Ala-asteikäisenä Petri Honkonen oli se oppilas, joka meni aina juttelemaan välituntivalvojan kanssa.
– Jalkapallo ja hurjat leikit eivät minua kiinnostaneet. Olin vähän ujo ja syrjäänvetäytyvä, mutta en kuitenkaan yksinäinen. Kavereita oli, Honkonen muistelee.
Koulutiensä hän aloitti Pylkönmäen kirkonkylän ala-asteella. Pienessä keskisuomalaisessa kyläkoulussa oli noin sata oppilasta.
Kilometrin koulumatkan hän taittoi syksyisin ja keväisin jalan, talvisin potkukelkalla.
Yläastetta Pylkönmäellä ei ollut, joten teinit matkasivat linja-autolla kolme varttia naapuriin Saarijärven koulukeskukseen.
– Linja-autossa oli hulinaa ja meininkiä, Honkonen naurahtaa.
Yläasteella Honkosen lempiaineita olivat biologia ja historia. Tuleva ministeri innostui tutkivasta oppimisesta. Mieleen on jäänyt esimerkiksi seitsemännen luokan esitelmä Saarijärvelläkin asuneesta kansallisrunoilijasta J. L. Runebergistä.
– Tein esitelmää varten paljon töitä. Opettajakin oli hyvin vaikuttunut.
Matematiikka ja fysiikka taas eivät oikein maistuneet.
Aika Saarijärven lukiossa oli Honkoselle vapautumisen ja itsensä löytämisen aikaa. Honkonen koki voimakkaan yhteiskunnallisen heräämisen. Opiskelutoverit panivat merkille vaikuttamisen halun ja valitsivat hänet oppilaskunnan puheenjohtajaksi.
– Noina vuosina myös kiinnostus historiaan syveni entisestään. Historian ja yhteiskuntaopin opettajamme Risto Palttala innosti ja rohkaisi osallistumaan.
Lukion jälkeen tie vei Jyväskylän yliopistoon historiaa opiskelemaan. Honkonen valmistui itsekin historian ja yhteiskuntaopin aineenopettajaksi.
– Jos tällä elämänkokemuksella lähtisin opiskelemaan, opiskelisin todennäköisesti kansantaloustiedettä ja vielä enemmän vieraita kieliä. Viettäisin myös enemmän aikaa vaihdossa ulkomailla. Kieliä ei voi koskaan osata liian hyvin, Honkonen sanoo.
Tulevaisuuden koulun hän toivoo kasvattavan lasten ja nuorten yhteisöllistä elämänasennetta ja sosiaalisia taitoja.
– Ihminen ei elä vain itselleen vaan myös muiden ihmisten hyväksi, hän tähdentää.