Vuonna 2018 varhaiskasvatuslaissa vahvistettiin pedagogiikkaa. Opettajien ja päiväkodinjohtajien kelpoisuusehdot juurrutettiin vahvasti kasvatustieteisiin.
Joidenkin mielestä oli äärimmäisen radikaali ratkaisu, että opettajilta vaaditaan opettajankoulutus.
Se, ettei pedagogisesta osaamisesta päiväkodeissa tingitä, oli hatunnoston arvoinen linjanveto silloiselta opetusministeripuolueelta.
Hatun voi kuitenkin asetella nyt takaisin päähänsä.
Ministeriö tekee ainoan asian, joka voi pelastaa varhaiskasvatuksen.
Sama puolue on nyt pääministeripuolue. Keskustelussa opettajapulasta on päädytty hämmentävään ajatukseen: muutetaan päiväkodinjohtajien kelpoisuusehtoja.
Loogista, eikös? Etenkin, kun laskelmien mukaan maistereista ei erityistä pulaa tule olemaan.
Olematon ongelma on kuitenkin päätetty korjata. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille tulisi päiväkodinjohtajan kelpoisuus leipoa.
Taustalta paljastuu kirjauksen todellinen syy. Sosionomeille halutaan luoda urapolkuja varhaiskasvatukseen.
On ilmeisesti kohtuutonta vaatia, että sosiaalialaa opiskelleet suorittaisivat töiden ohessa kasvatustieteiden maisterin tutkinnon. Sen saman, joka kandin tutkinnon suorittaneiden vakaopettajien pitää töiden ohella suorittaa.
Epämääräisessä tilanteessa opetusministeriö tekee ainoan asian, joka voi pelastaa varhaiskasvatuksen. Se perustaa työryhmän pohtimaan asiaa.
On ymmärrettävää, että sosionomeille voi olla kandeja vaikeampaa hakeutua maisteriopintoihin. Toivottavasti työryhmä päätyykin lopputulemaan, jossa kaikille päiväkodinjohtajaksi haluaville luodaan mahdollisuuksia maisteriopinnoille.