Jukka Maarianvaaran kolumni: Pidetään huolta

Lukuvuoden alussa on hyvä hetki kiinnittää huomiota siihen, mitä lapsille ja nuorille kuuluu ja miten me aikuiset voisimme tukea heidän hyvinvointiaan. Tähän tarjoaa hyviä eväitä muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisu Lasten ja nuorten hyvinvointi 2017, joka pohjautuu viime vuonna toteutetun Kouluterveyskyselyn tuloksiin.

Tietoa on tarjolla myös sukupuolittain eriteltynä. Julkaisu osoittaa, että tyttöjen ja poikien kokemukset muun muassa yksinäisyydestä ja syrjivästä kiusaamisesta eroavat toisistaan merkittävästikin. Tytöt kokevat poikia useammin yksinäisyyttä, mutta pojilla ei useammin ole yhtään läheistä ystävää. Tytöt joutuvat kolme kertaa useammin seksuaalisen häirinnän kohteeksi kuin pojat, kun taas poikien maailmassa fyysinen väkivalta tai sen uhka on enemmän läsnä.

Koulukiusaaminen itsessään näyttää vähentyneen, mutta syrjivä kiusaaminen koulussa tai vapaa-ajalla – josta nyt kysyttiin ensimmäistä kertaa – on erittäin yleistä. Peruskoululaisista jopa neljäsosa ja toisella asteella opiskelevistakin joka kahdeksas on kokenut kiusaamista ulkonäön, sukupuolen, ihonvärin tai kielen, vammaisuuden, perheen tai uskonnon vuoksi.

Myös vanhempien on katsottava peiliin.

Kiusaamisen kokemukset korostuvat ulkomaalaistaustaisilla, kodin ulkopuolelle sijoitetuilla ja matalan tulotason perheistä tulevilla lapsilla ja nuorilla.

Kouluilla on oma vastuunsa ja keinonsa puuttua lasten ja nuorten ongelmiin esimerkiksi tasa-arvon edistämisessä, mutta myös vanhempien on katsottava peiliin.

Liian monet lapset ja nuoret joutuvat vanhempiensa henkisen tai fyysisen väkivallan uhreiksi. Nuoret kärsivät vanhempien liiallisesta alkoholinkäytöstä ja erotilanteista, jolloin myös väkivallan kokemukset ovat yleisimpiä. Toisaalta jos vuorovaikutus toimii, se edistää lapsen hyvinvointia merkittävästi.

Kannetaan siis jokainen vastuuta jälkikasvumme hyvinvoinnista. Ensimmäinen askel voisi olla, että laitetaan kännykkä taskuun ja kysytään lapseltamme, mitä hänelle kuuluu.