Vuosikymmeniä sitten näin yhteiskuntaopin kirjassani piirroksen tulevaisuuden perheestä. Siinä isä, äiti ja poika olivat kukin omalta tietokoneeltaan etäyhteydessä töihin ja kouluun.
Visionäärinen piirros hihitytti lapsellista ysiluokkalaista: ei tuollaista saata tulla! Tänään jälkiviisastelen, eikö kuvittaja osannut vai eikö hän tohtinut kuvitella enempää.
Välillä opettajakin on ihminen.
Miltä näyttäisi piirros tulevaisuuden opettajasta?
Haluaisin uskoa, että joitakin työtehtäviä ja inhimillisyyttä ei vaan voi korvata. Kyllä voi, kun raha ratkaisee. Niinpä meillä on itsepalvelukassat, chattibotit ja Blushin tekoälytreffikumppanit.
Luulenpa, että tekoälysovelluksen ei tarvitse olla kuin edullisempi sekä riittävän hyvä korvatakseen kaltaiseni keskinkertaisen ihmisopettajan.
Tekoäly ei lomaile, ei myöhästy, ei sairastele, ei perhevapaile eikä lakkoile. Se ei unohda nuorten nimiä eikä mitään, mitä he elämästään kertovat.
Tulevaisuuden opettaja näyttää miltä vain. Volumetrisen näytön avatar voi olla teini-idoli, Einstein, Barbapapa tai mitä oppija milloinkin haluaa. Vetääpä sen kielivalikoimakin melkein vertoja Tähtien sodan C-3PO-protokolladroidille.
Oppimisen omistajuus on nuorella, joka saa edetä juuri itselleen sopivaan tahtiin muista välittämättä.
Ehkä tulevaisuuden lukiolaiset ja yläkoululaiset opiskelevat tehokkaasti kolmipäiväistä viikkoa.
Noina päivinä koulun käytävillä kiertää siivoojia, järjestyksenvalvojia, koulunkäynninohjaajia, nuorisotyöntekijöitä ja koulupoliisi. Välillä opettajakin on ihminen ja saa vetää ryhmätyön tai ohjata opintoretken.
Mielikuvitukseni laukkaa jo opettajan ammatin Day Zeroon, vaikka tässä vasta odotellaan Opetushallitukselta ohjeita teko- älyn käytöstä tänään.
Vartoessa riittääkin hyvin aikaa piirtää kuva tulevaisuuden opettajasta.