En tiedä, palaako työni enää koskaan entiselleen.
Näin kertoo yläkoulun opettaja Senja. Kirjoitimme hänen työssään kohtaamasta väkivallasta helmikuussa.
Jutun julkaisemisen jälkeen Senja joutui jälleen välikohtaukseen oppilaan kanssa.
Senjan näkökulmasta kunta tai koulu ei ole puuttunut oppilaiden rauhattomuuteen tarpeeksi. Hän kertoo, ettei väkivaltatilanteita käydä henkilökunnan kesken riittävästi läpi.
Keväällä Senjan koulussa teetettiin turvallisuuskysely.
Sen mukaan lähes joka kolmas koulun opettajista oli kohdannut työssään uhka-, vaara-, tai väkivalta- tilanteita. Opettaja-lehti on nähnyt kyselyn tulokset.
Tulokset käytiin henkilöstön kanssa läpi. Samalla kävi ilmi, etteivät opettajat tee poikkeamailmoituksia eli ilmoita kaikista väkivalta- ja uhkatilanteista työnantajalle.
Esimerkiksi yksi opettajista sanoi saaneensa tappouhkauksen, mutta ilmoitusta hän ei kertomansa mukaan tajunnut tehdä.
Ei näin, sanoo turvallisuuspedagogiikan dosentti Brita Somerkoski. Hän ei tunne Senjan tapausta ja kertoo koulujen turvallisuudesta tutkimustiedon valossa.
Hänen mukaansa liian monessa koulussa toimitaan vasta, kun jo- tain tapahtuu. Painotuksen pitäisi olla tapaturmien ja väkivallan ehkäisyssä.
Somerkoski työskentelee erikoistutkijana Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella Raumalla. Hän on tehnyt töitä oppilaitosten turvallisuuden parissa 20 vuotta.
Somerkoski oli mukana juuri päättyneessä Onni on turvallinen koulu -tutkimushankkeessa. Sen tutkimustulosten mukaan turvallisuus pitäisi nähdä kokonaisuutena. Koulun turvallista kulttuuria luodaan joka päivä sellaisissakin hetkissä, joita moni ei liitä turvallisuuteen.
Aloitetaan kuitenkin ilmeisimmästä.
Kaikista väkivalta- ja uhkatilanteista täytyy ilmoittaa työnantajalle, joka arvioi niihin liittyvät riskit. Sen jälkeen pitää kääriä hihat ja tehdä tarvittavat muutokset.
– Näkyviä toimenpiteitä pitää olla, Somerkoski sanoo.
Onni-hankkeessa tutkijat huomasivat, että turvattomuuden havainnot otettiin vakavasti kouluissa, joissa oli vahva turvallisuuden kulttuuri. Ilmoitukset johtivat toimenpiteisiin ja vastaavien tilanteiden ehkäisyyn.
– Turvallisuus edellyttää rehtoreilta ja sivistystoimelta turvallisuusjohtamista ja resursseja.
Turvallisuuteen liittyvän tiedon hankinta on rehtorien vastuulla.
Rehtorien koulutukseen ei kuitenkaan sisälly juurikaan turvallisuuteen liittyviä opintoja. Ainakaan sitä, miten turvallisuutta johdetaan, Somerkoski huomauttaa.
Myönteistä on se, että rehtorit ovat entistä kiinnostuneempia aiheesta.
Onni-hankkeessa kehitettiin rehtorien tueksi tukku työvälineitä koulun turvallisuuskulttuurin arviointiin, kehittämiseen ja ylläpitoon.
Työvälineitä ovat esimerkiksi turvallisuuden vuosikello, kehittämissuunnitelma ja turvallisuuskulttuurin itsearvioinnin kriteeristö. Materiaalit ovat vapaasti käytettävissä, ja ne löytyvät hankkeen verkkosivuilta.
Osa koulun oppilaista ei uskalla mennä vessaan, Senja kertoo.
Somerkoskelle on tuttua, että koulun tilat tuntuvat osasta oppilaista turvattomilta. Useassa koulussa on siksi käytössä turvallisen tilan ohjeet.
Yhdessä Onni-tutkimuskoulussa kysyttiin oppilailta, mitkä tilat tuntuivat heistä turvattomilta. Vessat, oli vastaus.
Tilanne ratkaistiin tuomalla pelko näkyväksi. Oli yhteisiä keskusteluja ja käytävillä ohjeita muistuttamassa, miten missäkin tilassa toimitaan.
Mikä tärkeintä: oppilaat olivat tässä kaikessa mukana.
Hankkeessa myös testattiin verkkosovellusta, jolla koulun henkilöstö, oppilaat ja heidän läheisensä saattoivat tehdä poikkeamailmoituksen.
Rehtori ja koulun turvallisuusvastaava saivat tiedon uhkaavasta tai turvallisuutta vaarantaneesta tilanteesta välittömästi sähköpostiinsa.
Useassa koulussa on otettu käyttöön turvallisen tilan ohjeet.
Osallistaminen luo yhteisöllisyyttä, ja yhteisöllisyys ehkäisee väkivaltaa.
Brita Somerkoski vinkkaa, että koulun yhteiset tapahtumat ruokkivat turvallisuutta. Jos pingiskisat ovat jääneet koronan jälkeen järjestämättä, on korkea aika ottaa ne uudelleen osaksi vuoden kulkua.
Joku tietysti ajattelee nyt, että juttu karkaa täysin hakoteille: ei kaikki ratkea pingistä pelaamalla. Ei tietenkään ratkea.
Palataan siis Senjan kouluun. Mitä tehdä, jos tilanne on karannut käsistä?
Säännöt ovat epäselviä sekä opettajille että oppilaille, Senja kertoo.
Hänen mielestään tilannetta pahentaa se, että opettajat eivät tunnu tietävän, mikä sääntö ketäkin oppilasta koskee.
– On pelottavaa, jos oppilaille annetaan viesti, että koulussa on sääntöjä, joita ei oikeasti tarvitse noudattaa, Somerkoski sanoo.
Hän tunnistaa, että inkluusio on tuonut mukanaan kysymyksen siitä, miten kohdella yhdenvertaisesti hyvin erilaisia oppijoita.
Sairaus tai neurologinen vaikeus eivät anna oikeutta vahingoittaa ketään.
Laillisuuskasvatus on yksi koulun turvallisuuskulttuurin rakennuspalikoista. Oppilaille on syytä kertoa koulun järjestyssäännöt ja mitä seuraa, jos niitä ei noudata.
Järjestyssääntöjen pohjana on järjestyslaki. Kouluissa on noudatettava sitä ja muuta lainsäädäntöä, kuten rikoslakia.
Somerkoski kertoo pohtineensa muiden tutkijoiden kanssa äärimmäistä esimerkkiä.
– Joku voisi päättää hakata toisen koulussa, jos siellä teosta saa lievemmän rangaistuksen kuin koulun ulkopuolella.
Siksi hänen mielestään sovittelu ei kuulu tilanteeseen, jossa on tapahtunut vakava rikos.
Joku voisi päättää hakata toisen koulussa, jos siellä teosta saa lievemmän rangaistuksen kuin koulun ulkopuolella.
Pitäisikö Suomessa olla valtakunnallinen linja väkivaltaan puuttumiseen? Sitäkin tutkijat ovat pohtineet.
– Perusopetuslaissa kuvataan koulun käytössä olevia kurinpitotoimia. Opettajat tarvitsevat tukea lain tulkinnassa ja linjauksissa, Somerkoski sanoo.
Kouluilla täytyy olla ohjeet kiusaamisen ja häirinnän ehkäisemiseksi ja niihin puuttumiseksi. Osa kouluista myös neuvoo opettajia siinä, millaiset rajoittavat ja oppilaan käytöstä hillitsevät toimet ovat sallittuja.
Koulujen pitäisi hioa suunnitelmat niin tarkoiksi, että opettajien on mahdollista toimia niiden mukaisesti. Opettajilla on oltava varmuus, että heillä on lupa ja velvoite puuttua riskitilanteisiin.
– Ja jos he puuttuvat, niin heidän täytyy tietää, että rehtorilta tulee selusta ja tuki, Somerkoski lisää.
Rehtorin taas pitää saada oma kilpensä sivistystoimesta.
Väkivallan uhriksi joutuminen on traumaattista. Olen jäänyt kokemukseni kanssa yksin, Senja sanoo.
Hän muistuttaa, että turvattomassa koulussa kärsivät kaikki.
Siksi avoin keskustelu turvallisuudesta palvelee ihan koko koulua.
Juttuun on haastateltu myös henkilöitä Senjan koulusta ja kunnasta.
Älä jää pelkosi kanssa yksin
- Väkivallan kohteeksi joutuminen on traumaattista. Siksi on luonnollista, että tapahtuma vaikuttaa vointiin ja jaksamiseen. Toipuminen vie aikaa.
- Käy väkivaltakokemuksen jälkeen aina työterveyshuollossa. Ammattilaiset arvioivat fyysiset vammasi ja henkiset seuraukset ja niiden hoidontarpeen.
- Lähiesihenkilön pitää käydä tilanne läpi työntekijän kanssa myötätuntoisesti, ratkaisukeskeisesti ja tukea tarjoten.
- Väkivalta ja sen uhka vaikuttaa koko työyhteisön jaksamiseen ja lisää turvattomuuden tunnetta. Siksi lähiesihenkilön pitää huolehtia siitä, että sekä työntekijä että työyhteisö saavat tarvitsemansa avun.
- Jos pelko jää päälle, kerro tunteesta lähiesihenkilölle ja työsuojeluvaltuutetulle. Saat apua myös työterveydestä.
- Työnantajan työsuojeluvastuu tarkoittaa, että väkivaltatilanteen toistuminen pitää estää tarvittavilla toimilla. Työsuojeluvastuu ulottuu väkivallan uhan aiheuttamaan kuormitukseen. Siksi työnantajan pitää puuttua myös väkivallan uhkaan.
Ohjeet antoi erityisasiantuntija Sara Simberg, OAJ.
OAJ järjestää syksyllä webinaarisarjan turvallisuusjohtamisesta
Neljä koulutusta on suunnattu johtajille työtehtävien mukaan. Brita Somerkoski on yksi kouluttajista.