Ikkunan takana kieppuu hyisevän kylmä ilma. On tiistai, toukokuun toinen päivä. Vuokko Tolonen hörppii lämmintä kahvia ja kertoo viime elokuussa kuolleesta puolisostaan.
Olemme sopineet tapaamisen Kahvila Amurin Helmeen Tampereella. Tarkoituksemme on keskustella Tolosen lukiolaisille kehittämästä hyvinvointikirjoittamisen verkkokurssista. Siinäkin kulkee säie puolisoon.
Pariskunta jakoi kaiken, muun muassa halun tukea nuoria, Tolonen opettajana, puoliso psykoterapeuttina. Tolonen omaksui paljon puolisonsa ajattelua ja hyödynsi sitä kurssia kehittäessään.
Opiskelijoiden ahdistuneisuus painaa opettajia.
Vuokko Tolonen työskentelee luovan kirjoittamisen päätoimisena tuntiopettajana Suomen suurimmassa ilmaisutaidon erityislukiossa, Tampereen yhteiskoulun lukiossa. Hän on opettanut siellä vuodesta 1999.
Vuosien aikana hän on nähnyt nuorten huonovointisuuden lisääntyvän. Se näkyy esimerkiksi ahdistuneisuutena, poissaoloina, syömishäiriöinä ja osastojaksoina.
– Kun aloitin, mielenterveysongelmia oli ehkä joillakin. Nyt vaikuttaa siltä, että joka toisella on jokin diagnoosi tai kytevä ongelma.
Opettajat ovat huolissaan lasten, nuorten ja perheiden ongelmista sekä riittämättömistä tukiresursseista. Tästä kertoo esimerkiksi E2-tutkimuksen ajankohtaiskatsaus Opettajien näkemykset suomalaisesta yhteiskunnasta keväällä 2022.
OAJ:n Fiilismittarin vastauksista puolestaan näkyy, että oppilaiden ongelmat ja tuen tarpeet kuormittavat opettajia ja aiheuttavat riittämättömyyden tunteita.
Myös Tolonen kertoo, että opiskelijoiden ahdistuneisuus painaa opettajia. Muutama vuosi sitten hän uupui itse ja oivalsi, miten kirjoittaminen voi tukea nuorten hyvinvointia.
Ajattelin, että nyt ymmärrän.
Oli maaliskuinen maanantai vuonna 2019. Edellisenä iltana Tolonen oli ollut tanssitunnilla, mutta yhtäkkiä jalat eivät tahtoneet kantaa portaita ylös luokkaan. Oppitunnin aikana hän joutui tarkistelemaan, mitä olikaan tekemässä.
Tunnin jälkeen Tolonen käveli suoraan työterveyslääkäriin.
– Lääkäri kirjoitti pitkän sairausloman ja sanoi, että lähdet vaikka matkalle. Mietin, olenko siinä kunnossa, että voin ajaa autolla kotiin, hän muistelee.
Uupumuksen taustalla oli useampia syitä. Yksi niistä oli Tampereen teatterin tilaaman, sisällissotaa käsittelevän näytelmäkäsikirjoituksen valmistaminen opiskelijoiden kanssa kesällä 2017.
Keväällä 2019 Tolonen oli jo niin poikki, ettei päässyt moneen viikkoon ulos kotiovesta eikä kyennyt edes lukemaan.
Kokemus avasi näkymän huonovointisten opiskelijoiden maailmaan.
– Ihmettelemme, mikseivät he ole luokassa tai tee harjoituksia. Ajattelin, että nyt ymmärrän.
Tolonen oivalsi, että ihminen voi olla liian uupunut lähtemään kotoa mutta haluta silti tehdä jotain itsensä hyväksi. Aiemmin hän oli ollut ehdoton lähiopetuksen kannattaja. Nyt mielessä alkoi kehkeytyä idea verkkokurssista ja hyvinvointia tukevista kirjoitusharjoituksista.
Hyvän kierre alkaa siitä, että ihminen tarttuu pieneenkin elämän merkkiin. Siksi yksi Tolosen kurssia varten kehittämistä tehtävistä kehottaa: Leivo, se auttaa!
Yhdessä harjoituksessa suuntaudutaan tulevaisuuteen listaamalla pieniä asioita, jotka voi toteuttaa heti, kun vaikea tilanne helpottaa. Toisessa käsitellään ahdistusta jatkamalla lauseita: Minua harmittaa… Olen surullinen… Tarvitsisin…
– Tehtävissä näkyy ratkaisukeskeisiä menetelmiä käyttäneen puolisoni vaikutus. Kysyin häneltä aika ajoin mielipidettä tai neuvoa, Tolonen kertoo.
Välillä kurssille päätyvät mukaan nuorten omat oivallukset, kuten harjoitus, jossa käydään keskustelua oman huolen kanssa.
Pilkut, pisteet ja kirjoitustyyli ovat toissijaisia. Toloselle se on ollut vallankumouksellista ja opettanut kohtelemaan myös itseä lempeämmin.
Opiskelijat ottivat Tolosen verkkokurssin avosylin vastaan. Kun kurssi avautui alkuvuonna 2020, osallistujia tuli niin paljon, että ilmoittautuminen piti sulkea ensimmäisen vuorokauden jälkeen.
“En ole tiennyt, että kirjoittaminen voi olla näin hauskaa.” “Aion tehdä näitä tehtäviä vielä aikuisenakin.” “Hienoa, että meille introverteillekin on tarjolla mahdollisuuksia.” “Tämä kurssi pelasti elämäni”, nuoret kirjoittivat palautteissa.
Jollekin opiskelijalle kurssi on ollut apuna kouluun palaamisessa. Toinen taas on arvostanut sitä, että kurssilla on ollut mahdollisuus pohtia rauhassa omia asioita.
– Kurssilla on myös paljon nuoria, jotka eivät muuten kirjoita mitään, Tolonen kertoo.
Opinto-ohjaajat tarjoavat kurssia sekä putoamisvaarassa oleville että niille, joilta puuttuvat viimeiset opintopisteet.
Toloselle kurssi luo paineetonta, rauhallista tilaa muuten nopeatempoisen työn lomaan. Opiskelijoiden saama apu on lisännyt kokemusta oman työn merkityksellisyydestä.
– Tuntuu, että tässä on rajattomat mahdollisuudet käyttää mielikuvitusta ja kaikkea oppimaansa, Tolonen iloitsee.
Hän kertoo, että kirjoittaminen on saanut laajempia merkityksiä. Taidekirjoittamisen tunneilla teksti on edelleen keskiössä, mutta kunnianhimo opiskelijoiden menestymisen suhteen on karissut.
– Olennaista on oppiminen ja jakaminen. Ja ymmärrän todella, jos opiskelijat sanovat, että tekemistä on liikaa, Tolonen pohtii.
Se tuntuu vaikuttaneen rentouttavasti myös nuoriin.
Kaiken ei tarvitse olla täydellistä.
Kahvi kupissa ehtii jäähtyä, kahvila hiljetä. On niin paljon puhuttavaa.
Vappuaattona Vuokko Tolonen halusi ostaa puolison haudalle sinisiä orvokkeja, sillä puolisolla oli taivaansiniset silmät. Kukkakaupassa oli vain violetteja, ja myyjäkin vaikutti ynseältä.
– Orvokkeja istuttaessa alkoi hymyilyttää. Kari sanoisi, että väliäkö sillä, minkä värisiä ne ovat.
Toloselle hetki kertoo, että hän on oppinut hellittämään. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä.
– Kun huomaan tällaista pientä edistystä, ilahdun siitä, että uupumus on kauempana, Vuokko Tolonen hymyilee.
Jutussa on käytetty lähteinä myös OAJ:n erityisasiantuntijoiden Sari Melkon ja Sara Simbergin sähköpostihaastattelua.
Työkaluja eettisen kuormituksen hallintaan:
Vuokko Tolonen
- Luovan kirjoittamisen opettaja ja kirjailija.
- Töissä Tampereen yhteiskoulun lukiossa vuodesta 1999.
- Kehittänyt Positiivinen kierre -hyvinvointikirjoittamisen verkkokurssin.