Open päivä: Kuorma puoliksi, hyöty tuplana

Klo 8.55

Helsingin keskustassa Punavuoren ja Ullanlinnan rajalla sijaitseva Helsingin normaalilyseo on jyhkeä koulurakennus.

Toukokuisena perjantaiaamuna Norssin pääovella vastassa on opettaja Vesa Åhs. Se tarkoittaa, että moneen kertaan siirtynyt vierailu Åhsin ja hänen kollegansa Kristiina Holmin yhteisopetustunneilla viimein onnistuu.

Holmin ja Åhsin työpäivän seuraaminen kiinnostaa, sillä kahden yläkoulussa ja lukiossa opettavan aineenopettajan yhteisopetus on vähän harvinaisempi opetusratkaisu. Yleisempää on esimerkiksi luokan- tai aineenopettajien yhteisopetus yhdessä erityisopettajan kanssa.

Katsomusaineita ja psykologiaa opettavat Holm ja Åhs ovat kuitenkin toteuttaneet yhteisopetusta kaksistaan jo seitsemän vuotta.

Ihan niin kauan tämän jutun tekemistä ei viritelty, mutta vierailu siirtyi, kun korona siirsi tunnit etäopetukseen ja aiheutti muitakin aikataulumuutoksia. Viimeisimmän esteen toi kevättalvella iloisempi syy – sama, jonka vuoksi Åhsin päivä on tänään alkanut jo monta tuntia ennen töihin tuloa.

– Yhden aikaan tuli ensimmäinen herätys. Siitä lähtien on heräilty ja torkuttu. Vauva tuntuu olevan aika keskustelevaisessa iässä, Åhs sanoo uudesta elämänvaiheestaan kolmikuisen lapsen isänä.

Klo 9.05

Työpaikalle Åhs tuli noin tuntia ennen opetuksen alkua, ja pian paikalle rientää myös Holm.

Päivä on siinä mielessä erityinen, että muissa kaupungin kouluissa ja lukioissa opettajat ovat lakossa. Yliopistosopimukseen kuuluvan Norssin uusi työehtosopimus solmittiin jo aiemmin keväällä.

Holm on vienyt 8- ja 10-vuotiaat lapsensa lakkolomalle isovanhemmille.

– Rehtorimme sanoi, että omat lapsensa saisi ottaa mukaan tänne kouluun. Ei tulisi kuuloonkaan! En mä olisi pystynyt mihinkään keskittymään, jos lapset pyörisivät täällä, Holm sanoo ja nauraa.

Kaksikko alkaa valmistautua päivän ohjelmaan, vaikka sinänsä sävelet vaikuttavat selviltä. Yhteisopetus vaatii luonnollisesti hyvän yhteisen suunnitelman tuntien kulusta.

– Aluksi tämä tuntui suuritöisemmältä, kun istuimme paljon yhdessä ja suunnittelimme tunteja. Rutiinit ja vastuunjaot ovat kuitenkin hioutuneet, ja nyt kaikki sujuu kevyemmin, Åhs sanoo.

Klo 9.45

Päivän aluksi Holm ja Åhs pitävät yhteisopetustunnit uskonnossa ja iltapäivällä psykologiassa. Ja kun Norssissa ollaan, kummallakin on tänään työsarkaa opetusharjoittelujen ohjaavana opettajana.

Opiskelijoita saapuu, ja heidän voikin olettaa olevan skarppia väkeä. Tänä syksynä Norssin lukiossa aloittavien opiskelijoiden keskiarvoraja oli Suomen korkeimpia: 9,62.

Heti kättelyssä illuusion täsmällisistä kympin oppilaista murtaa väärään luokkaan istahtava aamu-uninen nuori.

– Olikos sulla nyt ussaa? Joo, sä oot tässä luokassa vasta iltapäivän psykan ryhmässä. Nähdään silloin! Holm huikkaa ja opiskelija lähtee etsimään omaa ryhmäänsä.

Holm ja Åhs ovat vähän kuin nuorille suunnatun asiaohjelman juontajapari.

Alkavan tunnin teemana on kontekstuaalinen teologia. Ensimmäinen mielleyhtymä Holmin ja Åhsin opettamisesta yhdessä on, että he ovat vähän kuin nuorille suunnatun asiaohjelman juontajapari.

Oppitunnin aiheena on kontekstuaalinen teologia, jonka eri suuntauksissa erilaiset kulttuuriset ja yhteiskunnalliset kysymykset nousevat esiin.

Käsikirjoitusta eli tuntisuunnitelmaa viedään eteenpäin keskustelevalla otteella. Toisen puheeseen reagoidaan, kerrottua täydennetään ja toisen pohtimissa sanavalinnoissa autetaan.

Suunvuoro siirtyy, ja opettajien dialogiin houkutellaan mukaan myös opiskelijoita. Tietääkö joku, miten kristinusko on ottanut kantaa kysymyksiin ympäristöstä, eriarvoisuudesta tai köyhyydestä? kysyy Holm, ja kättä nousee.

– On vähän pulmallista, jos julistaa vastustavansa asioita, joita on ollut itse aiheuttamassa, sanoo yksi opiskelijoista ja saa opettajilta kehut reflektoinnistaan.

Klo 10.20

Ei ole täysin turhaa alleviivata, että kaksi opettajaa luokassa on merkittävästi enemmän kuin yksi. Kun opiskelijat esittävät kiperiä kysymyksiään, toinen opettajista voi etsiä verkosta tietoa ja toinen jatkaa opetusta.

Oppitunnin puolivälissä pidettävän jaloittelutauon jälkeen vuorossa on erityinen ryhmätyö: perinteinen askartelutehtävä. Holmin mukaan lukiolaiset pitävät käsillä tekemisestä, mikä on mukavaa vaihtelua digitaalisille materiaaleille.

Kristiina Holm jakaa perinteisen askartelutehtävän materiaalit, jollaisesta käyvät tussit, liima ja myös vanhat oppikirjat.

Suurikokoisia julisteita alkaa syntyä feministisen teologian, vapautuksen teologian, queer-teologian, ekoteologian teemoista.

Neljästä ryhmästä kahdessa opiskelijoiden kanssa nyökyttelee ja keskustelee myös opettaja.

– Kontaktia ja keskustelua yksittäisen opiskelijan kanssa on yhteisopetuksessa enemmän. Juuri nyt meillä on varsin pienet ryhmät, mutta esimerkiksi 30 opiskelijan ryhmissä kontakti opiskelijoihin vain korostuu, Åhs kertoo.

Yhdeltätoista Kristiina Holm valvoo välitunnin, mikä tietää hengailua opiskelijoiden kanssa. Juttukumppaneina Ines Pojanluoma ja Max Ignatius.

Klo 11.20

Seuraavalla tunnilla koolla on teräviä nuoria aikuisia, nimittäin tulevia opettajia.

Tunnelma on kollegiaalinen, kun opettajaopiskelijoiden kanssa käydään palautekeskustelu syventävän opetusharjoittelujakson päätteeksi.

– Onko tänään päätösbileet, eikös tämä ole juhlan paikka? Holm kysyy Norssissa tänä keväänä auskultoineilta opettajaopiskelijoilta. He ovat koolla viimeistä kertaa palautekeskustelussa.

Opiskelijat ovat seuranneet Norssin opettajien ja toistensa opetusta sekä Åhsin ja Holmin yhteisopetusta. Miltä ajatus yhteisopetuksesta tuntuisi heistä?

Suurin piirtein puolet käsistä nousee, kun opettajaopiskelijoilta kysytään, moniko kokeili yhteisopetusta harjoittelussaan.

– Tykästyin kyllä. Yhteisopetustuntimme toimi tosi hyvin. Varmasti se toimii, jos mukana on kaksi toiselleen sopivaa tyyppiä, sanoo Jatta Päivänen, josta on tulossa filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja.

Uran alussa yhteisopetus voisi toimia vertaistukena ja -mentorointina, opiskelijat tuumivat. Iines Leinonen kehuu yhteisopetuskokemustaan filosofian oppiaineessa.

– Se toimi, varsinkin kun meidän kemiamme ja persoonamme kohtasivat. Tilan antaminen toisen opetustyylille ja autonomialle on asia, joka pitää ottaa huomioon, Leinonen sanoo.

Åhs ja Holm vahvistavat, että yhteisopettajien on hyvä tulla ihmisinä toimeen, kun kummankin persoonat ja opetustavat lomittuvat oppitunnilla yhteen.

– Sinänsä meidän omat opetustapamme ovat säilyneet pitkälti ennallaan. On kuitenkin löydettävä toimiva yhteinen sävel siihen, miten lähestytään oppitunteja ja millaisia työtapoja toteutetaan, Åhs sanoo.

Klo 11.40

Tunteja seuratessa huomaa senkin, millainen hyöty yksintyöskentelyyn verrattuna on siitä, kun toinen opettajista voi säätää eri laitteita kuntoon opetuksen keskeytymättä.

– Korona-ajan hybridiopetuksessa siitä oli valtava etu. Silloinhan monet opettajat jäivät työssään yksin. Lukioissa etäopetusjakso oli tosi pitkä, Holm sanoo.

Mutta opettajien kuormitus puhuttaa ilman koronaakin. Åhs huomauttaa, että monissa opettajien työmäärää käsittelevissä tutkimuksissa puhutaan usein työtaakan jakamisesta.

– Eli siitä, miten työmäärästä voi saada inhimillisemmän. Me olemme huomanneet, että meillä yhteisopettajuus keventää kuormaa ja lieventää stressiä.

Osa yhteisopettajuuden lisäarvosta on näkymätöntä laatua.

– Olemme kuitenkin erilaisia opettajia, minkä vuoksi yhteisopetustunneillamme on tuplaten asiantuntijuutta. Myös opetuksen sujuvuus paranee, kun me voimme Vesan kanssa pohtia ääneen tuntien toimivuutta, Holm kuvaa.

Klo 13.30

Iltapäivällä kevättuuli ja yksi mehiläinen lennähtävät sisään luokan ikkunasta. Ulkoa kuuluu lokkien narahtavia kirkaisuja.

On yleisesti havaittavissa, että on perjantai, ja kouluviikon lisäksi koko lukuvuosi vetää viimeisiään.

– Ihanaa perjantaita! Joko teillä loppuu viikko tähän tuntiin? Kristiina Holm herättelee psykologian ryhmää viikon viimeiseen rypistykseen.

Opettajilla virtaa riittää, onhan Holm syönyt lounaaksi pikapuuroa ja Åhs energiapatukoita.

Kysyttäessä myös lukiolaiset kertovat pitävänsä Åhsin ja Holmin yhteisopetustunneista. Claudia Uksila sanoo, että Vesaa ja Kristiinaa ”jaksaa seurata”. Kaksikon vuorovaikutusta kehutaan.

– Nämä ovat taitavia opettajia, ja he täydentävät toisiaan, opiskelija Julius Saarelma sanoo.

Holmista tämä on mukava kuulla. Hän sanoo joskus epäilevänsä, että tunnit voivat olla kuulijoiden kannalta sekavia.

Yhteisopetuksen keskeinen etu on opiskelijakohtaamisten lisääntyminen, sanoo Vesa Åhs. Opettajan kanssa keskustelemassa Emilia Ilmari ja Monica Ouninkorpi.

Kun toimittaja toivoo, että jotain kriittistäkin sanotaan, vastaus on ensin muminaa. Ehkä keskustelu yhteisopetustunneilla saattaa joskus vähän harhailla, sanoo Saarelma.

– Mutta mun mielestä sekin on tavallaan hyvä. Näillä tunneilla keskustellaan todella paljon.

Jälleen piirrellään, nyt omakuvia. Piirrosten kautta keskustellaan tunnin aiheesta: minuudesta ja sen kehityksestä. Opiskelijoita kiinnostavat myös Åhsin vauva ja valvominen. Ne opettaja liittää ketterästi tunnin teemaan.

– Sitähän mä yöllä valvoessani pelkästään mietin, että mikä kognition taso sillä pienellä on.

Klo 14.20

Opiskelijoiden viikko on pulkassa. Heidän lähdettyään Holm ja Åhs jäävät juttelemaan päivän tunneista – perusasioista, mutta yhdessä jutustellen.

Yksi ryhmä toimi erityisen hyvin, mikä tietää hyvä-merkintöjä Wilmaan. Toisilla oli ”aika paljon viikonloppumietteitä”. X oli aktiivinen tänään, kun hänen kaverinsa Y oli poissa. Ja niin edelleen.

– Se Jullen pointti oli kyllä hyvä. Että joskus me rönsyillään, Åhs pohtii Saarelman kommenttia.

Yhteisopetustunneilla keskustelu saattaa rönsyillä. Mutta sekin on tavallaan hyvä.

Itsekritiikki lienee aina hyvästä, vaan miksei niinkin voi ajatella, että opettajien keskustelu rönsyineen voi olla reaaliaineiden yhteisopetuksen priimatuotteita.

Luksuksesta nousee kuitenkin mieleen kysymys, että eikö sellainen ole aika kallista. Kenen kukkarosta kaivetaan rahat siihen, että yhden sijaan tunnilla onkin kaksi opettajaa?

Åhsin ja Holmin mukaan asia on periaatteessa niinkin. He kuitenkin korostavat, että esimerkiksi kummankin opetusvelvollisuuden ulkopuolella alkaa laskutoimitus, jossa yhteistyö tuottaa enemmänkin kuin osiensa summan.

– Opettajan hiljaisen työn määrä on konkretisoitunut tässä aika hyvin. Se tuntimäärä, joka on lukkarissa kiinni, on kuitenkin varsin pieni, kun laskee, mitä kaikkea muuta yhteen kurssiin liittyy, Åhs sanoo.

Synergiaetuja syntyy luonnollisesti suunnittelussa ja arvioinnissa. Moni reaaliaineiden työläs asia puolittuu, kuten vaikkapa ylioppilaskokeisiin valmistavien esseiden arviointi.

– Yksin tunteja tehdessä saattaa joskus jäädä pitkäksikin aikaa pähkäilemään, miten pitäisi toimia, ja mikä työtapa valita. Kaksistaan tällaiset prosessit menevät paljon ripeämmin läpi, Holm sanoo.

On iso asia, että yhteisopetuksen arvo on Norssissa ymmärretty ja koulu on resursoinut sitä, opettajat sanovat.

Open päivä -jutuissa seuraamme erilaisten opettajien työpäivää.