Suomalaisen opettajakoulutuksen korkeasta tasosta ja arvostuksesta on puhuttu paljon, mutta siitä voisi puhua enemmänkin.
Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin uransa alussa olevien opettajien hyvinvointia Suomessa, Ruotsissa, Hollannissa ja Isossa-Britanniassa. Suomi on näistä maista ainoa, jossa alan opiskelijat valitaan vaativilla soveltuvuustesteillä ja pääsykokeilla.
Opettajaopintojen suosio on Suomessa viime vuosina vähän laskenut. Silti edelleen vain noin kymmenesosa pyrkijöistä pääsee sisään.
– Esimerkiksi Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa kaikki vähänkään kiinnostuneet joudutaan hyväksymään koulutukseen, väitöskirjatutkija Roosa Yli-Pietilä Tampereen yliopistosta sanoo.
Koulujärjestelmämme ei silti loista kaikessa. Meillä ei esimerkiksi ole uraansa aloittaville opettajille perehdytysjärjestelmää.
– Englannissa opettajan työura alkaa aina ohjatulla induktiovuodella, joka on omistettu perehdytykselle. Jokaiselle uudelle opettajalle nimetään mentori. Suomessa perehdytyksen määrä ja laatu vaihtelevat koulusta toiseen, Yli-Pietilä huomauttaa.
Perehdytyksen määrä ja laatu vaihtelevat koulusta toiseen.
Hän kuuluu Oppi-tutkimusryhmään, joka koostuu Tampereen, Itä-Suomen ja Helsingin yliopistojen tutkijoista. Ryhmän tuore tutkimus tarjoaa uutta tietoa uransa aloittaneiden opettajien toimijuudesta ja hyvinvoinnista.
Nuoria opettajia eniten innostavat ja heitä eniten kuormittavat tilanteet liittyivät vuorovaikutukseen oppilaiden kanssa.
– Opettajat ovat hyvin innostuneita muokkaamaan opetusta ja oppimisympäristöä kaikille oppilaille sopivaksi. Sitä tehdessä törmätään arkeen: oma aika ei riitä kaikkien tarpeisiin vastaamiseen, eikä kaikki riipu siitä mitä itse tekee, Yli-Pietilä selittää.
Tutkimuksen päätuloksena hän pitää opettajan toimijuuden, yhteisen oppimisen ja hyvinvoinnin välistä yhteysketjua. Toimijuuden ja hyvinvoinnin välinen yhteys oli vahva kaikissa tutkimuksen maissa.
Nuori opettaja voi hyvin, jos hän kokee olevansa koulussa oppimassa yhdessä oppilaiden ja opettajakollegojen kanssa.
– Tällöin hän pysyy avoimena muuttuville tilanteille ja pystyy muokkaamaan niitä joustavasti. Yhteinen, vuorovaikutuksessa säädelty oppiminen on hyvä suoja riittämättömyyden tunnetta ja uupumusta vastaan, Yli-Pietilä sanoo.
Tänä syksynä päättyneen tutkimushankkeen aineisto koottiin vuosina 2020–2021. Koronapandemian poikkeustilan vaikutukset ovat tuloksissa mukana.
Tutkimuksen kyselyyn vastasi yli 2 500 opettajaa Suomesta, Hollannista, Ruotsista ja Isosta-Britanniasta. Mukana on lisäksi sata opettajahaastattelua. Työkokemusta vastaajilla oli yhdestä viiteen vuoteen.
– Tulokset julkaistaan kansainvälisissä tiedelehdissä. Sitä ennen niistä on tarkoitus kertoa opetusalan kansallisille päättäjille ja muun muassa OAJ:n Nope-kouluttajille, Yli-Pietilä sanoo.
Nope on OAJ:n järjestämä nuorille opettajille suunnattu koulutus. Myös sen tarkoituksena on helpottaa opettajien siirtymistä opinnoista työelämään.
Nuorten opettajien kuormituksen vähentämiseen Yli-Pietilällä on muutama vinkki. Yksi kokeilemisen arvoinen on kaikista koulun uusista opettajista koostuva tiimi, jota vetäisi kokenut kollega.
– Tiimiin kuuluvat vapautettaisiin kaikesta ylimääräisestä työstä, kuten tutoroinnista ja ops-vastaavan tehtävistä. Näin tuoreet opettajat saisivat rauhassa perehtyä koulun käytäntöihin.
Koronapandemia vaikutti kaikkien tutkimukseen haastateltujen työhön. Etäopetus eristi työyhteisöstä ja haastoi uraansa aloittavan opettajan ammatillista oppimista.
Toisaalta poikkeustilassa nuoret opettajat pääsivät heti näyttämään osaamisensa.
– Hyvä digipedagogiikan hallinta nosti nuorten opettajien arvostusta työyhteisössä, kun piti siirtyä käden käänteessä etäopetukseen, Yli-Pietilä kertoo.
Tekemällä oppii, tuumaa 28-vuotias luokanopettaja Ukko-Pekka Rissanen.
– Ensimmäisenä vuonna töitä tuli tehtyä jopa 50 tuntia viikossa. Opittuani talon perustoimintamallit ja lunastettuani paikkani työyhteisössä tunteja kertyy nyt kymmenkunta vähemmän, Rissanen laskeskelee.
Hän aloitti tänä syksynä toisen lukuvuotensa Marjalan koulussa Joensuussa. Aiemmin Rissanen oli liikunnanopettajana lukioissa.
Alakoulun rutiineissa, kuten välitunneissa ja ruokailuissa, riitti kuitenkin opeteltavaa. Myös pedagogiikka pohditutti. Aloittelevan luokanopettajan oli vaikea hahmottaa, mitä kolmasluokkalainen osaa ja mitä ei.
– Teetin aluksi oppilaillani liian vaikeita tehtäviä, enkä osannut tukea heitä heidän omalla tasollaan, Rissanen muistelee.
Opetustyössä tulee vastaan paljon pieniä yksityiskohtia. Rissanen muistaa pohtineensa esimerkiksi äidinkielen tunnin tehtävänantoa.
– Miten yksityiskohtaisia ohjeita oppilaille pitää tarinatehtävässä antaa? Miten pitkiä tekstejä heiltä voi odottaa? Mihin tekstien arvioinnissa ja palautteessa pitää kiinnittää huomiota? Rissanen luettelee pohdintojaan.
Sparrausapua hän sai kollegalta. Rissanen kiittelee Marjalan koulun yhteisöllisyyttä. Vastauksen sai, kun kysyi.
Yhteisopettajuuskin sujui mainiosti rinnakkaisluokan open kanssa. Tämä auttoi Rissasta lukuvuoden suunnittelussa ja kertoi järjestyksen, jossa asiat kannattaa käydä läpi.
– Siinä kävi todella hyvä tuuri. Ilman häntä olisin voinut olla pulassa. Vaikka opettaja oli itsekin nuori, hän otti heti mentorin roolin ja hoiti sen hyvin, Rissanen kehuu.
Tutkimus
Suomen Akatemian rahoittama tutkimusartikkeli Early Career Teachers Professional Agency Across Four European countries. Key for Sustainable Educational Change odottaa julkaisuvuoroaan European Educational Research -lehdessä.
Tarkennus 21.10.2022
Toisin kuin Opettaja-lehden numerossa 18 lukee, kyseessä on Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke, ei yksittäinen tutkimusartikkeli. Jutussa kuvatut tulokset liittyvät noin 4–5 tutkimusartikkeliin, joista yksi on jutun julkaisuhetkellä arvioinnissa European Educational Research -lehdessä.