Kun työministeri Arto Satonen (kok) vastaa elokuussa puhelimeen, hän muistuttaa olevansa yhdeltä ammatiltaan kansantaloustieteen opettaja. Pääsemmekin kuulemaan Satosen työmarkkinoiden oppituntia.
Miksi julkisen puolen naisvaltaisten alojen palkkakehitys pitää naulata pienemmän ja miesvaltaisen vientialan tasolle lainsäädännöllä?
Siksi, että noin 40 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta tulee viennistä. Niissä maissa, joissa viennin osuus on näin huomattava, on pyritty palkanmuodostukseen, jossa viennin kilpailukyky turvataan. Näin on muun muassa muissa Pohjoismaissa.
Ruotsissa, jossa tällainen järjestelmä on ollut toiminnassa 25 vuotta, tämä ei ole johtanut naisvaltaisen julkisen sektorin palkkakuoppaan.
Oletteko ajatellut, mitä siitä seuraa, kun hallitus ryhtyy työmarkkinaosapuoleksi? On väitetty, että edessä on palkkavaaleja sekä sopimuskierroksia, joissa poliitikot ottavat kantaa palkankorotusten tasoon.
Hyvä, kun kysyt, koska en ymmärrä tätä ollenkaan. Eihän tässä oteta kantaa palkankorotusten tasoon vaan siihen, että kun yleinen korotustaso syntyy, se heijastuu muillekin aloille.
Hallitus ei missään nimessä lähde osapuoleksi keskusteluun, jossa puhutaan palkankorotusten tasoista.
Jotkut ovat sanoneet, että hallituksen työmarkkinaideat on kopioitu Elinkeinoelämän keskusliiton ja Suomen yrittäjien tavoiteohjelmista.
Jos aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa lukea vuonna 2017 kirjoittamani Työn linja, jossa melkein kaikki nämä uudistukset on kerrottu jo silloin.
Olette korostanut, että jokaisen tavoitteena on oltava kokoaikainen työ. Samalla hallitus aikoo helpottaa määräaikaisuuksien ehtoja ja irtisanomisia. Mikä logiikka siinä on?
Suomen suurin ongelma on työnantajayritysten väheneminen. Ne ovat vähentyneet kahden vuoden aikana kymmenellä prosentilla.
Potentiaalisten työnantajien vähäisempi määrä on työntekijöiden kannalta huono asia. Näitä lakeja ruuvataan näin, jotta työllistämisen kynnys alenisi.
Näissä uudistuksissa lainvalmistelu alkaa vasta nyt syksyllä ja muutoksia voi tulla. Ja vaikka esimerkiksi määräaikaisia työsuhteita voisikin solmia ilman erityistä syytä, hallitusohjelmassa todetaan, että tämä ei saa lisätä määräaikaisten töiden ketjuuntumista.
Milloin rajut työllisyystoimet ja etuuksien leikkaukset alkavat näkyä parempana työllisyytenä?
Työttömyysturvan vaikutukset menevät ensi vuodelle, koska muutos koskee vasta uusia työttömyysturvahakemuksia. Eli vaalikauden lopulla vuosina 2026–2027 on oikea aika arvioida täydellä voimalla voimaan tulevien uudistusten vaikutuksia.
Pohjoismaisen mallin sijaan hallitus näyttää tekevän Suomeen ihan ikiomaa malliaan ja työmarkkinoilla vallitsee myllerrys. Miten menee noin niin kuin omasta mielestä?
Ikioma malli, no se on kyllä aika vahva tulkinta. Suurin osa, mitä me teemme, on sellaisia toimia, joita muissa Pohjoismaissa on tehty. Kaikki ideat ei ole yhdestä Pohjoismaasta kopioitu, mutta kyllä ne ideat ovat muista Pohjoismaista hyvin pitkälti.
Se on totta, että ihan samanlaista järjestelmää ei noissakaan maissa ole. Eihän Ruotsissa ole yleissitovuuttakaan, mutta Suomessa on, eikä sitä olla poistamassa. Tanskassa taas työttömyysturvan velvoittavuus on erittäin korkea, mutta samalla myös työttömyysturva on korkeampi.
Meidän työllisyysasteemme on selvästi alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa, ja meidän velkamme on tuplasti Tanskaan tai Ruotsiin nähden. Tällä työllisyysasteella me emme pysty rahoittamaan hyvinvointi- yhteiskunnan palveluita, ja silloin siitä tulee ongelmia kunnille ja myös opetusalalle, ihan varmasti, jos rahoituspohja pettää. Tilanne on aidosti huolestuttava.
Eikö eripura työmarkkinoilla huolestuta?
Asiat ovat edenneet täysin suunnitellusti ja siinä aikataulussa eteenpäin, kuten olemme halunneet.
Työrauhalainsäädäntö ja työttömyysturvan uudistaminen on tehty, ja palkkamalli sekä paikallinen sopiminen ovat tulossa eduskuntaan. Ja pienempiä kokonaisuuksia tulee perässä.
Keskusteluyhteys kaikkiin osapuoliin on olemassa. Olen jatkuvasti yhteydessä OAJ:n Murtoon, SAK:n Elorantaan, Teollisuusliiton Aaltoon ja tietenkin myös työnantajapuoleen.
Haastattelu julkaistiin ensimmäisen kerran 23.9.2024 osana syyskuun pääjuttua Työntekijä politiikan puristuksissa – kuka saa näyttää työmarkkinoiden suunnan.