Oppivelvollisuuden uusi aika alkoi jo

Eduskunta hyväksyi joulukuussa oppivelvollisuuden laajentamisen toiselle asteelle. Uudistus tulee pääosiltaan voimaan alkaneen vuoden elokuussa, mutta opettajien ja varsinkin opinto-ohjaajien työssä uusi aika alkaa nyt.

Opiskelijoille uudistus tarkoittaa hakeutumisvelvoitetta, eli kaikkien yhdeksäsluokkalaisten on haettava lukioon, ammatilliseen koulutukseen tai kansanopistojen oppivelvollisuuskoulutukseen.

Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen järjestäjien vastuu opiskelijoista vaihtuu vasta, kun opiskelija on aloittanut opinnot toisella asteella.

Toinen aste on opiskelijalle maksuton. Koulumatkatuen rajat muuttuvat opiskelijan kannalta hieman paremmiksi.

Opettaja-lehti seuraa oppivelvollisuuden laajentamishankkeen etenemistä alkaneena vuonna useissa numeroissaan.

Tähän juttuun kysyimme uudistuksen askelmerkeistä opetus- ja kulttuuriministeriöstä hallitusneuvos Piritta Sirviolta sekä OAJ:stä erityisasiantuntija Tuomo Laaksolta.

1. Millaisiin koulumatkoihin toisen asteen maksuttomuus ulottuu?

Piritta Sirvio:

Nykyinen vapaa hakeutumisoikeus säilytetään ja opiskelija voi hakeutua sinne, minne haluaa. Koulumatkatuki nyt hieman laajenee, eli nykyinen kymmenen kilometrin raja 43 euron omavastuulla laskee seitsemään kilometriin ja omavastuu poistuu.

Niillä opiskelijoilla, joiden lähin soveltuva oppilaitos on yli sadan kilometrin päässä, on oikeus saada myös maksuton majoitus. Tämä koskee vain sellaisia kauempaa tulevia harvaan asuttujen seutujen opiskelijoita, joilla ei ole mahdollisuutta asua oppilaitoksen asuntolassa. Lainsäädäntöä muutettiin niinkin, että oppivelvollisilla on etusija, kun oppilaitosten asuntolapaikkoja annetaan.

Arvio on, että sellaisia opiskelijoita, joiden asumiskustannukset maksetaan täysimääräisesti, ei ole kovin paljon. Kulut majoituksesta sekä oppivelvollisten viikonloppumatkat kotiin maksaa koulutuksen järjestäjä.

Muutoksen vaikutuksia on pohdittu ja asiasta keskusteltu myös sidosryhmien laajapohjaisessa seurantaryhmässä. Jonkin verran on pohdittu, miten uudistus vaikuttaa opiskelijavirtoihin. Yleisesti on koettu, ettei tämä koulumatkatuen muutos ainakaan massoittain kannusta opiskelijoita lähtemään kauemmas.

2. Mitä maksuttomuus tarkoittaa opettajan kannalta?

Tuomo Laakso:

Opettajan työn kannalta keskeinen muutos on, että jatkossa koulutuksen järjestäjä hankkii oppimateriaalit. Opiskelijan oikeus maksuttomiin oppimateriaaleihin jatkuu sen vuoden loppuun, kun hän täyttää 20 vuotta tai kun toisen asteen tutkinto on suoritettu.

Maksuttomuus kattaa tarvittavat oppimateriaalit, laskimet, tietokoneet, välineet, aineet ja työasut. Maksuttomuus ei koske esimerkiksi erityisen koulutustehtävän saaneiden oppilaitosten urheiluvälineitä ja soittimia.

Opettajien kannalta säännös opetushenkilöstön kuulemisvelvoitteesta oppimateriaalien hankintojen yhteydessä on tärkeä. Lain mukaan opetushenkilöstöä tulee kuulla oppimateriaalien, työvälineiden, työasujen ja työssä tarvittavien aineiden hankinnassa.

Sen, millaiseksi tämä käytäntö muotoutuu, näemme tulevaisuudessa. Juuri nyt on hyvä aika aloittaa paikallisesti keskustelu siitä, miten hankinnat ja opettajien kuuleminen järjestetään.

Lähtökohdan tulee olla, että kaikissa hankinnoissa keskeistä on laatu ja pedagogiikka ja että niistä käydään todellista vuoropuhelua opetushenkilöstön ja koulutuksen järjestäjän välillä.

OAJ:n mielestä kuuleminen ei saa olla vain muodollisuus. Aiheellinen huoli on ollut, että tavoite säästää materiaalikustannuksista luo painetta vapaasti lisensoidun ja verkossa saatavilla olevan, maksuttoman materiaalin käyttämiseen. Oppimateriaalin pitää vastakin olla korkealaatuista ja opetussuunnitelman sisällön mukaisesti yhteismitallisesti jäsenneltyä.

Oppimateriaalien laatiminen ei yleensä kuulu opettajien työnkuvaan. Jos työnantaja teettää opettajilla oppimateriaalia yhteiseen käyttöön, materiaalin tekemisestä, maksettavista korvauksista ja tekijänoikeuksista on sovittava aina erikseen.

Oppimateriaalien hyvä laatu voi olla myönteinen kilpailutekijä ja oppilaitoksen positiivista markkinointia. Opiskelijat kyllä keskustelevat keskenään koulurajat ylittäen.

Hankintojen tekoon ja laitteiden ylläpitoon on varattu rahaa koulutuksen järjestäjälle. Rahan kohdentamisesta ei ole vielä sovittu tarkemmin. Lisäksi on sovittava erikseen ylläpidosta aiheutuvan lisätyön korvaamisesta.

3. Uudistus koskettaa heti varsinkin opinto-ohjaajia. Onko luvassa opojen rekrytointia, täydennyskoulutusta ja lisäresursointia?

Piritta Sirvio:

Niin yksityiskohtaisesti en osaa vastata, että onko esimerkiksi täydennyskoulutusta missä määrin suunnitteilla. Mutta lisäresursseja ohjaukseen tulee. Siirtymävaiheisiin on tarkoitus panostaa ja esimerkiksi opintojen keskeyttämisen uhkaan puuttua ohjauksella.

Nyt keväällä opinto-ohjaajat ovat ne, joita uudistus eniten koskee. Perusopetuksen päättäville oppilaille tulee voimaan velvoite hakeutua toisen asteen koulutukseen. Perusopetuksen järjestäjällä on velvoite seurata, että he myös sinne hakevat, vastaanottavat paikan ja syksyllä aloittavat sen. Vasta tämän jälkeen valvontavastuu siirtyy toisen asteen oppilaitokselle.

Tuomo Laakso:

Uudistuksen keskeiset pykälät, kuten hakeutumisvelvoite ja koulutuksen järjestäjän ohjausvelvoite, koskevat juuri opoja. Nämä velvoitteet tulivat voimaan jo vuoden alussa.

OAJ vaatii, että opinto-ohjaajille annetaan valtakunnallinen ohjeistus yhdeksäsluokkalaisille tiedotettavista tämän kevään oppivelvollisuusasioista. Tiedottamisen aika on nyt, sillä oppilaita on ohjattava hakemaan toiselle asteelle jo helmikuun yhteishaussa.

Mielestäni kuntien ja koulutuksen järjestäjien pitäisi nyt arvioida tarvittavan ohjauksen määrä ja tarvittaessa rekrytoitava lisää opoja. Ohjauksen lisävelvoitteisiin on uudistuksessa osoitettu erilliset resurssit koulutuksen järjestäjälle. Monilla opoilla on jo nyt tunnit täynnä, eli myös osa-aikaisia opinto-ohjaajia pitäisi rekrytoida.

Opoja tarvitaan vastaisuudessa enemmän. Tämä pitää ottaa huomioon opojen koulutusmäärissä.

4. Tarkoittaako uusi oppivelvollisuus koulupakkoa?

Tuomo Laakso:

Suomessa ei ole ollut koulupakkoa nykyisenkään oppivelvollisuuden aikana, eikä sellaista synny nytkään. Toisen asteen opintoja voi suorittaa osallistumatta opetukseen, mikä edellyttää huoltajien päätöstä.

Kotikunnan velvollisuus on seurata ja arvioida opintojen etenemistä. Voi olla, että jotkut opiskelijat haluavat opiskella itsenäisesti. Heitä varten lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten on järjestettävä näyttökokeet.

Piritta Sirvio:

Oppivelvollisuuden voi suorittaa muuallakin kuin oppilaitoksessa. Esimerkiksi ammatillisen koulutuksen järjestäjän kanssa voi sopia, että oppilaitokseen mennään tekemään vain näytöt.

Osaamista pitäisi sitten hankkia muulla tavalla. Jollakin perheellä voi esimerkiksi olla sellaista yritystoimintaa, jossa osaamista voi hankkia. Lukiossakin on mahdollista tehdä niin sanottu erityinen tutkinto, joka tarkoittaa, että opiskelija tekee vain kokeet. Oppivelvollisuutta voi suorittaa myös oppisopimuskoulutuksena.