Henkilökunnan kuunteleminen ja kuuleminen. Siihen yläkoulun rehtori Marianne Liimatainen satsaisi enemmän, jos aloittaisi nyt kriisijohtamisen uudelleen pandemia-ajan alusta.
Liimatainen johtaa yli 700 oppilaan ja 90 työntekijän Pikkolan koulua Kangasalla. Hän aloitti pestissä syksyllä 2019. Korona sekoitti arjen ennen kuin hän ehti kunnolla päästä sisään uuteen työhön ja yhteisöön.
– Uutena rehtorina huolehdin ehkä liikaakin siitä, että arki sujui. Henkilöstöjohtaminen jäi pakostakin taustalle, vaikka juuri siihen olisi pitänyt pistää paukkuja.
Pandemia-aika nosti otsikoihin rehtoreiden jaksamisongelmat. Rehtoribarometri 2021 -tutkimuksen mukaan joka viides rehtori on uupunut ja lähes puolet riskissä uupua.
Johtamisen resursseissa on valtavia eroja.
Liimatainen jakaa tutkijoiden näkemyksen siitä, että rehtoreiden työhyvinvointiin pitäisi kiinnittää huomiota. Hänestä olisi tärkeää, että johtamisen rakenteet olisivat kunnossa ja että koulujen johtamiseen olisi tarpeeksi resursseja. Hän on huomannut, että johtamisen resursseissa on valtavia eroja kuntien välillä.
Liimataisen mielestä toimivalla johtoryhmällä on suuri merkitys arjen sujumisessa. Hänellä itsellään on apuna virka-apulaisrehtori, ja tänä keväänä kouluun nimitettiin vararehtori.
– Kaikilla on selkeät toimenkuvat ja jokainen kehittää omaa tonttiaan. Jaettu johtajuus on ollut minulle valtava oivallus ja voimavara.
Epävarmat ajat ovat Liimataisesta entisestään alleviivanneet sitä, miten tärkeää rehtorin on katsoa tulevaan ja ennakoida. Hän on tarkoituksella valinnut johtoryhmäänsä ihmisiä, jotka pystyvät toimimaan myös kriisissä.
– Aina voi tulla yllätyksiä. Kun peruspakka on kunnossa, johtamista pystyy heti jakamaan myös kriisitilanteissa.
Pandemia-aika on OAJ:n kehittämispäällikön Niku Tuomiston mukaan nostanut esiin pitkäaikaisemman ongelman: jo ennen pandemiaa liian monen rehtorin ja päiväkodinjohtajan työaika ei riittänyt töiden tekemiseen.
Marianne Liimatainen tunnistaa ilmiön hyvin. Hän toivoisi työnantajien kiinnittävän huomiota siihen, että rehtoreilla olisi mahdollisuus pitää vuosilomansa ja että työaika ei ylittyisi.
– Totta kai työntekijälläkin on vastuunsa työajan käyttämisessä, mutta rehtoreiden työhön kuuluu paljon sellaisia asioita, joita ei vain voi jättää hoitamatta.
Rehtoribarometrin mukaan pandemia-ajasta ovat selvinneet parhaiten ne rehtorit, jotka ovat aktiivisesti muuttaneet ja kehittäneet työtapojaan.
Liimatainen tunnistaa kuvauksesta itsensä. Hän uskoo, että myös vahva tulevaisuudenusko ja positiivinen luonne ovat suojanneet häntä uupumiselta.
Hänelle kriisijohtamisen tärkein oppi on ollut se, että rehtorien hyvinvoinnista pitää huolehtia. Hänestä rehtorit pitää nähdä ihmisinä, jotka tarvitsevat työnohjausta ja kollegiaalista tukea.
Rehtorillakin täytyy olla mahdollisuus olla väsynyt ja tuen tarpeessa.
Tulevaisuudenuskon ja me-hengen luomisella kunnan rehtorien kesken on iso merkitys varsinkin vaikeina aikoina.
– Ettei kukaan jäisi yksin. Rehtorillakin täytyy olla mahdollisuus olla väsynyt ja tuen tarpeessa.
Nämä ajatukset Liimatainen aikoo pitää mielessään myös uudessa työpaikassaan Lempäälän kunnan opetuspäällikkönä. Hän on elokuussa alkavista uusista haasteista innoissaan.
Kriisijohtaminen on haastanut myös päiväkodinjohtajia. Turkulainen päiväkodinjohtaja Jaana Nyroos toivoo, että pandemia-aika on opettanut kunnille ainakin viestintätaitoja. Ohjeiden pitäisi olla niin selkeitä, että niiden mukaan pystyy toimimaan päiväkodin arjessa.
– Selkeys luo turvallisuutta, sekä se, kun tietää, mistä saa tarvittaessa apua. Turussa tartuntatautiyksiköstä on saanut hyvin vastauksia.
Nyroos johtaa yli 150 lapsen ja reilun 30 työntekijän Tallimäenkentän päiväkotia Turussa. Hänestä päiväkodin kriisijohtamista ovat leimanneet alati muuttuvien koronaohjeiden tulkinta. Työmäärää ovat lisänneet jatkuvat sijaisjärjestelyt tilanteessa, jossa pätevät sijaiset ovat muutenkin kiven alla.
– Tiedän kollegoita, joilla on ollut paljon haastavampaa. Meillä koronatapauksia ei ollut ensimmäiseen kahteen vuoteen ollenkaan, vaikka altistumisepäilyjä olikin.
Helsingin yliopiston Korona tuli kylään -tutkimushanke selvitti muun muassa päiväkodinjohtajien koronakokemuksia. Johtajien mukaan työmäärä oli pandemia-aikana niin suuri, ettei pedagogiselle johtamiselle jäänyt riittävästi aikaa.
Nyroos tunnistaa saman omasta arjestaan. Hän haluaisi osallistua useammin tiimipalavereihin ja olla mukana kehittämässä yksikön toimintaa. Läsnäolo ryhmien arjessa on jäänyt vähälle.
– Jossain vaiheessa minulla oli tapana aamuisin kiertää kaikki ryhmät ja kysellä, mitä kuuluu, mutta en ole sitäkään ehtinyt pahemmin tehdä.
Nyroos ei usko, että syy on yksin pandemiassa. Päiväkodinjohtajilla on muutenkin kädet täynnä hallinnollisia töitä. Turun päiväkodinjohtajien työsuojeluvaltuutettuna hän tietää, että johtajien kova työkuorma on puhuttanut jo pitkään.
– Ja kaikki pakolliset työt täytyy kuitenkin tehdä.
Korona tuli kylään -tutkimuksen mukaan selkeistä ja vakiintuneista johtamisrakenteista oli kriisiaikana apua päiväkodinjohtajille. Näitä olivat esimerkiksi pienaluetiimit johtajakollegoiden kanssa, ryhmästä irrotettu varajohtaja sekä parijohtajuus.
Päiväkodinjohtaja Jaana Nyroosin mukaan esihenkilön tuesta ja säännöllistä palavereista johtajakollegoiden kanssa oli apua pandemia-ajan arjen tilanteiden selvittämisessä.
Nyroos kehuu oman päiväkotinsa varajohtajaa, joka on tärkeä arjen tuki, poikkeusaikana ja muutenkin. Apu on kuitenkin rajallista, koska Tallimäenkentän päiväkodissa varajohtajalla on oma päiväkotiryhmä.
Nyroos toivoo, että tulevaisuudessa varajohtaja voisi keskittyä joka toinen viikko vain johtotehtäviin. Tätä varten haetaan varhaiskasvatuksen resurssiopettajaa. Hän vuorottelisi Tallimäenkentän ja Koulukadun päiväkodeissa ja keventäisi näin kahden päiväkodin varajohtajien opetustaakkaa.
– Tämä toisi lisää aikaa myös pedagogiseen johtamiseen päiväkodeissa, Nyroos sanoo.
Hän uskoo, että pandemia-aika etäkokouskäytäntöineen on tehostanut päiväkodinjohtajan hallinnollisia töitä. Poikkeusaika on myös alleviivannut, miten tärkeää omaa työtä on rajata.
– Olen oppinut arvostamaan omaa vapaa-aikaa. Nämä työt eivät tekemällä lopu.
Lue Opettajasta 7/2020, millaista Marianne Liimataisen rehtorintyö oli ensimmäisenä koronakeväänä: