Tutkittu juttu: Digiloikka torjuu eriarvoistumista

Suomalaisten korkeakoulutettujen teknologiset ongelmanratkaisutaidot ovat eurooppalaista huipputasoa. Huono uutinen on se, että opettajat ovat hyvistä kaikkein huonoimpia: Opettajat kuuluvat teknologiataidoiltaan korkeakoulutettujen heikoimpaan ryhmään.

– Opettajien valmiudet eivät ole pysyneet muuttuvien oppimisen tarpeiden perässä. Tästä on syytä olla vakavasti huolissaan, professori Raija Hämäläinen Jyväskylän yliopistosta tuumii.

Tulokset ovat peräisin tutkimuksesta, jonka aineistona olivat 13 Euroopan maan 53 000 korkeakoulutetulle aikuiselle tehdyt taustakyselyt ja testit. Suomesta tutkimuksen tekoon osallistui Hämäläisen lisäksi yliopistotutkija Kari Nissinen Koulutuksen tutkimuslaitokselta.

– Teknologiset ongelmanratkaisutaidot tarkoittavat tutkimuksessamme kykyä kriittiseen sähköiseen tiedonhankintaan yleensäkin ja tarkemmin esimerkiksi taitoa perustaa verkkoon erilaisia ryhmiä ja jakaa niille tietoa, Hämäläinen selittää.

Hänestä julkinen keskustelu typistyy liian usein kiistelyksi siitä, heikentääkö teknologian opetuskäyttö oppimistuloksia vai ei. 1800-luvulla riideltiin ehkä vastaavasti siitä, onko lukutaidon opettelu pois kehruu- ja lypsytaidoista.

– Kyse ei ole pelkästään välineestä oppimisen tukena vaan siitä, että yhteiskunnan teknologisoituminen muuttaa oppimisen tarpeita.

Hämäläinen huomauttaa, että esimerkiksi Virossa digiloikka paransi Pisa-tuloksia.

Teknologian parissa vietetty aika ei korreloi taitoihin.

Kyvystä toimia teknologisissa ympäristöissä on Hämäläisen mielestä tullut ennen kaikkea tasa-arvokysymys. Huonot teknologiataidot periytyvät siinä missä heikko lukutaitokin.

– Jos opettajat putoavat teknologian eturintamasta, lasten teknologiataidot alkavat jakautua yhä enemmän kotitaustan mukaan. Teknologian parissa vietetty aika ei korreloi taitoihin. Kotonaan päivät pitkät tietokonepelejä pelaava oppilas ei välttämättä osaa käyttää edes internetin peruspalveluja.

Opettaja tarvitsee asianmukaiset laitteet ja tilat ja ennen kaikkea riittävästi aikaa teknologian pedagogisen käytön opetteluun ja kehittelyyn.

– Nykyään voi pahimmillaan käydä niin, että pöydälle ilmestyy kasa tabletteja ja opettajalle sanotaan, että alahan opettaa noilla. Resurssipulassa opettajan aikaa ja voimia kuluu niin paljon lasten hyvinvoinnista huolehtimiseen, että teknologian opetuskäytön omaksuminen jää väkisinkin sivuun.