Syksyn alussa havahduimme uuteen, outoon ilmiöön. Oppilaat telkeytyivät wc-tiloihin porukalla ja keksivät tikusta asiaa kesken tunninkin, kun piti muka päästä tarpeille.
Samaan aikaan käytävillä ja pihoilla alkoi kokoontua epämääräisiä rinkejä, jotka hajaantuivat esittäen viatonta, kun välituntivalvoja lähestyi.
Oppilaiden rauhattomuus lisääntyi, monen iho kelmeni ja silmänaluset tummuivat. Muuan vasikka, jonka nimeä en turvallisuussyistä mainitse, vihjaili valvontakameroiden ulottumattomissa tapahtuneista pahoinpitelyistä.
Tuntui, että jotakin oli pakko tehdä. Tunnelma vakavoitui, ja opekokoukset venyivät.
Rauhattomuus lisääntyi, monen iho kelmeni ja silmänaluset tummuivat.
Lopulta haju paljasti rikoksen aiheen ja laajuuden.
Kollegani, piintynyt lukutoukka, tunnisti käymälässä paperin tuoksun, usein vanhan ja vettyneen. Ne peijakkaat lukevat salaa!
Vyyhti alkoi purkautua. Lyhyessä ajassa takavarikoimme kioskipokkareita, novellikokoelmia, pitkää proosaa, jopa runokokoelmia.
Ratsiat purivat, vessareissut kiellettiin. Kirjoja löytyi taskuista, repuista ja paitojen alta. Salaisia lukupiirejä käräytettiin, mustuneet sormenpäät paljastivat valehtelijat.
Viime viikot ovat olleet ankaran kurinpalautuksen aikaa. Kaupunginkirjaston ja Suomalaisen kirjakaupan kanssa on sovittu tehostetusta valvonnasta, ja Silmäasema on luvannut olla myöntämättä alennuskoodeja alle 16-vuotiaille. Porttiteoriasta olemme oppineet paljon, valitettavasti nuorten ja uhmakkaiden kantapäiden kautta. Matka Paretskoista Pulkkiseen on yllättävän lyhyt.
Itkin järkytyksestä, kun eräältä pieneltä, kiltin oloiselta seiskaluokkalaiselta löytyi repusta Gulag: Vankileirien saaristo.
Nykyään koulun pääaulassa on vitriinissä, kaltereiden takana ikään kuin varoittavana esimerkkinä, Danten Jumalainen näytelmä, ja sen yllä teksti: Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää.
Otto Kallioranta on äidinkielenopettaja, joka harrastaa lukemista.