”Mielestäni julkinen keskustelu nuorten somen käytöstä on melko mustavalkoista ja uhkakuvia maalailevaa. Ihmiset tekevät havaintoja oman lähipiirinsä nuorista ja puhuvat niiden perusteella nuorisosta yleensä.
Isojen oletusten pohjalta syntyy usein keskustelua, jossa ikuiset pauhaavat kärkeviä kantojaan, eikä nuorten ääni kuulu.
Kun nuorista tuntuu, että ”aikuiset ei tajuu”, he eivät käänny aikuisten puoleen someen liittyvissä ongelmissaan. Tästä olen eniten huolissani.
Minulla on luokanopettajan ja terveystiedon aineenopettajan pätevyys, mutta lyhyitä opetuspätkiä lukuun ottamatta olen toiminut tutkijana. Tutkimustyötäni on motivoinut alusta lähtien lasten ja nuorten hyvinvointi digimaailmassa.
Graduni tein vuonna 2013 tutkimushankkeessa, jonka aiheena oli nuoret ja digitalisaatio.
Silloin some ja mobiililaitteet tekivät tuloaan, ja tutkijapiireissä alettiin havahtua ajatukseen, että digitaalisuus kytkeytyy vahvasti lasten ja nuorten elämään ja hyvinvointiin.
Voimme puhua ruutuajan määrästä tai siitä, mitä erilaisten ruutujen äärellä tehdään ja miltä se nuoresta tuntuu.
Mielestäni asian pihvi löytyy jälkimmäisestä kysymyksestä eli teknologian parissa käytetyn ajan yksilöllisistä psykososiaalisista vaikutuksista.
Väitöskirjassani tutkin nuorten somen käyttöä, unta ja kouluhyvinvointia. Sosiaalisessa mediassa käytetyn ajan lisäksi tarkastelin somen psykososiaalisia vaikutuksia.
Tutkimus perustuu pääosin pitkittäisaineistoihin, joiden tiedot kerättiin kyselytutkimuksilla vuosina 2013–19. Kyselyihin vastasi yli tuhat helsinkiläistä peruskoululaista ja lukiolaista.
Tulokseni eivät tue yksiselitteisesti ajatusta, että sosiaalisen median käyttö myöhästyttäisi nuorten nukkumaanmenoaikoja. Havaitsin myös, että nuoret, jotka tunsivat painetta olla jatkuvasti tavoitettavissa, olivat enemmän alttiita väsymykselle.
Tulos korostaa vaikutusten yksilöllisyyttä: yhdelle nuorelle jatkuva online-oleminen voi olla kuormittavaa, toista se ei hetkauta. Pelkkä ruutuajan laskeminen ei siis riitä.
Sama pätee kiinnittymiseen: yksi panee puhelimen pois ja nukahtaa, toinen roikkuu somessa vielä aamutunneilla.
Nuoret myös käsittelevät some-kokemuksiaan eri tavoin. Toiset tunnistavat omia tunteitaan ja arvioivat, miten muut ihmiset itseen vaikuttavat. Toisilla tuo kyky on heikompi.
Jos nuori tiedostaa, mikä saa hänet voimaan netissä pahoin, hän pystyy yleensä muuttamaan netin käyttöään.
Murrosikään kuuluu vahva tarve hakea yhteenkuuluvuutta perheen ulkopuolisiin ikätovereihin. Aikuiset ajattelevat usein, että somen ystävyyssuhteet ovat pinnallisia, mutta minusta se ei pidä paikkaansa.
Some on nuorille tärkeä paikka siksikin, että murrosikään kuuluu tehdä asioita poissa aikuisten silmistä.
Somessa nuori voi testata itsenäisesti erilaisia sosiaalisia toimintatapoja: miten tämä toimii ja miten se minuun ja muihin vaikuttaa. Näitä asioita pitäisi käsitellä myös koulussa, jotta yksikään nuori ei jäisi kokemustensa kanssa yksin.
Opetussuunnitelmaan teema sopi hyvin, onhan laaja-alaisiin tavoitteisiin kirjattu oppilaiden hyvinvoinnista huolehtiminen ja digilaitteiden hyödyllisen käytön opetus.
Mistä on kyse?
Koulupäivien ei pidä täyttyä digilaitteista, ja netin käytöstä voi puhua ilman niitäkin. Helsingin yliopiston tutkijatohtori Erika Maksiniemen mielestä kouluissa pitäisi keskustella enemmän tunnetaitojen merkityksestä somen käytössä.