Sivistynyt, hillitty naisopettaja, yllään 1960-luvun asu saumasukkineen, istuu pöydällä luokan edessä ja kertoo suomen kielen kauneimmilla vivahteilla sensuelleja tarinoita antiikin Kreikan jumalista.
− Hän lumosi koko luokan, ja minuun hän istutti historian rakastamisen, Pamela Mandart kertoo.
Muisto on Helsingin Bulevardilta Kirkkopuiston tyttökoulusta. Mandart muutti Suomeen seitsemänvuotiaana Tanskasta. Suomea hän opetteli lukemalla sanakirjan kanssa romaaneja, kuten Viisikko-kirjoja.
Mandart oli ahkera ja motivoitunut oppilas vain niissä aineissa, joista oli kiinnostunut. Näitä aineita olivat äidinkieli, historia, biologia ja maantieto
− Käsityöt eivät kiinnostaneet. Niiltä tunneilta lähinnä lintsasin tai keskityin hauskuuttamaan muita.
Matematiikka tuotti vaikeuksia. Suoritettuaan ehtolaiskurssilla parissa viikossa koko vuoden oppimäärän hyvin arvosanoin Mandart ymmärsi ongelmana olleen ilottoman ja ankaran opettajan, jota hän pelkäsi.
− Opettajan persoonalla ja kannustuksella on valtavan suuri merkitys oppilaille. Opettajien tulisi opettaa oppilaille työkaluja oman itsen hyväksymiseen ja toisten kunnioittamiseen.
Koulukuva on vuodelta 1961 Helsingin Kruununhaan Oikokadun kansakoulusta.
Tulevaisuuden kouluun Mandart toivoisi sisältyvän itsetuntemuksen ja itsehillinnän opettelua, vastapainona somemaailman intensiivisyydelle.
Pamela Mandartin modernisoimat hölmöläistarinat on tänä vuonna julkaistu kirjana. Kirjailijan mukaan tarinat sopivat alakoulussa ihmisyyden pohtimiseen.
Mandartin mielestä koulupäivä olisi hyvä aloittaa uskonnottomalla päivänavaustuokiolla, joka auttaa rauhoittamaan mieltä ja ottamaan paremmin vastaan uutta.
− On tärkeää tukea lapsen oppimiskokemusta siitä, että itsestä löytyvät keskittymisen ja oman mielen tyynnyttämisen taidot, kunhan oppii antamaan tilaa – jokaisena päivänä.