Tammisaaressa on koulu, jossa ryhmäkoot ovat kurissa ja tukea saa – Miten se toimii?

Opettajainhuoneen pöydällä on kukallisia kahvikuppeja ja muutama croissant ranskalaisen aamukahvin jäljiltä. Tammisaarelaisessa koulussa arkiaamut kahdeksasta yhdeksään on varattu opettajien yhteissuunnittelulle. Oppilaat saapuvat aikaisintaan yhdeksältä.

Opettajia tulee ja menee. Jokainen vaihtaa jonkun sanan työkaverin kanssa. Luokanopettaja Niina Hillervo kertoo, että pienet kohtaamiset päivän aikana lisäävät hyvinvointia.

– Kun on riittävä erityisopettajan ja muiden opettajien tuki, työ tuntuu mieluisalta ja sitä jaksaa hyvin. Se heijastuu oppilaisiin ja koko koulun henkeen.

Hillervon lähin työpari, erityisluokanopettaja Sirpa Aaltonen on tänään sattumoisin pukeutunut samoihin vaaleansinisiin väreihin kuin Hillervo. Kollegoilla on paljon muutakin yhteistä, esimerkiksi työmatkat Salosta Tammisaareen. Tänäkin aamuna päivän kulkua on suunniteltu yhteistuumin kimppakyydissä.

Sirpa Aaltonen ja Niina Hillervo iloitsevat siitä, etteivät koskaan joudu tekemään työtään yksin.

 

Ekaluokassa Hillervo ja Aaltonen ottavat vuorollaan koppia opetuksesta ja kasvatuksesta. Yhteissuunnitteluajalla he pohjustavat tulevat työpäivät ja -viikot. Yhdessä pohditaan, milloin tarvitaan pienryhmiä ja milloin ollaan luokassa samaan aikaan.

Pienryhmien ansiosta Hillervo ja Aaltonen voivat räätälöidä opetusta jokaiselle oppilaalle sopivaksi.

– Näin jokainen saa motivoivaa ja haastavaa tekemistä oman tasonsa mukaan, Hillervo sanoo.

Tällä hetkellä ekaluokassa opiskellaan äidinkieltä ja matematiikkaa pääsääntöisesti pienryhmissä. Reaali-, taito- ja taideaineita opiskellaan koko porukalla.

Erityisluokanopettaja Aaltosella on vastuullaan koulun pienryhmä, jossa opiskelee ensimmäisen, toisen ja kolmannen luokan oppilaita. Kymmenen tuntia viikossa on varattu ykkösille. Tuona aikana Aaltonen on luokassa Hillervon kanssa tai pienryhmässä enemmän tukea tarvitsevien ekaluokkalaisten kanssa.

Ensimmäisellä luokalla aloitti tänä syksynä 16 oppilasta. Heistä kaksi on kirjattu Aaltosen pienryhmään ja kaksi valmistavaan opetukseen.

– Meillä tuki toimii, eikä työtä tehdä yksin. Koulunkäynninohjaajat, luokan-, aineen- ja erityisopettajat tekevät kaikki yhteistyötä, Hillervo kiittelee.

 

Aino, Mei, Onni, Paju ja kana Kikuru. Niina Hillervo tykittää aapishahmoja taululle. Ketä kuvista löytyy?

Oppilaat laittavat silmänsä kiinni. Sitten he pääsevät arvaamaan, mikä kuvista on poissa.

– Helppo nakki, se on Kikuru! kiljaisee yksi oppilaista ennen kuin muistaa viitata.

Kuka aapishahmoista puuttuu? Oppiminen käy leikin kautta. Sirpa Aaltonen ohjaa.

Sirpa Aaltonen liukuu oppilaiden lomassa, kuiskaa oikean sivun aapisesta ja hipaisee välillä olkapäästä.

Äidinkielen tunti soljuu rennosti ja iloisesti kahden opettajan vedolla.

– Sitten kuunnellaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä tarina kertoo ystävyydestä, Aaltonen kuiskuttaa aloittaessaan kertomusta aapisesta.

Ekaluokkaa on käyty vasta viikko, ja koulunkäynnin alkeet ovat vielä hakusessa. Joku huikkaa vastauksen ennen kuin muistaa viitata, toinen viittaa ja vastaa samaan aikaan.

 

Pulpetin kannet paukkaavat, kun aapiset lennähtävät paikalleen. Hillervo luettelee, ketkä pääsevät tänään pienryhmään. Neljä oppilasta sipsuttaa Aaltosen perässä viereiseen luokkaan ja jatkaa siellä kuvaleikkiä.

Ekaluokan alussa opetellaan viittaamista ja vastaamista omalla vuorolla. Pienryhmässä saa valita oman pelinappulan leluhahmojen joukosta.

Samanaikaisopetuksessa pienryhmien kokoonpanot muuttuvat sen mukaan, mitä tehdään ja mikä toimii kenenkin kanssa parhaiten.

– Ekaluokalla tutustutaan ja selvitellään, millaista tukea kukin tarvitsee. Osalla on jo valmiiksi erityisen tuen päätös, Aaltonen kertoo.

Yksi tarvitsee apua keskittymiseen, toinen luetun ymmärtämiseen. Joku voidaan valita pienryhmään siksi, että henkilökemiat toimivat siellä paremmin kuin isossa ryhmässä.

Ekaluokalla tutustutaan ja selvitellään, millaista tukea kukin tarvitsee.

Pienryhmässä on helpompi rauhoittua ja keskittyä kuin isossa luokassa. Opettaja on kosketusetäisyydellä. Hän ehtii kuunnella ja auttaa. Opetus on yksilöllisempää. Ympärillä on innostavia apuvälineitä, helppolukuisia kirjoja, leluja ja kuulosuojaimia.

Lapset piirtävät itsestään kuvan. Oman kuvan jälkeen saa piirtää kuvan opettajasta. Yksi oppilaista piirtää opettajalle ryppyisen naaman. He nauravat piirrokselle opettajan kanssa makeasti.

 

Syksyn lukujärjestystä Aaltonen ja Hillervo viilaavat luokkatiimien toiveiden mukaan rehtori Anne Rautaparran kanssa. Tieto tuen tarpeista on vielä muotoutumassa ja lukujärjestys joustaa sen mukaan.

Rehtori Anne Rautaparta on tyytyväinen siihen, että sivistysjohtoa kiinnostaa, mitä nykyajan koulu tarvitsee.

Rautaparta on juuri päättänyt palaverin laaja-alaisen erityisopettajan kanssa. Tapaaminen venyi pitkäksi, mutta se ei haittaa, sillä isoja asioita saatiin edistettyä.

Laaja-alaisella erityisopettajalla on paljon tietoa siitä, missä tukea tarvitaan. Hän sukkuloi samanaikaisopettajana luokissa, joissa on tehostetun tuen oppilaita. Samalla hän toimii asiantuntijana tehostetun tuen oppilaiden ohjauksessa ja tekee erilaisia oppimisvaikeuksiin liittyviä testejä.

Rautaparran mukaan tehostettua tukea, kuten osa-aikaista erityisopetusta ja tukiopetusta, saavat kaikki sitä tarvitsevat. Ajoissa annettu tehostettu tuki vähentää erityisen tuen tarvetta myöhemmin.

 

Hakarinteen yhtenäiskoulussa on luokkia ykkösestä yhdeksään. Laaja-alaisen erityisopettajan lisäksi koulussa on kolme erityisluokanopettajaa. Kullakin on vastuullaan kolmen luokka-asteen pienryhmät.

Seiskaluokkalaisten matematiikan tunnilla Niina Hillervo vaihtaa kuulumisia erityisluokanopettaja Timo Oksasen kanssa.

Pienryhmien oppilaat ovat integroituina yleisopetuksen ryhmiin eri tunneille eri päivinä.

– Niihin sopii mukavasti, koska yleisopetuksen ryhmäkoot ovat maltillisia, Aaltonen kertoo.

Erityisopettajien lisäksi luokanopettaja Niina Hillervolla on apunaan koulunkäynninohjaaja. Koulussa on kaikkiaan kolme vakituista ohjaajaa. Tasa-arvorahalla saatiin vielä neljäs. Ohjaajat ovat mukana myös opettajien kokouksissa.

 

Raaseporin kunnassa tukirahaa jaetaan kouluille sen mukaan, paljonko niissä on erityisen ja tehostetun tuen oppilaita. Hakarinteessä heitä on noin neljännes kaikista oppilaista.

Rautaparta on tyytyväinen siihen, että sivistysjohtoa kiinnostaa, mitä nykyajan koulu tarvitsee. Rehtorit, henkilöstöhallinto ja pääluottamusmiehet kokoontuvat kuukausittain vaihtamaan kuulumisia.

– Meiltä kysytään ja meitä kuunnellaan. Rehtorikokouksissa pohdimme yhdessä, miten oppimisen tuki saadaan toimimaan parhaiten kaikilla portailla, Rautaparta sanoo.

Tukirahojen kohdentamisessa avainasemassa ovat erityisopettajat. He tekevät tiivistä yhteistyötä ja ovat mukana kaikissa koulun tiimeissä hallintoa myöten.

 

Vajaan 30 000 asukkaan Raaseporissa on 7 suomenkielistä ja 12 ruotsinkielistä peruskoulua. Niissä on yhteensä 2 500 oppilasta ja yli 400 opettajaa.

Opetusryhmät ovat pieniä ja tukea saa, vaikka tuen tarve on kasvanut suuresti.

Opetuspäällikkö Jari Salminen kertoo, että suurin osa tukirahoista on saatu valtion erityistuista. Esimerkiksi tasa-arvorahasta ja koronan takia saatavista oppimisvajeen paikkausrahoista. Valtion tukea on tullut myös konsultoivaan erityisopetukseen sairaalaopetuksessa.

– Se on hieno lisä, koska tukea tarvitaan myös opettajille, Salminen sanoo.

Raasepori haluaa selvästi satsata koulutukseen, ja sen ovat huomanneet opettajatkin. Kelpoisia opettajia on onnistuttu rekrytoimaan tehtäviin, joissa on pulaa pätevistä tekijöistä. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi erityisluokanopettajan ja matemaattisten aineiden opettajan työt.

Yhteisymmärrys koulutuksen tärkeydestä ei ole Salmisen mukaan syntynyt hokkuspokkustempuin. Tuen tarpeen ymmärtäminen on vaatinut pitkäjänteistä ja läpinäkyvää virkahenkilötyötä. Valtuutettuja ei jätetä kokousten ja asiakirjojen varaan.

– Sivistystoimenjohtaja pitää säännöllisesti iltakouluja, joissa virkamiehet avaavat kuntapäättäjille asioiden taustoja ja päätösten konkreettisia vaikutuksia. Tapa kantaa hedelmää ja helpottaa päättäjien työtä, Salminen sanoo.

Iltakoulussa voidaan miettiä, mitä Raasepori-strategia tarkoittaa koulumaailmassa konkreettisesti tai mitä kiusaamisen ehkäisyyn liittyvä lakimuutos merkitsee.

 

Ekaluokkalaisten pienryhmässä pelataan kirjainjahtia. Kukin saa valita pahvilaatikosta oman pelinappulan värikkäiden leluhahmojen joukosta.

Yksi oppilaista ei osaa päättää, minkä valitsee. Opettaja ei hoputa. Pienryhmässä saa edetä omaa vauhtia.

Sirpa Aaltonen soittaa kelloa, kun on aika palata kotiluokkaan. Perjantain koulupäivä päättyy villiin aakkoslauluun.

Niina Hillervon työpäivä jatkuu seiskaluokkalaisen matematiikalla. Aaltosen työviikko on valmis. Fiilismittari näyttää vihreää.