Syyllinen tervehtii teitä.
Olen nimittäin saanut tietooni, että Mika on käyttäytynyt äärimmäisen huonosti rehtorin puhuttelussa: haistatellut, kiroillut ja syljeksinyt seinille.
Haluan pyytää sitä nöyrästi anteeksi.
Sain murheekseni kuulla Mikan kiusanneen hiljaista luokkatoveriaan pidemmän aikaa. Viime viikolla hän työnsi poloisen pään vessanpönttöön ja nosti hänet siunatuksi lopuksi roikkumaan vyöstä naulakkoon. Kyllä tässä saa hävetä silmät päästään.
Totisesti ovat Mikan synnit suuret ja veriruskeat. Minulle on kerrottu, että hän on myynyt vapea ja pillereitä, diilannut nuuskaa keskellä kirkasta päivää ja puhunut pervoja pikkuoppilaille. Hänelle ei ilmiselvästi riitä oman sielunsa turmeleminen, kun pitää pahentaa kaikkein pienimmätkin.
Viime viikolla hänet yllätettiin siivouskomerosta kuselta. Tuntuu, etten yksinkertaisesti selviä sen pojan kanssa.
”Tuntuu, etten yksinkertaisesti selviä sen pojan kanssa.
Pahoittelen syvästi sitä, että Mika sai viimeisestä kokeesta nelosen. Olen muistutellut kokeista liian vähän enkä ole muutenkaan onnistunut motivoimaan häntä koulunkäyntiin. Hän suoraan sanottuna vihaa koko laitosta. Vastuu siitä on minun.
Koen epäonnistuneeni kasvattajana. Epäilemättä olen puuttunut asioihin liian löysästi ja haluttomasti, vaikka olen yrittänyt vedota omaantuntoon, nuhdella ja rankaistakin.
Poika on sen kuin jatkanut tolskaamistaan. Kyllä joku muu maksaa, mitä polle aitaa kaataa, hän on irvinyt. Ymmärrän, että olette minuun pettyneitä.
Pukeudun säkkiin ja ripottelen tuhkaa ylleni Mikan tekojen vuoksi. Voitte olla varmoja, että häpeän ja kadun. Jos annatte armon vielä kerran käydä oikeudesta, lupaan yrittää kaikkeni, jotta Mika parantaisi tapansa.
Kuitenkin ymmärrän, jos haluatte pääni vadille. Teillä on siihen Mikan vanhempina täysi oikeus.
Terveisin Mikan luokanvalvoja.
Otto Kallioranta on äidinkielenopettaja, joka opettelee kuuntelemista.