niin keväällä 2020 kuin tänä keväänäkin on apuun pitänyt kutsua valtakunnansovittelija, nyt jopa poikkeuksellinen sovittelulautakunta.
On kohtuutonta, että työnantaja ei suostu tarjoamaan maailman huipputulosta tekevälle opetushenkilöstölle edes sitä, mitä toiset työnantajat ovat valmiita maksamaan muille ammattiryhmille.
KT:n ohella Sivistystyönantajat Sivista tarjosi sopimusneuvottelujen viimeisinä öinä vain murusia. Sopimuksen ehtona oli entisten palvelussuhteen ehtojen heikentäminen.
Nyt on korjausten aika.
Nyt opettajat ovat yhdessä muiden aliarvostettujen ja alipalkattujen kunta-alan ja yksityisen opetusalan työntekijöiden kanssa lähteneet puolustamaan oikeudenmukaisia palkankorotuksia ja taistelemaan heikennyksiä vastaan.
Kymmenen vuotta työmarkkinakentillä on ollut rauhallista, kun Suomessa on tehty keskitettyjä palkkaratkaisuja ja kaikille ammattiryhmille samantasoisia, todella matalia palkkaratkaisuja. Niiden myötä käytännössä myös opettajia koskevat palkkauksen ongelmat ovat jääneet ratkaisematta ja siirtyneet tähän päivään.
Nyt on muutoksen aika. Nyt on korjausten aika. Nyt on ratkaisujen aika.
Nyt on myös koulutus- ja kasvatusalalla aika siirtyä käyttämään voimakkaita järjestötoimia oikeutettujen vaatimusten puolustamisessa.
Uskon, että vastaava tilanne on hyvin todennäköinen myös jatkossa.
Olli Luukkainen on OAJ:n puheenjohtaja.
Twitterissä @OlliLuukkainen