Kurittulassa oppimisen tuen ratkaisut ponnistavat opettajien ideoista

Yhdentoista erityisopettajan keskustelu kuplii, ja siitä huomaa, että asia on yhteinen ja tärkeä. Olemme Kurittulan koulussa Maskussa ja keskustelunaiheena on oppimisen tuen organisointi.

Kurittulan alakoulun oma erityisopetusmalli syntyi kahdeksan vuotta sitten, kun erityisluokanopettaja Tiina Pihlajamäki jalosti laaja-alaisen ja luokkamuotoisen erityisopetuksen rinnalle niiden välimuodon.

Kehittämistyö kiihtyi, kun kunnan erityisopetusta keskitettiin Kurittulaan ja kouluun saatiin lisää erityisopettajia. Yhdessä ideoiden ja kokeillen erityisopettajien ammattitaito on saatu mahdollisimman monen tukea tarvitsevan oppilaan käyttöön.

– Mietimme aina, mitä oppilaat tarvitsevat ja keksimme uusia ratkaisuja, Pihlajamäki summaa.

Toimivan erityisopetusmallin taustalla ovat riittävät resurssit sekä se, että opettajilla on ollut vapaat kädet kehittää ja ideoida opetusarkeen sopivia tukimuotoja.

– Kun asioista ja ratkaisuista puhutaan yhdessä, syntyy myös uutta, vararehtori ja erityisluokanopettaja Elina Hämäläinen sanoo.

Millainen on toimivan erityisopetusmallin työnjako 401 oppilaan Kurittulassa?

Koulun yhdestätoista erityisopettajasta kahdeksalla on oma pienluokka. Kolmella ei ole omaa luokkaa. Yksi luokattomista erityisopettajista toimii laaja-alaisena erityisopettajana. Hän antaa osa-aikaista erityisopetusta ja on mukana yleisopetuksen tunneilla.

Kaksi muuta luokatonta erityisopettajaa toimivat osan työajastaan laaja-alaisina. Lisäksi he opettavat Pihlajamäen mallin mukaan äidinkieltä, matematiikkaa ja englantia yleisopetuksen oppilaille, jotka tarvitsevat ainekohtaista kokoaikaista tukea. He ovat erityisluokanopettajan viroissa ja ovat kelpoisia antamaan myös kokoaikaista tukea.

Koulussa on neljä oppimisen tuen luokkaa, joiden erityisluokanopettajat ottavat omille matematiikan, englannin ja äidinkielen tunneilleen mukaan myös kokoaikaista tukea tarvitsevia yleisopetuksen oppilaita.

– Esimerkiksi englannin tunnilleni tulee oppilaita kolmesta eri luokasta. Samalla jotkut kielissä vahvat oppilaani lähtevät englannin tunnille yleisopetuksen ryhmään, Hämäläinen avaa.

– Näin saadaan vielä enemmän oppilaita kokoaikaisen tuen piiriin tietyissä aineissa, Pihlajamäki jatkaa.

Lukujärjestysten kokoaminen on vaativa palapeli, koska luokista toiseen siirtyviä oppilaita on paljon. Rehtori Harri Mantila tekee lukujärjestyksen rungon, mutta palojen kokoamiseen osallistuu myös moni opettaja.

– Rinnakkaisluokkien tunteja on palkitettu, jotta useammalta luokalta voi samaan aikaan siirtyä oppilaita erityisopetukseen, Mantila kertoo.

Kokoaikaista tukea jossain aineessa tarvitseva oppilas opiskelee tätä ainetta aina samassa ryhmässä. Laaja-alaiset erityisopettajat harkitsevat luokanopettajien kanssa, ketkä jo tehostettua tukea saaneet oppilaat tarvitsevat ainekohtaista erityistä tukea.

– Keskustelemme laaja-alaisten kesken siitä, että tuki tavoittaisi kaikki tarvitsijat ja tukitoimet olisivat yhteismitallisia, erityisluokanopettaja Eeva Suonpää sanoo.

Kaikki oppilaat eivät hyödy luokasta toiseen siirtymisestä. Kolmessa sosioemotionaalisen tuen pienluokassa ja vaativan erityisen tuen pienluokassa kokoonpanot muuttuvat harvoin.

– Opetan oppilaita, joilla on käytöksen haasteita. He hyötyvät strukturoidusta päiväjärjestyksestä ja opettajalähtöisyydestä, alkuopetuksen luokkien erityisluokanopettaja Hilkka Naumanen sanoo.

Kun oppilaat saavat tarvittavaa tukea, se rauhoittaa luokkia ja ryhmiä ja sitä myöten koko koulua.

 

Sitoutumista ja joustavuutta. Sitä Kurittulan malli vaatii koulun 31 opettajalta.

Lukujärjestyksissä taitoaineiden lisäksi äidinkieli, englanti ja matematiikka ovat lukittuina tiettyihin ajankohtiin, koska ainekohtaista erityisopetusta on paljon.

Luokanopettajat joutuvat siis rakentamaan päiväjärjestystään erityisopetuksen ehdoilla. Jos yksikin oppilas menee erityisopetukseen toiseen luokkaan, täytyy luokanopettajan pitää tuolloin saman aineen tunti omalle luokalleen.

– Tähän tottuminen on ollut pitkä prosessi, Pihlajamäki sanoo.

Mallin hyödyt näkyvät arjessa. Kun erityisluokanopettajat ottavat paljon vastuuta ainekohtaisesta erityisopetuksesta, laaja-alaisessa erityisopetuksessa pystytään tukemaan oppilaita myös ennaltaehkäisevästi ja välttämään uusia tuen tarpeita.

– Täällä ei myöskään ole sellaista kulttuuria, että oppilaat puhuisivat erikseen pienluokista. Erityisopetuksen leimaa ei ole, erityisluokanopettaja Jonna Nummela sanoo.

Kun tuki on vahvaa alusta lähtien, opetuksen yksilöllistämisiä tehdään harvoin. Pienluokkien oppilaiden integroinnista yleisopetuksen luokkiin on pitkäaikaista kokemusta.

– Kun oppilaat saavat tarvittavaa tukea, se rauhoittaa luokkia ja ryhmiä ja sitä myöten koko koulua, Hämäläinen sanoo.

Kurittulassa riittävät resurssit luovat positiivisen kierteen.

Kurittulassa erityisopetus toimii myös siksi, että kuntapäättäjät ovat antaneet oppimisen tukeen hyvät resurssit. Erityisopettajia, ohjaajia ja jakotunteja on tarpeeksi, ja yleisopetuksen ryhmäkoot on saatu pidettyä 22–23 oppilaassa.

– Pienet luokkakoot ovat olleet onnistuneiden integrointien edellytys, Jonna Nummela sanoo.

Tiina Pihlajamäki ja Elina Hämäläinen ovat vaikuttaneet erityisopetusasioihin myös koko kunnassa. Pääluottamusmiesaikanaan Pihlajamäki ideoi kollegansa kanssa kunnan erityisopetuskoordinaattorin tehtävän, johon Hämäläinen tarttui.

– Elina on pystynyt vaikuttamaan erityisopetusasioiden tasapuolisuuteen koko kunnassa. Yhdessä olemme vaikuttaneet siihen, että erityisopetus on kunnassamme lainmukaista, Pihlajamäki kertoo.

Haastattelupäivänä erityisopetuksen erityisasiantuntija Sari Jokinen OAJ:stä on tutustumassa Kurittulan koulun erityisopetukseen. Visiitti on osa järjestön toimiston tet-mallia, jossa asiantuntijat vierailevat säännöllisesti esimerkiksi oppilaitosten arjessa.

Kurittulassa Jokista ilahduttaa se, että systeemi on nykyisen lainsäädännön mukainen ja resursseja oppimisen tukeen on tarpeeksi. Mallissa otetaan hyvin huomioon erilaiset oppijat, systeemi joustaa tuen tarpeiden mukaan ja erityisopetusta antavat kelpoiset opettajat.

OAJ:n suurin huoli oppimisen tukeen liittyen on se, että kouluissa tehdään hallinnollisia päätöksiä tuen portaista, mutta konkreettiset tukitoimet jäävät monesti uupumaan resurssipulan takia. Siksi järjestö esittääkin uutta oppimisen tuen mallia, jolla varmistettaisiin sama tuen taso kaikkiin kuntiin.

Riittävät resurssit luovat Kurittulassa Jokisen mukaan positiivisen kierteen: kun päteviä ja motivoituneita erityisopettajia on tarpeeksi, opettajat pystyvät tekemään työtään hyvin ja kehittämään koulun erityisopetusta yhdessä.

– Opettajien työ on tosi vuorovaikutteisen kuuloista.

Jokinen ihailee, miten jämptisti koulussa tehdään asiakirjat kaikkiin tukitoimiin liittyen ja miten homma lähtee oppilaan konkreettisista tuen tarpeista – kuten OAJ:n malli esittää.

– Meillä mietitään aina ensin, mitä tukea oppilas tarvitsee. Ennen ratkaisua toteutetaan koejakso esimerkiksi pienryhmässä. Vasta sitten tehdään pedagoginen selvitys ja haetaan erityisen tuen päätöstä, Eeva Suonpää kertoo.

Maskulaisopettajien huolet ovat OAJ:n Jokiselle tuttuja. Ryhmäkokoja ei saisi kasvattaa. Opettajia työllistäviä pedagogisia asiakirjoja pitäisi yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa.

Näitä asioita OAJ ajaa, kun hallitus on uudistamassa oppimisen tukea perusopetuksessa.