Elsa Kivinen: Avaimet totuuden tarkistamiseen

Viestinnän täyteisessä maailmassa tiedon luotettavuuden arvioiminen on kansalaistaito. Elsa Kivinen muistuttaa, että jokaisen väittämän takana on ihminen, jolla on jokin syy viestiä.

“Minua on hyvin nuoresta asti kiinnostanut, miten maailma ja yhteiskunta toimivat.

Yliopisto-opintojen jälkeen päädyin projektiavustajan töihin faktantarkistuspalvelu Faktabaariin. Tällä hetkellä työskentelen Scilmi-hankkeessa, jossa kehitämme tiedon arvioimisen opetusta yhdessä eurooppalaisten opettajien ja koulutusammattilaisten kanssa.

Kymmenen viime vuoden aikana viestintäympäristö on digitalisoitunut ja pirstaloitunut. Sosiaalisesta mediasta on tullut tärkeä kanava informaation etsimiselle ja jakamiselle, ja tekoäly on tullut mukaan viestintään.

Nyky-yhteiskunnassa luotettavaa tietoa tarvitaan nopeasti. Elämme kulttuurissa, jossa ihmisten on vaikea sietää epävarmuutta. Digitaalisilla alustoilla myös virheelliset uutiset leviävät nopeasti. Sosiaalinen media ja hakukoneet on kuitenkin rakennettu niin, että luotettavan tiedon löytäminen on hankalaa.

Toisaalta kuka tahansa, joka haluaa kylvää hämmennystä ja heikentää demokratiaa, voi levittää manipuloituja juttuja ja vaikuttaa voimakkaastikin ihmisten uskomuksiin. Tai masinoida ison joukon ihmisiä tekemään internetissä jotain, mikä peittää oleellisimman tiedon.

Myös generatiivinen tekoäly pystyy luomaan olemassa olevasta datasta sotkua, joka näyttää hienolta, mutta ei pidä paikkaansa.

 

Tapaamani opettajat sanovat, että on vaikea pysyä kärryillä, mistä lapset ja nuoret saavat tietonsa, miten oppilaat itse viestivät tai millaisia käytännön tapoja kuvien ja tekstien todenperäisyyden tarkistamiseen on olemassa.

Luotettavan tiedon tunnistamiseen on kolme avainta. Ensinnäkin viestin takana on aina ihminen. Kuka viestii, millaista asiantuntemusta hänellä on?

Toiseksi, mikä on tiedon alkuperäinen lähde, mihin tieto perustuu?

Kolmanneksi, missä yhteydessä tieto esitetään, halutaanko sen avulla esimerkiksi myydä jotain?

Näiden lisäksi kannattaa katsoa, mitä muut sanovat samasta asiasta.

 

Kuvien alkuperäistä lähdettä voi etsiä Googlen käänteisen kuvahaun avulla. Sillä voi myös selvittää, missä muualla kuvaa on käytetty.

Somessa on esimerkiksi kierrätetty Venäjän hyökkäyssodan aikana otettuja kuvia, kun uusista iskuista ei ole ollut kuvamateriaalia. Joitain Syyriassa 2015 kuolleiden lasten kuvia on väitetty Palestiinassa kuolleiden lasten kuviksi.

Yksi Scilmissä kehittämämme idea on tutkia oppilaiden kanssa ylikulutukseen liittyvää viestintää. Osa influenssereista puhuu kulutuksen vähentämisen puolesta. Vaateyhtiön sponsoroima Youtube-vaikuttaja taas kertoo, miten hienoa kuluttaminen on. Myös eri lehdet käsittelevät ylikulutusta eri tavoin.

 

Itse seuraan säännöllisesti kaikilla osaamillani kielillä, miten eri mediat ja esimerkiksi poliittiset toimijat uutisoivat samasta asiasta. Minua kiinnostaa, mitä eri ihmiset pitävät viestimisen arvoisena ja missä he silloin viestivät.

Tarkistan tiedon luotettavuuden, kun kyseessä on jokin merkittävä, ajankohtainen väittämä, jota eri tahot voisivat käyttää poliittisena lyömäaseena. Ne liittyvät usein globaaliin politiikkaan, kotimaan politiikan tilastoihin, ympäristöteemoihin, talouteen tai työllisyyteen.

Tarkistan väitteet myös silloin, kun jokin asia kuulostaa nousevalta yhteiskunnalliselta puheenaiheelta, mutta en tiedä siitä mitään. Tai ennen kuin laitan tiedon kiertämään vaikkapa somessa.

Ennen kuin julkaisen väittämän, joka sisältää numeroita, yritän löytää tiedon lähteen ja selvittää, millaiseen tutkimukseen luvut perustuvat.

 

 

Mistä on kyse?

Opettajat kaipaavat välineitä opettaa, miten muuttuneessa viestintäympäristössä tunnistaa luotettavan tiedon. Tarpeeseen vastataan yleiseurooppalaisessa Scilmi-hankkeessa, jossa Elsa Kivinen työskentelee Suomen koordinaattorina.