Kampukset puhkesivat taas kesän jäljiltä kukkaan, kun uudet ja jatkavat opiskelijat aloittivat opinnot.
Muutoksia tälle lukuvuodelle ovat tuoneet muun muassa entistä suurempi varhaiskasvatuksen opettaja- opintojen aloituspaikkojen määrä, erityispedagogiikan uusi opiskelulinja Tampereella sekä opintorahan muutokset.
Huolta muutostilanteessa aiheuttavat opetuksen ja opiskelun resurssit. Suurinta osaa opettajaopinnoista ei voi suorittaa laadukkaasti tai tarkoituksenmukaisesti etänä tai ilman alamme spesifejä tilaratkaisuja.
Laadukkaalla opettajankoulutuksella saamme päteviä opettajia työelämään.
On jopa kiusallista, että opetuksen resursseja ja opiskelijoiden toimeentuloa kiristetään ja samalla ihmetellään, miksi monet vastavalmistuneet opettajat joko kuormittuvat tai eivät pysy alalla.
Meille opetusalalla työskenteleville ja sitä opiskeleville on päivänselvää, että yhtälö ei voi toimia.
Kaipaamme aitoa kohtaamista.
Opettajankoulutuksessa työskentelevät ovat kertoneet opetustyön muuttuneen pirstaleisemmaksi, kun työmäärä, hankepainotteisuus ja hybridiopetuksen määrä ovat kasvaneet.
Asia selviää tämänvuotisesta Opettajankoulutuksen voimavarat ja asema yliopistoissa -selvityksestä.
Sirpaleisuus näkyy myös opettajaksi opiskelevien arjessa. Kaipaamme aitoa kohtaamista.
Me opiskelijat ja korkeakouluhenkilökunta haluamme tehdä yhdessä mahdolliseksi tutkimusperustaisen, sivistävän opettajan tutkinnon. On turhauttavaa, kuinka tavoite tuntuu kariutuvan monimutkaistuviin ja kuormittaviin resurssikysymyksiin.
Olemme ylpeitä alastamme. Ymmärrämme alamme yhteiskunnallisen merkityksen ja opetustyön palkitsevuuden.
Nykyiset sekä tulevat opettajat ansaitsevat positiivisen yhteiskunnallisen keskustelun opetusalan ympärille – näin ala on myös tulevaisuudessa haluttu ja kilpailtu uravalinta.