Keskiviikkona 6. huhtikuuta Oulun Rotuaarilla tuulee kovaa, mutta opettajia ei palele. Rap-artisti Sana vauhdittaa joukkoa laulamaan: Meil on hyvä jengi koossa taas, ei todellakaan olla synnytty oottamaan.
Hyvä jengi tahtoo hyvät työolot ja kunnon palkan. Se käy selväksi, kun parituhatta opettajaa, rehtoria ja päiväkodinjohtajaa kokoontuu lakkomielenosoitukseen Rotuaarille.
Siellä on myös varhaiskasvatuksen opettaja Suvi Arstio.
– Olen ylpeä työstäni ja ammattitaidostani. Tulevaisuus näyttää kuitenkin epätoivoiselta, hän perustelee osallistumistaan työtaisteluun.
Arstio haluaisi tehdä työnsä hyvin, mutta nykyisissä työoloissa se on vaikeaa. Eikä hän puhu vain itsestään. Työkavereilla on sama kokemus.
Nuoret, kouluttautuneet varhaiskasvatuksen opettajat tähyilevät muille aloille, koska omaa osaamista ei arvosteta palkassa eikä työoloissa.
Mietin, miten voin suunnitella tulevaisuuttani, jos jatkan tässä työssä näillä palkoilla.
Suvi Arstio on varhaiskasvatuksen maisteri, ja hänellä on vastuullinen työ Sampolan päiväkodin ja avoimen päiväkodin Lastun varajohtajana. Palkkaa hän saa nettona vain 1 974 euroa kuussa. Se tuntuu loukkaavalta.
– Palkan pitäisi riittää elämiseen. Mietin, miten voin suunnitella tulevaisuuttani, jos jatkan tässä työssä näillä palkoilla.
Arstiota rassaa sekin, että varhaiskasvatuksessa on liian vähän henkilöstöä. Kun joku sairastuu, sijaisia on vaikea löytää. Oulussa on yli sata varhaiskasvatuksen opettajan paikkaa täytettävänä ensi syksynä.
– Kuntien kannattaa sijoittaa varhaiskasvatukseen. Se tuottaa hyviä oppijoita ja onnellisia ihmisiä, Arstio sanoo.
Talvikankaan koulun pihalla tihuuttaa lunta. Moderni, lähes tuhannen oppilaan yhtenäiskoulu on hiljainen. Yksi oppilas kipittää pihan poikki tapaamaan terveydenhoitajaa.
Parkkipaikan luona seisoo lakkovahdissa koulun apulaisjohtaja Juhani Törmi.
– Palkka on työn arvostuksen mittari ja siinä pitää näkyä myös työn vaativuus, hän perustelee lakkoa.
Juhani Törmi toivoo, että opettajien kohtuutonta työmäärää saadaan rajattua.
Törmi on biologian ja maantiedon opettaja ja luottamusmies. Hänellä on paljon kokemusta siitä, mihin kaikkeen opettajan pitää tänä päivänä venyä. Kehittämistehtäviä on tullut vuosien varrella lisää mutta mitään entisiä töitä ei ole vähennetty.
– Vaikka opettajien palkankorotukset ovat vuosien varrella olleet samat kuin muilla, palkat eivät ole kehittyneet samaa tahtia kuin esimerkiksi yksityisellä puolella.
OAJ hakee neuvotteluissa monivuotista palkkaohjelmaa. Se on Törmin mielestä tärkeää.
– Kaikki ymmärtävät, ettei kerralla voi saada kaikkea, mutta pitkäkestoisella ohjelmalla turvataan, ettei ainakaan jäädä jälkeen muista.
Puolen päivän aikaan Rotuaarilla tuoksuu hernekeitto. Jukon lakkomielenosoitukseen on saapunut joukoittain opettajia vauhdittamaan kunta-alan sopimusneuvotteluja.
Tuuli yltyy ja sormia palelee, mutta tunnelma pysyy korkealla. OAJ:n jakamat ämpärit ovat jo lopussa.
Merikosken koulun luokanopettaja Suvi-Tuuli Palosaari heiluttaa omaa ämpäriään. Neuvottelujen tuloksella on hänelle henkilökohtaisestikin iso merkitys. Jos palkkaohjelma saadaan, urakehitys näyttää valoisammalta.
– Palkkaohjelma takaa tulevia työvuosia. Se kannustaa pysymään alalla, hän sanoo.
On hienoa, että asioita viedään eteenpäin ja työtarinaamme kerrotaan koko kansalle, Suvi-Tuuli Palosaari sanoo.
Kehno palkka on Palosaaren mukaan osasyy siihen, ettei opettajankoulutus houkuttele nuoria entiseen malliin.
– Jos palkkatasomme olisi sellainen kuin toivomme, niin totta kai opetusala olisi puoleensavetävämpi.
Nuorilla opettajilla on Palosaaren mukaan paljon kunnianhimoa ja kehittyvää osaamista. He haluavat pärjätä työssään ja mennä urallaan eteenpäin.
– Vaikka työ on merkityksellistä, niin tietysti haluamme saada siitä sopivan ja työnkuvaa vastaavan korvauksen.
Palosaari toivoo, että lakko auttaa OAJ:tä neuvottelutavoitteiden saavuttamisessa ja herättää keskustelua siitä, millaista työtä opettajat tekevät.
– Palkasta ja työoloista puhutaan paljon opettajainhuoneissa, mutta lakon avulla keskustelua voidaan käydä isommin ja laajemmin.
Juhani Törmi toivoo, että myös opettajien työhyvinvointia parannetaan. Työmäärä on paisunut kohtuuttomaksi ja nyt sille on laitettava rajat.
– Opettaminen on entistä yksilöllisempää ja samassa luokassa voi olla parikymmentä ”mikro-opetussuunnitelmaa”. Tuen tarve kasvaa, mutta tuen resurssia ei ole tarpeeksi.
Törmin mielestä on hyvä, että koulua kehitetään, mutta kun jatkuvasti tulee uutta tehtävää vanhan päälle, kakku kasvaa liian suureksi.
Kun opettajat edellisen kerran lakkoilivat laajasti 38 vuotta sitten, Juhani Törmi oli teini-ikäinen eivätkä Suvi-Tuuli Palosaari ja Suvi Arstio olleet syntyneetkään.
Huhtikuun kuudentena vuonna 2022 Törmi seisoo lakkovahtina koulunsa pihalla, Palosaari ja Arstio osoittavat mieltään Rotuaarilla. Kun OAJ:n kutsu kävi, lakkoon oli helppo lähteä.
Koskaan ei hyvä hetki lakkoon, mutta nyt se pitää tehdä.
Törmi kertoo, että opettajat ovat yhdessä halunneet lisätä painetta neuvottelupöytään, vaikka Ukrainan sodasta johtuen ajankohta ei ole paras mahdollinen.
– Koskaan ei hyvä hetki lakkoon. Meistä jokainen haluaa kantaa kortensa kekoon.
Rotuaarilla riittää innostusta. Puheissa kaikuu vahva viesti siitä, että enää ei ole jakseta odottaa. Opettajan työn arvostus pitää näkyä rahassa.
Ilmassa on jännitystä ja tuohtumustakin. Työnantajan laittomat yritykset lakon murtamiseen ovat suututtaneet monia OAJ:n jäseniä.
Oulun kaupunki on esimerkiksi antanut ymmärtää, että päiväkodinjohtajien ja rehtorien tulisi jäädä lakon ulkopuolelle.
– Tämä on tulkittavissa selkeäksi painostukseksi. Lisäksi työnantaja kehotti keräämään listoja lakon aikana työhön tulevista opettajista, OAJ:n paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Timo Kettunen kertoo.
OAJ:n johtava lakimies Erkki Mustonen on lähestynyt lakonmurtamisasiassa Oulun johtavia viranhaltijoita ja henkilöstöjohtajaa. Juko on antanut pääluottamusmiehille toimintaohjeet mahdollisen tutkintapyynnön tekemisestä lakon murtamistoimenpiteiden vuoksi.
Lakkoon yhteisen edun vuoksi
Oman ja yhteisen edun vuoksi olen valmis lakkoilemaan.
Näin sanoo Jätkäsaaren peruskoulun biologian ja maantiedon opettaja Janne Ojala, joka tuli Helsingin Senaatintorin Palkkapäivään yhdessä työtovereidensa kanssa.
Kolmatta vuotta opettajana työskentelevä Ojala on suunnitellut lukuvuoden opetuksen huolellisesti ja toivoisi voivansa hoitaa kaikki tunnit niin, että oppilaat saisivat mahdollisimman täysipainoista opetusta. Hän kuitenkin ymmärtää lakon tarpeellisuuden.
Ojalaa harmittaa lakon siirtäminen pääsiäisen jälkeiseltä viikolta toukokuun alkuun. Erityisen harmillista hänestä on se, että siirto tehtiin niin myöhään.
Ojala on keskustellut kollegoidensa kanssa lakonuhasta. Osa on hänen laillaan valmiita lakkoon, joidenkin suhtautuminen on varovaisempaa. Monia pohdituttaa, miten mahdollinen lakko käytännössä toteutuu.
Helsingin Senaatintorille kokoontui 5.4. iso joukko kunta-alan ammattilaisia pitämään ääntä oikeudenmukaisen palkkauksen puolesta.
Ojala opetti työuransa kaksi ensimmäistä vuotta Kokkolassa ja työskentelee nyt ensimmäistä lukuvuotta Helsingissä
Pääkaupungissa palkka on hieman aikaisempaa pienempi, koska Ojala ei enää saa kielikylpylisää. Lisäksi eläminen Helsingissä on kalliimpaa. Vuokran ja muiden kulujen jälkeen rahaa jää säästöön vain vähän.
Ojala tekee sijaisuutta, eikä kaupunki maksa hänelle kesäajan palkkaa.
– Sopimusneuvotteluissa toivoisinkin kiinnitettävän huomiota nuorten opettajien asemaan, jotta alan houkuttelevuus säilyy.
Vaikka nuoren opettajan ansiotaso on niukka, omaa palkankorotustaan tärkeämpänä Ojala pitää opetusalan riittävää resursointia. Kouluihin ja päiväkoteihin olisi saatava lisää opettajia.
– Työn laatu kärsii liian isoista ryhmistä. Varhaiskasvatuksen opettajien taas kuuluisi saada koulutusta vastaavaa palkkaa nykyisen tehtäväkohtaisen palkan sijaan.
Opiskeluaikanaan Ojala oli opettajaopiskelijoiden liiton Soolin hallituksen jäsen ja ainejärjestöaktiivi. Palkkapäivä-tapahtumassa häntä ilahdutti osallistujien suuri määrä kurjasta kelistä huolimatta.
Ojala kiinnitti huomiota puolueiden edustajien käyttämiin puheenvuoroihin. Puheissa päättäjät olivat Senaatintorillakin opettajien puolella, mutta myötätunto ei näytä realisoituvan parempana palkkana.
– Tarvitsemme konkretiaa, emme korulauseita.
Gallup
Ilmassa yhteisvoimaa ja yhteenkuuluvuutta
Sadat opettajat marssivat tiistaina 12. huhtikuuta Kuopion torille pitämään ääntä oikeudenmukaisen palkkatason ja parempien työolojen puolesta. Kysyimme kolmelta mukana olleelta, mitä ajatuksia lakko on herättänyt ammattijärjestöön kuulumisen merkityksestä.
Sonja Ilvonen, varhaiskasvatuksen opettaja, Melalahden päiväkoti
Olen aina pitänyt ammattijärjestöön kuulumista tosi tärkeänä ja ollut mukana yhdistyksen hallituksessa.
Olisi tärkeää saada uusia aktiivitoimijoita mukaan toimintaan. Tuntuu, että vuosi vuodelta esimerkiksi vuosikokousten osallistujamäärät pienenevät. Ehkä jäsenet tuntevat, että järjestö ei saa mitään aikaan, ja siksi motivaatio osallistua on vähissä.
Nyt on ainakin saatu aikaan ja näytetty konkreettisesti joukkovoimaa. Toivon, että se lisää kiinnostusta järjestötoimintaa kohtaan.
Lauri Kelloniemi, luokanopettaja, Snellmanin koulu
Onhan lakko aina ollut mielessä vaihtoehtona, mutta aiemmin ajattelin, että sitä työkalua ei tarvitse käyttää. Nyt, kun lakkoon jouduttiin, olen tosi iloinen, että rivit ovat pitäneet. Järjestövalmius on kunnossa.
Järjestövalmius on vähän kuin puolustusvoimat: on tärkeää, että kyky puolustautua on vahva, mutta ei kukaan toivo, että siihen pitää turvautua.
Nyt oli lakon aika, koska onhan se niin, että harrastukset ovat asia erikseen. Työstä kuuluu maksaa palkka, joka vastaa työn arvoa ja vaativuutta.
Jaana Kovanen, varhaiskasvatuksen opettaja, Pajulahden päiväkoti
Olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten lakko on yhdistänyt eri opettajaryhmiä yhteisen asian taakse.
Täällä näkee, miten paljon meitä samoin ajattelevia on. Tunnen kuuluvani uudella tavalla joukkoon. Tämä vahvistaa ajatusta, että on hyvä kuulua ammattijärjestöön.
On surullista, että ratkaisua ei syntynyt ilman lakkoa. Toivon, että lakko auttaa lisäämään työn arvostusta, nostamaan palkkaa ja saamaan siten myös uusia ihmisiä alalle. Osaavia opettajia tarvitaan yhä enemmän.
Vapun jälkeen lakonuhka kymmenellä paikkakunnalla
Kunta-alan työriitaa ratkotaan nyt sovittelulautakunnassa alivaltiosihteeri Elina Pylkkäsen johdolla.
Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö Juko sekä Julkisen alan unioni Jau, johon kuuluvat ammattiliitot JHL ja Jyty, ovat järjestäneet lakkoja jo kuudella paikkakunnalla ja antaneet lisää lakkovaroituksia neuvottelujen vauhdittamiseksi.
Opetusalan henkilöstö oli kahden päivän lakossa Jyväskylässä Oulussa, Rovaniemellä ja Turussa 6.–7. huhtikuuta. Tampereella ja Kuopiossa lakkoiltiin 12.–13. huhtikuuta.
Seuraavan kunta-alan työntekijöitä koskevan lakon Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa oli määrä alkaa 19.4. Kiirastorstaina työministeri Tuula Haatainen siirsi kuitenkin lakon alkamista kahdella viikolla. Ministerin mukaan lakko vahingoittaisi huomattavasti yleistä etua.
Samalla Juko ja Jau antoivat uuden lakkovaroituksen 3.–9. toukokuuta kymmenelle paikkakunnalle eli samaan ajankohtaan, johon edellinen lakko siirtyi. Uudessa lakkovaroituksessa on mukana pääkaupunkiseudun lisäksi kuusi jo aiemmin lakkoillutta kaupunkia eli Rovaniemi, Oulu, Kuopio, Jyväskylä, Tampere ja Turku.
Uutta lakkoa on lain mukaan mahdollista siirtää kahdella viikolla. Esityksen siirrosta voi tehdä valtakunnansovittelija työ- ja elinkeinoministeriölle.
Kunta-alan lakot koskevat OVTES- ja KVTES-sopimusten piiriin kuuluvaa opetushenkilöstön ja esihenkilöiden työtä. Lakkojen piiriin kuuluu yhteensä noin 22 000 OAJ:n jäsentä.
Neljäs ylityö- ja vuoronvaihtokielto kunta-alalla alkoi maanantaina 18.4. ja on voimassa toistaiseksi. Kielto koskee koko maata.
Lakkovaroituksia yksityisille kouluille
Viittätoista helsinkiläistä yksityistä koulua koskeva lakko on siirtynyt kahdella viikolla. Työministeri siirsi lakkoa sovittelija Jukka Ahtelan pyynnöstä. Lakko toteutuu 3. toukokuuta ja päättyy 10. toukokuuta, ellei sopimukseen päästä ennen sitä.
Ennen lakon siirtoa OAJ, JHL ja Jyty hylkäsivät sovittelijan yksityiselle opetusalalle esittämän sovintoehdotuksen.
Helsinkiläiskoulujen lisäksi kaksi tamperelaista yksityistä koulua on menossa lakkoon 3–9. toukokuuta.