Nyt saadaan mahdollisuus palkata lisää opettajia, sanoo ministeri Henriksson

Kun Anna-Maja Henriksson valittiin 32-vuotiaana Rkp:n edustajana Pietarsaaren kaupunginvaltuustoon, hän lähti heti edistämään koululaisten asiaa.

Henriksson teki aloitteen iltapäiväkerhotoiminnan lisäryhmästä 1.–2.-luokkalaisille.

– Se onnistui, ryhmä perustettiin. Sellainen oli minun poliittisen urani alkutaival, hän muistelee 27 vuotta myöhemmin, nyt tuoreena opetusministerinä.

Opettaja-lehti tapasi Henrikssonin lokakuun alussa Pietarsaaren lukiossa, jossa hän vieraili Ministeri koulussa -kiertueellaan.

Henriksson kirjoitti ylioppilaaksi ruotsinkielisestä Jakobstads gymnasiumista vuonna 1982. Syksystä 2013 lähtien samassa jugendrakennuksessa on toiminut myös suomenkielinen lukio.

Haastattelun aikataulu on etukäteen nipistetty tiukaksi, mutta kun ministeri pääsee käyskentelemään entistä lukiotaan ympäröivään Koulupuistoon, kiire tuntuu katoavan.

Henriksson osoittaa koulun vanhemman siiven yläkerroksen ikkunoita ja kertoo, että tuolla hän kävi ensimmäistä luokkaa.

– Rakennus oli siihen aikaan paljon huonommassa kunnossa. Ikkunoista veti ja talvella oli kylmä. Mutta ilmapiiri koulussa oli aika lailla samanlainen kuin nyt.

Meidän on pohdittava, vaaditaanko suomalaisessa koulujärjestelmässä liikaa liian aikaisin.

Ennen haastattelua Henriksson tapasi molempien lukioiden opiskelijakuntien hallitukset ja puhui yhteiskuntaopin tunnilla ministerintyöstään ja hyvinvointivaltion merkityksestä.

Lukiolaiset ottivat tilanteesta kaiken irti ja haastoivat ministeriä kiperillä kysymyksillä muun muassa koulutuksen rahoituksesta ja Pietarsaaren lukion tulevaisuudesta.

Puistossa valokuvaajalle poseeratessa Henriksson muistelee lämmöllä omia lukioaikojaan. Samalla hieman vakavaksi vetää opiskelijoiden vastaus hänen omaan kysymykseensä siitä, mitä he muuttaisivat nykyisessä lukiokoulutuksessa.

Lukiolaisten viesti on, ettei 16-vuotiaana voi olla varma, mitä tulevaisuudeltaan haluaa. Siksi kurssivalintojen pitäisi olla joustavammin muutettavissa.

Yhteiskunnan vaatimukset paineistavat jo lukion ekaluokkalaisia. Yksi opiskelijoista vertasi lukiota kiitorataan, joka työntää nuoria kohti jatko-opintoja.

– On aika paljon vaadittu, että pitäisi jo noin aikaisessa vaiheessa tietää, mihin suuntaa lukion jälkeen. Meidän on pohdittava, vaaditaanko suomalaisessa koulujärjestelmässä liikaa liian aikaisin, Henriksson toteaa.

Lukio oli seitsenlapsisen yksinhuoltajaperheen kuopukselle itsestään selvä valinta, mutta lukioikäisellä Anna-Majalla ei ollut mitään tietoa, mikä hänestä tulee.

– En todellakaan ajatellut, että jonain päivänä olisin opetusministeri.

Miellyttävät lukioaikojen muistelut ja kuulaan syyspäivän tunnelmointi vaihtuvat koviin koulutuspolitiikan kysymyksiin, kun siirrymme jatkamaan haastattelua lukion valoisaan ruokalaan.

Jo aiemmin päivällä Henriksson on vakuuttanut hallituksen leikkauksista tentanneille opiskelijoille, että Suomen talous on huonossa jamassa eikä päättäjien tehtävä ole helppo.

– Ei ole hauskaa tehdä tällaisia päätöksiä.

Sekään ei välttämättä ei ole hauskaa, että joutuu spekuloimaan tulevia ratkaisuja medialle hallituskauden alussa. Nyt täytyy kuitenkin tentata vähän lisää.

– Tämä oli syvä huokaus, ministeri nimeää reaktionsa, kun ryhdymme puhumaan määräaikaisten opettajien tilanteesta.

Hallituksen suunnitelmat määräaikaisuuksien perusteiden kevennyksistä ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloehdon pidentämisestä uhkaavat erityisesti nuoria opettajia. Miten hallitus aikoo huolehtia opetus- ja kasvatusalan veto- ja pitovoimasta?

Henriksson myöntää, että kysymys on tärkeä. Hänen mukaansa on olennaista, että opettajan ammatti säilyy varteenotettavana vaihtoehtona uravalintaansa pohtiville nuorille.

– Meillä on pätevä opettajakunta, josta on pidettävä kiinni. Siksi opettajien työhyvinvoinnista ja jatkokouluttautumismahdollisuuksista täytyy pitää huolta.

Opettajien täytyy voida kokea tekevänsä tärkeää työtä.

Ministeri sanoo uskovansa, että veto- ja pitovoiman avain löytyy opettajan ammatin arvostamisesta. Hän korostaa, että opettajien täytyy voida kokea tekevänsä tärkeää työtä.

– Meidän pitää luoda tulevaisuudenuskoa siihen, että Suomi on taas koulutuksessa maailman huipulla. Siinä työssä opettajat ovat tosi tärkeässä roolissa.

OAJ:n tuoreen kyselyn mukaan vain joka kymmenes opettaja on täysin sitä mieltä, että hänen ammattitaitoaan ja työtään arvostetaan yhteiskunnassa. Myös eettinen kuormitus lisääntyy resurssien vähenemisen myötä, kun opettajat eivät enää pysty tekemään työtään niin hyvin kuin haluaisivat.

Miten hallitus aikoo pysäyttää huolestuttavan kehityksen?

– Juuri siksi hallitus panostaa koulutukseen, varsinkin varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen, vaikka muilta toimialoilta joudutaan tekemään hyvin kipeitä leikkauksia.

Koulutukseen panostamisella Henriksson viittaa 200 miljoonaan euroon, jonka hallitus budjetoi perusopetuksen lisärahoitukseksi tälle nelivuotiskaudelle.

Hän on puhunut julkisuudessa paljon oppimistuloksista, niiden heikkenemisestä ja oppilaiden välisen kuilun kasvamisesta. Lisärahalla on tarkoitus kääntää tulokset takaisin noususuuntaan.

– Nyt saadaan mahdollisuus palkata lisää opettajia. Sitä kautta voidaan myös pienentää ryhmäkokoja.

Lisää vuosiviikkotunteja on tulossa vasta vuonna 2025.

Tärkein keino suunnan kääntämiseen on Henrikssonin mukaan 2–3 vuosiviikkotunnin lisääminen peruskoulun alaluokille. Lisätunneilla hallitus haluaa vahvistaa oppilaiden perustaitoja eli lukemista, kirjoittamista ja laskemista.

Lisää tunteja on kuitenkin tulossa vasta vuonna 2025. Hallitus pitää kiireellisempänä tasa-arvorahaa, johon se suuntaa perusopetuksen potista ensi vuonna 50 miljoonaa euroa.

Henriksson sanoo, että valtion taloustilanne estää molempien budjetoimisen samalle vuodelle.

– Panostamme ensin tasa-arvorahaan, sitten tulevat lisätunnit. Tasa-arvorahalla voidaan saada enemmän opetusresursseja ja henkilökuntaa kouluihin, joissa niitä erityisesti tarvitaan.

Sellaisia ovat ministerin mukaan esimerkiksi koulut, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia lapsia ja jotka tarvitsevat resursseja myös kotimaisten kielten opetukseen.

Haluamme muokata oppimisen tukea niin, että oppilas saa tarvitsemansa tuen ja opettajan taakka kevenee.

Edellinen hallitus uudisti oppivelvollisuuden, tämä hallitus aikoo uudistaa oppimisen tuen. Anna-Maja Henrikssonin mukaan opettajat pitävät kolmiportaisen tukimallin hallinnollista taakkaa liian raskaana.

– Olen kuullut monelta opettajalta viestin, että he joutuvat tekemään liikaa muuta työtä kuin opettamaan. Tämä huoli on otettava vakavasti.

OAJ:n mukaan ongelmana on myös kolmiportaisen tuen tehottomuus. Se, että oppilas on asetettu esimerkiksi tehostetun tuen portaalle, ei vielä takaa hänelle konkreettisia tukitoimia.

Järjestö on linjannut, että hallinnollinen päätös pitäisi tehdä suoraan oppilaan tarvitsemasta tukimuodosta. Hallitus kuulostaa olevan samoilla linjoilla.

– Haluamme muokata oppimisen tukea niin, että oppilas saa tarvitsemansa tuen ja opettajan taakka kevenee, Henriksson sanoo.

Henriksson lupaa, että oppimisen tukeen ohjataan myös resursseja.

Hallituksen esitys tuen mallista on tulossa ensi vuonna. Tarkoitus on, että uudistettu laki tulee voimaan 2025.

Henriksson lupaa, että oppimisen tukeen ohjataan myös resursseja. Lisääntyvän tuen tarpeen kattamiseen tarvitaan etupäässä enemmän erityisopettajia. Ministerin mukaan hallituksessa ymmärretään tämä.

Hän sanoo, että erityisopettajapulaan vastataan lisäämällä koulutuspaikkoja ja hyödyntämällä muuntokoulutusmahdollisuuksia eli esimerkiksi pätevöitymistä luokanopettajasta erityisopettajaksi.

– Tärkeää on varmistaa myös erityisopettajien työn veto- ja pitovoima. Tässä on vastuuta myös opetuksen järjestäjillä.

Henrikssonin mukaan hallituksessa tiedostetaan sekin, että aikuiskoulutustuen lakkauttaminen on ristiriidassa erityisopettajatarpeen kanssa.

– Olen keskustellut työministeri Arto Satosen kanssa siitä, että tuen lakkauttamisella saattaa olla myös negatiivisia seurauksia. Tässä on problematiikkaa, joka pitää vielä ratkaista.

Ratkaisua haetaan nyt työryhmässä, jossa on edustus sosiaali- ja terveysministeriöstä, opetus- ja kulttuuriministeriöstä sekä työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Henriksson aloitti Ministeri koulussa -kiertueensa syyskuussa Helsingin Vuosaaresta Vuoniityn koulusta, johon oli juuri palkattu uusi kouluvalmentaja.

Kouluvalmentaja on tukihenkilö, joka on läsnä oppilaiden arjessa koulupäivän aikana. Opetustehtäviä hänellä ei ole.

OAJ:n koulutuspolitiikan johtaja Nina Lahtinen on huomauttanut, että kouluissa on jo rehtorin lisäksi ainakin seitsemän lakisääteistä henkilöä. Lahtisen mukaan valtion ja kuntien rahat eivät riitä, jos jokaisella hallituskaudella täytyy palkata uusia henkilöitä korjaamaan ongelmia, jotka ovat seurausta lakisääteisten henkilöiden vajauksesta.

OAJ:n linja on, että ensin pitäisi saada riittävästi lakisääteisiä koulutettuja ammattilaisia, kuten koulupsykologeja, -kuraattoreita ja -terveydenhoitajia. Myös yhteistyö sosiaalitoimen, lastensuojelun, nuorisotoimen ja poliisin kanssa on saatava toimimaan.

– Esimerkiksi koulupsykologien ja kuraattoreiden mitoitusta lisättiin lainsäädäntömuutoksilla edellisellä hallituskaudella, Henriksson huomauttaa.

Näin tämä ei saisi mennä.

 

Hän myöntää, ettei kouluvalmentajilla voi korvata lakisääteistä ammattihenkilöstöä, vaan he ovat pikemminkin hyvä lisä oppilas- ja opiskelijahuoltoon.

– Kouluvalmentajat ovat mukana luomassa yhteisöllistä ilmapiiriä ja tukemassa opiskelijahuoltoa. Vuoniityn opettajatkin ajattelivat, että juuri tällainen palanen koulusta on puuttunut.

Siihen, minkä tahon palkkalistoilla kouluvalmentajien tulisi olla, Henriksson ei ota kantaa. Hän korostaa kuntien ja hyvinvointialueiden välisen yhteistyön merkitystä ja sanoo toisaalta olevansa hieman huolestunut sen toimivuudesta.

– Hyvinvointialueillakin on pulaa henkilöstöstä. Esimerkiksi psykiatrian erikoissairaanhoitaja on voinut olla aiemmin koulun käytettävissä muutaman kerran viikossa ja nyt enää kerran kuukaudessa, koska hyvinvointialue tarvitsee häntä itse. Näin tämä ei saisi mennä.

Lukiolaiset ovat hajaantuneet oppitunneille ja ruokala hiljentynyt. Myös haastatteluaika lähenee loppuaan. Vielä on yksi pakollinen teema, josta pitää puhua opetusministerin kanssa.

Anna-Maja Henriksson toteaa, että kiusaamisesta on puhuttu niin kauan kuin Suomessa on ollut kouluja. Häntä huolestuttaa erityisesti se, ettei edes koti ole enää turvallinen paikka.

– Somen myötä kiusaaminen ei ole vain koulussa vaan jatkuu myös muissa ympäristöissä. Vanhemmilla on tässä suuri vastuu. Heidän on käytävä lastensa kanssa läpi, että kiusaaminen ei ole hyväksyttävää missään muodossa.

Moniammatillinen yhteistyö on Henrikssonin mukaan tie kiusaamisen ja väkivallan kitkemiseen.

Hän nostaa esimerkiksi Etelä-Karjalan mallin, jossa väkivallasta ilmoitetaan aina poliisille. Ilmoituksen jälkeen kiusaaja ja kiusattu, heidän vanhempansa sekä poliisin, sosiaalitoimen ja koulun edustajat kootaan yhteen keskustelemaan. Keskustelun tavoitteena on kiusaamisen ja väkivallan lopettaminen.

– Jokaisessa koulussa on hyvä miettiä, mikä on juuri siellä paras toimintamalli.

Paikallista sopimista tarvitaan Henrikssonin mukaan myös siihen, että joku monista tahoista ottaa tosiasiallisen vastuun kiusaamisen vastaisen työn johtamisesta.

– Yleensä toimintatapa löytyy, kun tavoite on yhteinen ja asioista keskustellaan riittävästi.