Inkluusio pitää miettiä uusiksi

Sara Seppänen (ps.), luokanopettaja ja väitöskirjatutkija, Rovaniemi

Opettajan aika ei riitä tasaisesti kaikille oppilaille, koska tukea tarvitsevia oppilaita on luokassa niin paljon.

Kokemus on tuttu rovaniemeläiselle kansanedustajalle Sara Seppäselle hänen entisestä työarjestaan luokanopettajana.

Eduskunnassa hän haluaa puuttua inkluusioon. Seppäsen mukaan inkluusion toteutus pitää miettiä uusiksi.

Hänestä on selvää, että tällä hetkellä luokissa on myös sellaisia erityistä tukea tarvitsevia oppilaita, jotka eivät pärjää isossa ryhmässä.

Seppäsen mukaan nyt tarvitaan resursseja erityisopettajien palkkaamiseen, jotta voidaan perustaa enemmän pienryhmiä. Isoja opetusryhmiä voitaisiin jakaa välillä myös resurssiopettajien avulla.

– Vaikka inkluusion ajatus on kaunis ja hyvä, saatamme tehdä huonon ratkaisun sen oppilaan kohdalla, joka tarvitsisi nimenomaan pienemmän ryhmän ja rauhallisemman ympäristön.

Nyt tarvitaan resursseja erityisopettajien palkkaamiseen.

Toinen asia, jonka Seppänen haluaa muuttaa, liittyy älypuhelimiin ja oppilaiden keskittymiskykyyn. Hänestä kännyköiden käyttäminen koulupäivän aikana pitäisi kieltää.

Esimerkiksi Ranskassa alle 15-vuotiaat eivät saa käyttää puhelinta koulussa.

– Koulu olisi paikka, jossa ollaan sosiaalisesta mediasta vapaita, ja lapset olisivat kavereidensa kanssa, Seppänen sanoo.

Hänestä ongelma koskee ennen kaikkea yläkoululaisia, jotka ovat puhelimilla niin välitunnit kuin oppitunnitkin.

Seppänen penää myös laajaa yhteiskunnallista keskustelua siitä, mikä on peruskoulun tarkoitus.

Hänestä perustaitojen opettamisen lisäksi odotetaan, että koulu hoitaa aivan kaiken: opettaa käytöstapoja, digitaitoja, laaja-alaisen oppimisen taitoja, liikunnallisuutta ja niin edelleen.

– Lasten kasvatusvastuu on pääsääntöisesti vanhemmilla. Tämä ajatus pitäisi kirkastaa. Meidän pitää varmistaa, että perheet saavat tukea kasvatustyöhön riittävän varhaisessa vaiheessa.

Seppänen myöntää, että resurssien lisääminen oppimisen tukeen tai perheiden ongelmien ennaltaehkäisyyn on nykyisessä taloustilanteessa valtavan haastavaa, kun valtiontaloutta koitetaan samaan aikaan sopeuttaa.

Hänestä valtion pitää pystyä vaikuttamaan siihen, että kunnat käyttävät opetuksen resurssit parhaalla mahdollisella tavalla. Painotuksen pitäisi hänestä olla pienryhmien perustamisessa.

– Luotan Suomen kuntapäättäjiin. Kun siellä on tarpeeksi tietoa nykytilanteesta, osataan resurssit kohdentaa oikein.

Lapset ja nuoret liikkeelle

Markku Siponen (kesk.), liikunnan ja terveystiedon lehtori, maatalousyrittäjä, Kiuruvesi

Markku Siponen haluaa kansanedustajana edistää sitä, että lapset ja nuoret saataisiin liikkumaan enemmän. 15-vuotisen liikunnanopettajan uransa aikana Siponen on huomannut, miten lasten ja nuorten fyysinen kunto ja liikunnalliset taidot ovat heikentyneet.

Hänen mielestään viime hallituskaudella lanseerattua Harrastamisen Suomen mallia kannattaa edelleen kehittää. Malli tuo maksuttomat harrastekerhot kouluihin.

– Haasteena on se, että liikuntakerhoihin hakeutuvat ne, jotka liikkuvat muutenkin riittävästi. Toimintaa pitäisi saada vielä tiiviimmin koulupäivän yhteyteen, jotta saataisiin sitoutettua kaikki oppilaat.

Valtiovallan pitäisi pystyä ohjaamaan kuntien rahankäyttöä.

Siposen mukaan pitää myös varmistaa, että oppimiseensa tukea tarvitsevat oppilaat todella saavat tukea. Hän ei pistäisi inkluusiomallia näin lyhyellä kokemuksella uusiksi. Eri opetusmuodot toimivat eri tilanteissa.

Siponen kertoo, että esimerkiksi hänen liikuntatunneillaan erityistä tukea tarvitsevat oppilaat pärjäävät isossa ryhmässä. Jossain muissa aineissa he saattavat tarvita ohjaajan tai erityisopettajan tukea. Toki on myös niitä, joille pienryhmäopetus on paras vaihtoehto.

– Asia pystytään hoitamaan järkevästi nykysysteemilläkin, kunhan kouluissa on riittävät resurssit tuen tarjoamiseen.

Siposen mukaan kasvava erityisen tuen tarve on haaste, jonka ovat tunnistaneet sekä opettajat että koulutuksen järjestäjät, ja siihen täytyy löytyä valtiolta rahaa. Hänestä kyse on paitsi lisäresursseista, myös nykyisten resurssien järkevästä käytöstä.

– Valtiovallan pitäisi pystyä ohjaamaan kuntien rahankäyttöä.

Siponen on profiloitunut lähikouluja puolustavana poliitikkona. Oppilasmäärien väheneminen on hänestä selkeä haaste harvaan asutuilla alueilla. Hänen mielestään ei ole kenenkään etu, että koulua pidetään hengissä, jos oppilaita ei ole.

– Mutta sellaista ennakointia en hyväksy, että pieniä kouluja pistetään kiinni sen perusteella, että oppilaita on tulevaisuudessa vähemmän. Päätösten pitää perustua faktoihin ja senhetkiseen tilanteeseen.

Perusopetuslain mukaan pienten oppilaiden päivittäinen koulumatka odotuksineen saa kestää enintään 2,5 tuntia ja 13 vuotta täyttäneillä kolme tuntia. Näitä rajoja Siponen ei lähtisi nostamaan.

Ammattikouluverkkoa tiheämpää lukioverkkoa hän perustelee opetuksen laadun varmistamisella ja opiskelijoiden jaksamisella.

– Opetan Pielaveden lukiossa, ja siellä ei ole yhtään opettajaa, joka ei opettaisi myös yläkoulun puolella. Jos pieniä lukioita ruvetaan lakkauttamaan, on perusopetukseenkin hankala saada päteviä aineenopettajia.

Vahvempaa perusrahoitusta korkeakoulutukseen

Milla Lahdenperä (kok.), hammastekniikan lehtori, filosofian tohtori, Taivassalo

Opettajan työarki ammattikorkeakoulussa on pirstaloitunut, eikä opettamiselle ole tarpeeksi aikaa. Tätä omankin työarkensa kokemusta Milla Lahdenperä haluaa lähteä kansanedustajana muuttamaan.

Turun ammattikorkeakoulussa lehtorina ja koulutusvastaavana työskennelleen Lahdenperän mukaan perustyö eli opettaminen jää usein paitsioon.

Opettamisen ohella amk-opettajat etsivät ja hakevat tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiorahoitusta, ovat mukana monenlaisissa hankkeissa ja järjestävät täydennyskoulutuksia ja lisäkursseja.

– Opiskelijoilta tulee jatkuvasti sellaista palautetta, että opettajan pitäisi olla läsnä enemmän, Lahdenperä toteaa.

Amkien ja yliopistojen pitäisi tehdä nykyistä tiiviimpää yhteistyötä.

Ongelman ydin on Lahdenperän mukaan ammattikorkeakoulujen rahoitusmallin pirstaleisuus. Hänestä korkeakoulujen rahoitukseen pitäisi saada kautta linjan pysyvyyttä ja ennustettavuutta.

Rahoitusmallin rukkaaminen voisi olla ratkaisu myös amk-opettajien uupumiseen.

– Korkeakouluille pitäisi saada lisää perusrahoitusta, Lahdenperä sanoo.

Hänellä on opetuskokemusta omalta alaltaan yliopistosta ja ammatti- korkeasta. Hänestä amkien ja yliopistojen pitäisi tehdä nykyistä tiiviimpää yhteistyötä sekä tutkimuksessa ja kehittämisessä eli tki-toiminnassa että koulutuksessa.

Turussa oppilaitoksilla on yhteistyötä esimerkiksi suunterveyden koulutuksessa. Turun yliopiston hammaslääkäriopiskelijat sekä Turun ammattikorkean hammasteknikko- ja suuhygienistiopiskelijat ovat jo pitkään käyneet samoilla perusopintojen luennoilla niiltä osin, kun sisällöt ovat opetussuunnitelmissa samat.

– Näin säästämme luennoitsijoissa ja tiloissa, ja kaikilla opiskelijoilla on samat tiedot. Lisäksi tästä on etua moniammatillisten tiimien kehittymisen ja ammatillisen arvostuksen kannalta.

Lahdenperä myöntää, että korkeakoulujen perusrahoituksen vahvistaminen on haastava tehtävä tiukan talouden aikana. Yksi tulonlähde ovat EU- ja Eta-alueiden ulkopuolelta tulevat, lukuvuosimaksuja maksavat opiskelijat.

Lisäksi hänestä eri ammattikorkeakoulujen koulutustarjontaa ja tki-toimintaa pitää priorisoida kunkin alueen yrityspohjan, elinvoiman ja vahvuuksien kannalta oleellisiin aloihin.

– Siihen ollaan jo menossakin, että eri ammattikorkeakoulut eivät tuota koko skaalaa koulutuksia vaan keskittyvät aloihin, jotka ovat sille alueelle tarpeellisia.

Korkeakoulutettujen osaajien tarpeesta on puhuttu julkisuudessa paljon. Lahdenperästä tuntuu, että ammattikorkeat jäävät keskustelussa yliopistojen varjoon, vaikka työmarkkinoilla tarvitaan käytännön osaajia.

Hän toivoo, että korkeakoulutetut osaajat nähtäisiin yhtä arvokkaina opinahjosta riippumatta.