Kuolenko tähän? Tätä pohti Stig Rönnkvist akuutissa koronatautivaiheessa.
Maaliskuussa 2020 alkaneen sairauden oireet olivat niin pahat, että ambulanssihenkilökunta kävi neljä kertaa katsomassa, pitääkö mies viedä hoitoon. Kaapissa odotti valmiiksi pakattu varustekassi mahdollista sairaalareissua varten.
Pahat hengitysvaikeudet jatkuvat yhä, sillä Rönnkvistillä on long covid, pitkittynyt koronatauti.
Varsinainen koronatauti kesti kahdeksan viikkoa, ja pitkittynyt tauti on nyt jatkunut toista vuotta. Korona ja sen oheen osunut sydäninfarkti ovat pakottaneet liikunnallisen ja hyväkuntoisen miehen todella hiljentämään vauhtia.
55-vuotias entinen hiihtäjä ja suunnistaja pystyy enää vain rauhalliseen kävelyyn. 20–30 kilometrin lenkit ovat vaihtuneet kamera kaulassa kuljeskeluun ja lintujen bongaamiseen. Perheen purjevenekin on myyty.
Lenkkeilyn ja veneilyn sijaan Stig Rönnkvist käveleskelee nyt kiikarit kaulalla lintuja tarkkailemassa.
Kuvataiteen lehtorina Tikkakosken yhtenäiskoulussa sekä Jyväskylän kaupungin luottamusmiehenä työskentelevän Rönnkvistin mukaan pahinta on epävarmuus.
– Olen itkenyt ja käynyt muutaman kerran keskustelemassa depressiohoitajan kanssa. Henkinen jaksaminen on kovilla. Enhän esimerkiksi voi tietää, aktivoiko vaikkapa tavallinen flunssa tai joku muu sairaus koronan oireet uudelleen.
Rönnkvistin mukaan onni onnettomuudessa – jos näin voi sanoa – on se, että myös Marjo-vaimo sairastaa pitkittynyttä koronaa. Puolisot ymmärtävät toistensa oireita ja pystyvät olemaan toisilleen vertaistukena.
Marjo sairastui koronaan ensin. Hän toi taudin Helsingin-reissultaan epidemian alkuvaiheessa.
Puolisot saavat toisiltaan vertaistukea.
Stig Rönnkvistille on kertynyt paljon sairauspoissaoloja. Työviikkoon sisältyvät kaksi luottamusmiehen toimistopäivää yleensä sujuvat opetuspäiviä helpommin.
Hengitysvaikeudet tekevät seisomisesta, kävelystä ja puhumisesta raskasta. Siksi opettajana työskentely on huonoina päivinä hankalaa. Oireet ovat pakottaneet hänet muutaman kerran jopa lähtemään sairaalaan kesken oppitunnin.
– Esihenkilö onneksi tuntee minut hyvin ja tietää tilanteen. Sydänkohtauksen takia minua on lisäksi tutkittu paljon.
Rönnkvist kuitenkin pohtii, riittävätkö verikokeet ja sydänkäyrän ottaminen aina oireiden pahentuessa. Hän harmittelee sitä, ettei ole päässyt koronaklinikalle hoitoon.
Aluksi työterveyshoitaja soitti kerran kuukaudessa, sittemmin Rönnkvist on ollut häneen yhteydessä tarvittaessa. Rönnkvist on saanut työterveyshuollosta myös fysioterapiaa, mutta muuten sairautta on hoidettu julkisen terveydenhuollon puolella terveyskeskuksessa ja sairaalassa.
Hoito-ohjeeksi häntä on kehotettu liikkumaan metsässä ja tekemään hengitys- ja rentoutusharjoituksia.
– Toki ne auttavat. Mutta onko pelkkä ihmisen rauhoittelu riittävää? Olisiko tarpeellista syventyä enemmän pitkittyneen koronan monenkirjaviin oireisiin ja voinnin nopeiden vaihteluiden syihin?
Noin 600 000 suomalaisella on jokin pitkäaikaissairaus tai vamma, joka haittaa työn tekemistä tai työllistymismahdollisuuksia.
Pitkittyneestä koronasta saattaa tulla uusi ongelma, koska sairastunut voi menettää työkykynsä osittain tai jopa kokonaan. Monella sairastuneella rasituksen sieto sekä keskittymiskyky ja muisti heikentyvät.
Rönnkvist pohtii, että opettajan työtä voisi keventää luokassa oleva avustaja. Näin opettajan ei tarvitsisi singahtaa joka oppilaan luo auttamaan. Myös tauoilla olisi suuri merkitys.
– Haluaisin päivittäiseen työhöni tarpeeksi taukoja palautua, jotta työkuorma ei kävisi liian suureksi.
Jyväskylässä oppilaille on kuitenkin haluttu turvata pitkä välitunti, joka on lyhentänyt muut välitunnit viiden minuutin siirtymiksi. Välituntivalvontaa on opettajilla entistä enemmän.
Erityisasiantuntija Teija Golnick OAJ:stä ajattelee ihannetilanteen olevan sellainen, että työpaikan ilmapiiri on turvallinen ja työhön vaikuttavista asioista voi puhua avoimesti työnantajan kanssa. Työn olisi hyvä joustaa ihmisten elämäntilanteen mukaan.
Golnickin mielestä työyhteisön pitäisi ymmärtää, että uran varrella tapahtuu työtä ja elämää horjuttavia asioita, mutta yhteistyöllä päästään eteenpäin.
– Koronaan liittyy epävarmuutta ja pelkoja, siksi esihenkilötyö on keskeisessä asemassa. Keskustelu ja vuorovaikutus vahvistavat työhyvinvointia.
Pitkittyneen koronataudin alkuvaiheessa Rönnkvistien oireita ei otettu vakavasti.
– Aluksi minuun ja vaimooni suhtauduttiin kuin olisimme hulluja ja huomiota vailla. Arkemme ei kuitenkaan ollut kamalaa tai tylsää ennen koronaa emmekä ole hakeneet sairaudesta jännitystä elämään, Stig Rönnkvist sanoo.
Jo ennen sairastumistaan pariskunta eli täyttä elämää ja osasi tarttua hetkiin. Elämänarvot muuttuivat, kun perheen kolmas lapsi syntyi. Lapsella on downin syndrooma. Korona on vahvistanut tapaa tehdä nopeita ratkaisuja ja keskittyä muuhun kuin materiaan.
Stig Rönnkvist aloitti lintubongauksen viime keväänä. Sadan lajin tavoite ei vielä ole täynnä.
Tuttujen ihmisten suhtautuminen koronatautiin ja sairastuneeseen pariskuntaan on vaihdellut paljon. Ilahduttavaa on ollut monien auttavaisuus. Koville sen sijaan on ottanut koronan ja sen pitkittyneen tautimuodon vähättely.
– Minullekin on sanottu, että jätä se sairastaminen ja katso eteenpäin. Mutta korona ei ole pikkuflunssa, Stig Rönnkvist sanoo.
Jos Rönnkvistin olo ja terveydentila ennen koronaa luokiteltaisiin sadaksi, nykyinen vointi on hänen mukaansa 30–40. Siksi mieli on välillä apea.
– Olen joutunut pohtimaan, palaudunko koskaan entiselleni.
Hänellä onkin kanssaihmisille yksi toive.
– Ottakaa kaikki koronarokote.
Stig Rönnkvist
- Kuvataiteen lehtori Tikkakosken yhtenäiskoulussa Jyväskylässä kolmena päivänä viikossa.
- Jyväskylän kaupungin luottamusmies kahtena päivänä viikossa.
- Sairasti koronaa kahdeksan viikkoa maaliskuusta 2020 lähtien.
- Sairastanut pitkittynyttä koronaa toista vuotta.