Pandemia vei opettajien voimat – Tutkija varoittaa uupumisen seurauksista

Onhan se ihan mielettömän inspiroivaa, ettei tarvitse pitää maskeja naamalla ja että voi olla suorassa vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa ja saada välitöntä palautetta omasta työstään. Näin kuvailee tuntojaan Tampereen yhteiskoulun opinto-ohjaaja Liisa Huhta.

Into työhön on nyt tuttua monille. Nurkan takana vaanii silti uusi vaara: koronapandemia vei voimat niin pohjiin, että monet ovat vaarassa vajota syvemmälle uupumukseen.

Akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aro on tutkinut opettajien työhyvinvointia korona-aikana ja sen jälkeen. Viime vuoden lopulla tehdyn kyselyn perusteella työn imu on palannut, mutta voimavarat ovat edelleen vähissä.

– Vaikka valtaosa voi hyvin, uupuneita on vielä enemmän kuin pandemian alussa. Monet ovat entistä uupuneempia, hän kertoo.

Salmela-Aron mukaan opettajien työhyvinvointi on parantunut keväästä 2020. Motivaatio työhön palautui viime vuonna, kun lähiopetus alkoi.

– Into on pysynyt yllä ja opettajista tuntuu hyvältä mennä töihin. He kokevat työssään energisyyttä ja uppoutumista, Salmela-Aro sanoo.

Kaikki ei kuitenkaan ole hyvin. Vaikka uupumus lähti viime vuonna laskemaan vuoden 2021 huippuluvuista, uupuneita on yhä paljon. Kuormittuneimpia ovat nuoret opettajat, jotka ovat vasta siirtyneet työelämään.

Vakavasti tai kohtalaisesti uupuneita on nyt 16 prosenttia opettajista. Se on enemmän kuin keväällä 2020. Salmela-Aron mukaan näkyvissä on jopa merkkejä siitä, että joillain opettajilla väsymys on muuttumassa krooniseksi.

– Uupunut opettaja kokee riittämättömyyttä. Tavoitteiden saavuttaminen tuntuu hänestä mahdottomalta.

Joillakin opettajilla voimavarojen loppuminen on johtanut kyyniseen suhtautumiseen työntekoon, ja se on Salmela-Aron mukaan uusi ilmiö.

– Opettajat ovat lähtökohtaisesti hyvin sitoutuneita työhönsä, mutta nyt pandemian aikana osa heistä koki kyynistä, negatiivista suhtautumista työhön. Tämä on todella huolestuttavaa, koska se ennustaa myös suuntautumista pois alalta.

– Voi olla, että pandemia kulutti reservin loppuun ja kestää aikansa ennen kuin opettajat saavat voimavaransa takaisin, Salmela-Aro sanoo.

Vakavasti tai kohtalaisesti uupuneita on nyt 16 prosenttia opettajista.

 

Samoilla linjoilla on Tampereen yhteiskoulun opinto-ohjaaja Liisa Huhta. Hänestä on täysin ymmärrettävää, että toipuminen vie aikaa.

– Opettajat ovat pistäneet kaikkensa peliin. He ovat kantaneet huolta opiskelijoiden jaksamisesta ja räätälöineet uusia tehtäviä ja lisää aikaa väsyneille nuorille.

Huhta toivoo, etteivät opettajat asettaisi itselleen liikaa paineita. Työtä ei tarvitse tehdä täydellisesti, vaan riittävän hyvin.

– Jos opettaja suhtautuu itseensä lempeästi ja myötätuntoisesti, sama asenne siirtyy myös opiskelijaan, lukiolaisten uupumuksesta kirjan kirjoittanut Huhta sanoo.

Opettajat haluavat auttaa, mutta eivät aina tiedä, miten tukea nuorta.

Viime syksyn kyselyn mukaan eniten työuupumusta ja vähiten intoa työhön on toisen asteen opettajilla. Myös opiskelijoista toisen asteen opintoja suorittavat ovat olleet kuormittuneimpia.

– Ilmiöt tarttuvat. Olemme tutkineet paljon nuoria pandemian aikana, ja nimenomaan lukiolaisten uupumus lisääntyi dramaattisesti. Se heijastuu myös opettajan työhön, Katariina Salmela-Aro sanoo.

Lukion viime syksynä aloittaneet kantavat koronan taakkaa jo yläkoulusta, tietää Liisa Huhta. Heillä on paljon masennusta, ahdistusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja esiintymiskammoa. On tavallista, että opiskelija joutuu poistumaan oppitunnilta paniikkikohtauksen vuoksi.

– Opettajat ovat vastuuntuntoisia ja haluavat auttaa, mutta eivät aina tiedä, miten tukea nuorta ja millä ajalla, Huhta arvelee.

Pandemian lisäksi yhteiskunnassa on nyt uusia haasteita, kuten nuorten väkivallan kasvu ja perheiden talousvaikeudet, jotka heijastuvat koulujen arkeen.

Mitä nyt pitäisi tehdä?

Salmela-Aro toivoo, että kouluihin palkataan lisää opettajia sekä henkilöstöä oppilas- ja opiskelijahuoltoon. Opettajille on tarjottava täydennyskoulutusta, jotta he pystyvät kehittymään ja pitämään huolta työhyvinvoinnistaan.

– Olisi hirmuisen tärkeää, että opettajat pääsevät palautumaan ja saavat voimavaransa takaisin, jotta he jaksavat opettaa niitäkin nuoria, joilla on vaikeaa.

Myös rehtorit tarvitsevat koulutusta työhyvinvoinnin johtamiseen. Johtamisella on työhyvinvoinnissa iso rooli.

– Motivoiva rehtori ottaa hyvinvoinnin vakavasti, tukee opettajia, tuo resursseja, keskustelee ja miettii uusia ratkaisuja ja niiden vaikutuksia opettajiin, Salmela-Aro sanoo.

Kerran uupunut ei ole aina uupunut. Salmela-Aro korostaa, että opettajien työhyvinvointia voidaan parantaa antamalla kouluille lisää rahaa palkata riittävästi henkilöstöä.

– Nyt kannattaa satsata hyviin työyhteisöihin ja hyvään työilmapiirin. Kun koulussa on hyvä henki, siellä syntyy hyviä käytäntöjä ja innostusta, hän sanoo.

Tampereen yhteiskoulussa työhyvinvoinnista puhutaan avoimesti ja työnohjaukseen on mahdollista hakea.

– Meillä kannustetaan osallistumaan koulutuksiin ja opintomatkoille. Minäkin sain jäädä apurahakaudelle kirjan kirjoittamisen ajaksi, ja kun on tullut koulutuskeikkoja, olen voinut järjestellä töitäni joustavasti, Liisa Huhta kehuu.

Työ koulussa on Huhdan mielestä äärettömän innostavaa ja merkityksellistä. ○