Kuin koronaviruksen leviämistä yritettäisiin torjua antamalla kaikille suomalaisille sikainfluenssarokote.
Vertaus on ronski, mutta kärjistettynä hiukan sellaisen kuvan OAJ:n järjestörakenteen toimivuudesta ja ajantasaisuudesta voi saada jäseniltä kootun palautteen perusteella.
Kukaan tuskin kiistää sitä, että OAJ:n järjestörakenne on koukeroinen, raskas ja vaikeasti hahmotettava. Eri tasoilla, elimillä ja yhdistyksillä on historialliset taustansa, ne on perustettu täyttämään jotakin tarvetta. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja niiden mukana monet tarpeet.
– Järjestön rakenteen pitää perustua jäsenistön tarpeisiin, palvella jäsentä ja mahdollistaa ydintehtävän toteutuminen. Nykyinen rakenne ei toteuta yksittäisen jäsenen parasta, OAJ:n kehittämispäällikkö Juha Makkonen sanoo.
Järjestön rakenteen pitää palvella jäsentä.
Makkonen vetää uudistamishanketta, jonka yhtenä tehtävänä oli kysyä niin jäsenten, hallituksen kuin valtuustonkin ajatuksia OAJ:n toiminnasta.
Verkkokyselyyn ja -keskusteluun on osallistunut yli kolmetuhatta jäsentä. Keskustelua on käyty myös jäsenilloissa ja erilaisissa työpajoissa. Työskentelyn pohjaksi on haastateltu aktiivisuusprofiililtaan erilaisia jäseniä.
Pyrkimyksenä on ollut selvittää mahdollisimman laajasti, millaisia pulmia osallisuuteen, sitoutumiseen ja OAJ:n houkuttelevuuteen liittyy. Jäsenten mielipiteitä on kuultu myös OAJ:n strategiatyön yhteydessä.
Tulosten perusteella näyttää siltä, että järjestörakenteen pitäisi olla kevyempi. Jäsenet ajattelevat yleisesti, että heidän mielipiteensä ja aktiivisuutensa ei pääse järjestössä riittävän hyvin esille.
– Heillä ei oikein ole väylää tuoda näkemyksiään päätöksenteon tueksi. Kaivataan sekä suorempia vaikutusmahdollisuuksia että lähellä olevaa, laadukasta edunvalvontaa, Makkonen summaa.
OAJ:n toimintatapojen uudistamisella on kiire, jotta jäsenmäärä ja sen myötä järjestön yhteiskunnallinen voima pystytään säilyttämään. Nyt suunta on huolestuttava: työssäkäyvien jäsenten määrä on kuuden viime vuoden aikana vähentynyt yli kuusi prosenttia.
Vähennystä selittää osin joidenkin jäsenryhmien henkilöstömäärän lasku, jota on ennakoitavissa jatkossakin. Miltei kolmannes jäsenistä jää tällä vuosikymmenellä eläkkeelle ja alan henkilöstötarvekin vähenee.
Työmarkkinoille tulevat nuoret ikäluokat ovat edeltäjiään huomattavasti kriittisempiä suhtautumisessaan järjestötoimintaan.
– 90-luvulla syntyneille perinteinen yhdistysosallistuminen ei mene läpi. Toiminnan täytyy olla nykyistä kiinnostavampaa ja vaikuttavampaa, siitä täytyy syntyä positiivinen tunnekokemus, Makkonen sanoo.
OAJ:n valmisteilla olevan strategian luonnoksessa onkin lause ”uudistumme rohkeasti 2030-luvun ammattijärjestöksi”.
Makkonen korostaa, että OAJ:n jäsenmäärän lasku ei ole mikään väistämättömyys. Verrokiksi löytyy ammattijärjestöjä, joiden jäsenmäärät ovat kasvussa.
Opinto-ohjaaja Eeva Rossi edustaa juuri sitä ikäryhmää, jonka houkuttaminen ja hyvä palveleminen olisi OAJ:lle erityisen tärkeää. 26-vuotias Rossi on siinä mielessä helppo tapaus, että hänellä on pitkä kokemus järjestötoiminnasta.
Nykyisin Urheilupuiston yläkoulussa Mikkelissä työskentelevä Rossi liittyi aikoinaan opettajaksi opiskelevien liittoon Sooliin, kun kuuli, että jäsenetuna on matkavakuutus. Toiminta tempaisi mukaansa, ja Rossi on toiminut muun muassa Soolin hallituksessa ja OAJ:n opiskelijatoimikunnassa.
Rossin mielestä ammattijärjestötoiminnan sisällöt ja perusperiaatteet ovat nuorillekin tärkeitä ja ajankohtaisia.
– Perussysteemi on hyvä, mutta uusia vaikuttamisen tapoja pitää toki hakea.
OAJ:n uudistushankkeen kyselyssä nousi esiin, että jäsenet kaipaavat vaikuttavaa toimintaa, johon olisi mahdollista osallistua projektimaisesti. Rossi uskoo, että tällainen lyhytkestoinen toiminta voisi olla helpommin lähestyttävää kuin perinteinen järjestötoiminta.
– Kyllä se voisi monella helpottaa mukaan lähtemistä.
Hän pitää erittäin tärkeänä sitä, että nuoret jäsenet saavat mahdollisimman paljon tukea siinä vaiheessa, kun he siirtyvät opinnoista työelämään.
Kyselyssä esiin nousi myös kokemus siitä, että yhteisö tällaisenaan ei tuota tunnejälkeä.
Eeva Rossikin uskoo, että tunnepuolella on iso merkitys järjestön houkuttelevuudessa ja osallisuuden kokemisessa.
– Järjestöön sitoutuminen on varmasti vaikeampaa, jos ei tule sellaista tunnetta, että kuuluu joukkoon ja on tärkeä.
Uudistushankkeen selvitystyössä kävi ilmi, että nykyistä järjestelmää on vaikea saada tuottamaan jäsenille tämän parempaa osallisuuden kokemusta.
Myöskään OAJ:n järjestämien koulutusten tulokset eivät nykyisellä järjestelmällä parane.
Koulutuksista tulee kyllä hyvää palautetta, mutta niiden sisältö ei siirry toivotulla tavalla paikallistoimintaan. Esimerkiksi liian suuri osa toimijoista, joiden pitäisi palvella jäseniä, jättää kokonaan osallistumatta koulutuksiin.
Monitasoisen järjestörakenteen koetaan tuottavan epätasaista edunvalvontaa, koska paikallisen ja alueellisenkin toiminnan laadussa on vaihtelua. Jäsenille on usein hämärää, mikä rooli paikallistasolla on päätöksenteossa.
Aktiivisuus ja luottamustehtävät ovat kasaantuneet harvoille. Eri jäsenryhmillä oli myös hyvin erilaiset kokemukset siitä, kuinka hyvin heidän etunsa otetaan huomioon.
Rivijäsenen vaikutusmahdollisuuksia pidettiin heikkoina.
Selvityksessä nousi esiin, että asioiden polku paikallistasolta OAJ:n hallituksen käsittelyyn on pitkä ja byrokraattinen. Rivijäsenen vaikutusmahdollisuuksia pidettiin heikkoina.
Eeva Rossi on luottavainen, että aktiivinen ja vaikuttamishaluinen jäsen saa kyllä äänensä kuuluviin nykymuotoisessakin OAJ:ssä. Hän kuitenkin näkee, että monimutkaisesta organisaatiosta on ongelmallista löytää oikea henkilö, jolle omaa asiaa kannattaa viedä.
Rossi peräänkuuluttaa selkeää viestintää siitä, kehen missäkin asiassa kannattaa olla yhteydessä ja toimivia, helposti lähestyttäviä palveluita esimerkiksi jäsenyyteen liittyvässä asioinnissa.
Juha Makkosen mielestä hyvä vireillä oleva avaus on OAJ-sovellus. Uudentyyppistä osallistumisen tapaa edustaa myös Fiilismittari, jossa OAJ:n jäsenet voivat kommentoida työhyvinvointiin liittyviä väitteitä muutamalla klikkauksella.
– Tällaisia helpon osallistumisen tapoja tarvitaan enemmän. Lisäksi osallistumisesta pitää jäädä jäsenelle positiivinen kokemus – tunne siitä, että häntä on kuultu ja hänen mielipiteellään on merkitystä.