Yli kuukausi lukuvuotta silkkaa synkkyyttä: miten kaikki onkin taas pielessä? Kuin pelaisi Monopolya joutuen tälläkin kierroksella vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta.
Esimerkiksi koulu kadotti ekaluokkalaisen (IS 12.8.) ja opettaja-kirjailija Tommi Kinnunen on yhä uupunut (Yle 11.9.). Entä pitääkö oppikirjat päällystää ja ovatko Helsingin koulusäästöt reiluja (HS 14.8. ja 5.9.)?
Kommenttipalstoilla syyllisyys kimpoilee kuin kuula flipperissä osuen milloin vanhempiin, opettajiin, systeemiin, sosiaaliturvaan ja -turvattomuuteen, rehtoreihin, tenaviin ja 90-luvun laman poliitikkoihin. Korkeimmat tykkäyspisteet saa tykittämällä kahta ensimmäistä.
No huh, opettajilla on kovat piipussa! haukoin nähtyäni otsikon “Otetaan käyttöön tällainen Amerikan malli” (HS 11.8.). Klikkiotsikon takaa paljastui, että kovilla ampuvatkin haastavat huoltajat.
No huh, opettajilla on kovat piipussa!
Mihin Amerikan malli voisi johtaa?
What if poliiseja olisi tarpeeksi ja rikosoikeudellisessa vastuussa olevista kouluväkivaltaisista nuorista tehtailtaisiin rikosilmoituksia?
What if ilkivaltaisuus johtaisi kasvatuskeskusteluun, jos ei sentään sijasta niin lisäksi, vahingonkorvausvaateisiin?
What if opettajaa langan päähän tavoiteltaessa ensin kuulisi opehuoneen puhelinvastaajalta: “Nauhoitamme kaikki puhelut asiakastyytyväisyyden takaamiseksi”?
Mielikuvitukseni rauhoittui luettuani Tiede-lehden 10/22 artikkelin Pisa-ihmeen hiipumisesta. Syvältä luotaa myös opo Liisa Huhdan surullisentärkeä kirja Uupuneet nuoret pärjääjät.
Kumpikaan ei tarjoa simppeleitä ratkaisuja eikä asetta yksioikoiselle ajattelijalle. Ratkaisut vaativat keskittymistä monimutk… hei, mitä siitä Amerikan mallista seuraakaan?
Micaela Morero työskentelee lukiossa ja opettelee ajattelemaan monioikoisesti.