Taas vuonna 2019 elämä kaventui vähän enemmän suorittamiseksi. Taannuttiin, vaikka piti edistyä.
Taantuminen on mahdollisuuksien kaventumista. Tuntua siitä, että samanlaisuus on ainoa toivomme.
Pienikin liike on hyvä asia, jos suunta on oikea. Mutta pelkkä vauhtiin keskittyminen kaventaa ihmisyyttä. Lapsesta, nuoresta tai aikuisesta kasvaa suorittaja – näppärä osaajakansalainen, joka optimoi kuukausi kuukaudelta suorituksiaan, kunnes väsyy.
Kaikkein arvokkaimmat asiat kutistuvat niitä mittaroitaessa.
Elämä on mittaamattoman arvokasta. Kaikkein arvokkaimmat asiat kutistuvat niitä mittaroitaessa.
Miellämme eteenpäin menemiseksi sen, mitä on helppoa mitata. Siksi mittaaminen muuttaa meitä suorittajiksi. Tai oikeammin se, että emme osaa mitata sitä, mikä tekee elämästä elämisen arvoista.
Elämän voima on siinä, että on läsnä tässä ja nyt. Valmiina rakastamaan. On sinut menneen kanssa ja odottaa uteliaana tulevaa – näkee valonpilkahduksia huomisessa.
Elämän ainutkertaisen luonteen vuoksi tässä hetkessä koettuun täyteyteen kiteytyy kaikki. Siksi inhimillisen kasvun päämääränä on löytää rauha itsen ja ympärillä olevan todellisuuden kanssa.
Mitä jos vuonna 2020 vahvistaisimme olemista ja vähentäisimme suorittamista. Keskittyisimme suunnan varmistamiseen nopeuden sijasta. Tunnistaisimme, että kaikki se, mikä tekee elämästä elämisen arvoista, ei taivu numeroiksi.
Vain kuulostelemalla tämän hetken mahdollisuuksia tavoitetaan sitä voimaa, jota jokaisessa ihmisessä oleva ainutlaatuisuus edustaa. Heikkouksia on meissä jokaisessa. Mutta niin on vahvuuksiakin.
Käydään jokaisessa olevat ainutlaatuisuudet edellä tähän vuoteen. Kannatellaan toisiamme niin, että saadaan ainutkertaisesta elämästä entistä elettävämpää.
Arto O. Salonen on kestävyystutkija, visionääri ja apulaisprofessori Itä-Suomen yliopistossa.