Jos Nena selviää, niin miksen minäkin

From Zero to Hero -näyttelyssä entiset nairobilaiset katulapset kertovat, että muutos parempaan on mahdollinen ja vaikeista asioista voi selvitä. Niina Rossin mielestä näyttely istuu kestävän kehityksen sisältöihin kuin nenä päähän.

Älä jää huonoon seuraan. Etsi apua, tukea tai neuvontaa. Luota, että huonoa jaksoa yleensä seuraa parempi vaihe. Yritä löytää koulutusta.

Ammattioppilaitos Omnian kestävän kehityksen opettaja Niina Rossi katselee kenialaisten tsemppiviestejä From Zero to Hero -näyttelyssä Helinä Rautavaaran museossa Espoossa.

Viestit on kirjoitettu pahvinpaloille, jotka vielä viime vuonna olivat kadulla elävien lasten makuualustoja nairobilaisessa autiotalossa.

Näyttely esittelee yhdeksän nuorta aikuista, jotka ovat kasvaneet kodittomina ja aloittaneet nollasta. Sankareita heistä tekee isojen vaikeuksien selättäminen. He ovat päässeet irti rikos- ja päihdekierteestä, luoneet itselleen työpaikkoja ja vuokranneet oman kodin.

Vaikka Suomi ja Kenia päällisin puolin näyttävät erilaisilta, päihteet ja toimeentulon ongelmat koskettavat myös suomalaisia ammatillisia opiskelijoita.

– Tämä näyttely viestii, että on mahdollista työllistyä, menestyä ja löytää apua elämään, vaikka lähtökohdat olisivat huonot, Rossi sanoo.

 

 Oliver Otieno on valinnut vitriiniin oikean jalan jalkapallokengän.

 

Museon seinillä pyörivillä videoilla Brian Latepa korjaa puhelimia, Mohammed Ngei ahkeroi autopesulassa. Amina Nyiva pitää kynsistudiota, myy vihanneksia ja pitää silmät koko ajan auki uusien bisnesideoiden varalta.

Opiskelijoissa herättää empatiaa se, että nairobilaiset esiintyvät omilla kasvoillaan ja kertovat avoimesti rankatkin tarinansa.

– Nuoria kiinnostavat isommatkin asiat, kun niitä lähestyy yksittäisen ihmisen kautta, yleisömanageri Helka Saarinen sanoo. Hän vastaa näyttelyn opastuksista ja työpajoista.

Nairobilaiset ovat lähettäneet näyttelyyn elämänsä muutoksesta kertovia esineitä. Oliver Otieno on valinnut vitriiniin oikean jalan jalkapallokengän, jonka hän sai aikanaan ystävältään.

”Sillä tavalla pystyin pelaamaan hyvin, sillä potkaisen palloa oikealla jalalla,” Oliver kertoo näyttelytekstissä.

Tavoitteena on, että vitriinin äärellä suomalaiselle opiskelijalle valkenee onnen syntyvän pienistä asioista.

Näyttelyn ensimmäisen vuoden aikana ajattelemisen aiheita on käynyt ammentamassa noin 1 400 yläkoulujen, amisten ja lukioiden opiskelijaa yli sadan opettajan kanssa.

 

Näyttelykokemusta konkretisoidaan ja syvennetään vr-lasien avulla. Lasit silmillä vierailija pääsee kolmiulotteiseen virtuaalitodellisuuteen seuraamaan, kuinka Nena Arita ja Peris Lila lajittelevat jätteitä nairobilaisella kaatopaikalla.

Aritan ja Lilan tarinat antavat luutuneille näkökulmille kyytiä. Nuoret äidit ovat tyytyväisiä siihen, että heillä on työtä. Jos kaatopaikka suljettaisiin, he saattaisivat joutua palaamaan seksityöhön elättääkseen lapsensa.

– Vältämme kauhistelua ja toisten elämän arvottamista. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten eri tavalla elämää eletään ja kuinka kaikesta voi löytää iloa ja toivoa, Helka Saarinen sanoo.

 

Vältämme kauhistelua ja toisten elämän arvottamista.

 

Museosta on lyhyt matka Niina Rossin työpaikalle Omniaan. Rossi on vieraillut museossa usean opiskelijaryhmän kanssa, ja Saarinen on käynyt pitämässä Omniassa näyttelyyn liittyviä työpajoja.

Rossin mielestä näyttely vetää hyvin yhteen kestävän kehityksen ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia ja auttaa ymmärtämään, kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen.

– Täällä opiskelijat pysähtyvät näiden asioiden äärelle eri tavalla kuin luokkahuoneessa, jossa on oma dynamiikkansa.

Näyttelyn tarjoama vahva tunnekokemus ja työpajan pohdintatehtävät auttavat opiskelijoita käymään läpi sitä, mitä kestävä kehitys voisi tarkoittaa heidän tulevassa ammatissaan.

Elämän suunnan kääntämisessä nairobilaisia on auttanut Undugu-järjestö. Se on tarjonnut nuorille koulutusta ja vertaisryhmän voimaa kolmen vuoden ajan.

Undugu on yksi suomalaisen Taksvärkin kumppanijärjestöistä. Sen työtä on tuettu suomalaisten koululaisten keräämillä taksvärkkirahoilla.

Niina Rossin mielestä järjestöt tekevät paljon hyvää myös Suomessa ja auttavat opettajia työssään. Häntä huolettaa se, että hallitus on ajanut järjestöjä taloudelliseen ahdinkoon.

– Olen osallistunut opiskelijoideni kanssa esimerkiksi Nuorten akatemian, Maailman luonnon säätiön ja Luontoliiton järjestämiin työpajoihin. Ne tuovat opetukseen uusia näkökulmia ja ovat mukavaa ekstraa koulutyöhön.

 

From Zero to Hero – Roolimalleja Nairobista -näyttely on esillä Helinä Rauta- vaaran museossa 2.2.2025 saakka.