Varapuheenjohtaja 30.4.2018
Uuden varhaiskasvatuslain ympärillä kuohuu. Keskustelu on saanut erikoiset mitat. Myös tulkinnat ovat eriskummallisia. Erityisesti some on näyttänyt hyvät ja huonot kasvonsa.
Eduskunnan käsittelyssä olevan uuden lain ansiosta varhaiskasvatus ottaa viimeisen askeleen pois sosiaalihuollosta ja tulee osaksi yhtenäistä kasvatus- ja koulutusjärjestelmää. Matka on kestänyt vuosikymmeniä.
Vanha päivähoitolaki luotiin aikakautena, jolloin lasten päivähoidon tarkoitus oli mahdollistaa vanhempien työssäkäynti. Tästä on aikaa 45 vuotta.
Varhaiskasvatuksen kehittämisen näkökulma on sen jälkeen täysin muuttunut. Nykyisin varhaiskasvatus on lapsen oikeus. Siinä hän pääsee osalliseksi korkeatasoisesta, yksilöllisestä kasvua, kehitystä ja oppimista tukevasta pedagogisesta toiminnasta.
Lastentarhanopettajat ovat aina olleet vahvasti mukana päivähoidon ja varhaiskasvatuksen kehittämisessä ja toteuttamisessa. Aluksi päivähoito oli osa koululaitosta, mutta sen jälkeen se kuului lähes sadan vuoden ajan sosiaalitoimeen.
Osaksi kasvatus- ja koulutusjärjestelmää varhaiskasvatus palasi vasta viisi vuotta sitten. Pedagoginen näkökulma on alkanut näkyä entistä selvemmin.
Varhaiskasvatus on tärkein osa lapsen elinikäisen oppimisen polkua. Ei ole lainkaan yhdentekevää, millaista ja kenen vastuulla varhaiskasvatus on.
1990-luvulle saakka päiväkotien lapsiryhmissä työskenteli yleensä kaksi lastentarhanopettajaa. Sitten voimaan tuli päivähoitoasetus, jonka mukaan vähintään joka kolmannella päiväkodin työntekijällä piti olla lastentarhanopettajakelpoisuus. Lastentarhanopettajien määrä väheni, kun asetusta tulkittiin niin, että vain joka kolmannen työntekijän täytyy olla lastentarhanopettaja.
Samalla vuosikymmenellä säädettiin lasten subjektiivinen oikeus päivähoitoon ja lastentarhanopettajakoulutus siirtyi yliopistoon. Rinnalle luotiin ammattikorkeakoulujärjestelmä ja sosiaalikasvattajakoulutus muuttui sosionomikoulutukseksi. Rinnakkaisten koulutusten tarkoitus jäi tässä vaiheessa määrittelemättä eikä päiväkotihenkilöstön tehtävänimikkeiden muutoksiakaan mietitty.
Korkeakoulujen duaalimallin ei pitäisi johtaa siihen, että erilaisilla tutkintosisällöillä koulutetaan samaan tehtävään. Sen sijaan eri tutkintojen tulisi valmistaa eri tehtäviin, jotka täydentävät toisiaan. Se on työyhteisön monialaisuuden lähtökohta. Nyt eduskunnassa oleva hallituksen esitys uudeksi varhaiskasvatuslaiksi tarkentaa 20 vuotta epäselvänä olleet tehtäväkuvat.
Nyt pitää nostaa esiin erilaisten koulutusten tuottamaa ammattitaitoa ja painottaa tehtävänkuvia koulutuksen mukaan.
Kaikkien ammattilaisten osaamista tarvitaan päiväkodeissa. Nyt pitää nostaa esiin erilaisten koulutusten tuottamaa ammattitaitoa ja painottaa tehtävänkuvia koulutuksen mukaan. Tämä on toistemme arvostamista, ja vain tätä kautta varhaiskasvatuksesta tulee pedagogisesti entistä korkeatasoisempaa.
Opettajankoulutuksen saaneiden työntekijöiden määrä on vuosien mittaan painunut alle viidennekseen varhaiskasvatuksen henkilöstöstä. Koska pedagogisesti painottunut varhaiskasvatus on nyt kiinteä osa koulutusjärjestelmäämme, on perusteltua nostaa myös pedagogisesti koulutettujen opettajien osuutta päiväkodeissa.
Anitta Pakanen
Kirjoittaja on OAJ:n kolmas varapuheenjohtaja.