Yliopistoista kuuluu kummia. Tilat vievät liikaa rahaa ja ovat osin väärässä paikassa ja siksi liian kaukana yhteiskunnasta. Rankinta on niillä, jotka ovat kaupungin reunalla, jossa ei ilmeisesti ole yhteiskuntaa lainkaan.
Onneksi myös yhteiskunta kokee välillä olevansa liian kaukana yliopistosta, ja sillä on tarjolla hyvälle ystävälle – yliopistolle – kelpo tiloja.
Tulevaisuuden yliopistossa luennot pidetään kirkossa. Sen penkeiltä ovat monet mahtitieteilijät ponnistaneet yliopistolaitoksen alkuaikoina, kun yliopistoilla ei ollut omia tiloja.
Muutos sopii hyvin myös yliopistoverkon laajentamispyrintöihin, sillä Kerimäellä, jossa on maailman suurin puukirkko, ei vielä ole yliopistoa.
Tulevaisuuden yliopistossa luennot pidetään kirkossa.
Kapakoista löytyy uutta virtaa pienryhmäopetukseen. Paikan erityisvoimana on se, että se saa tuppisuisemmatkin opiskelijat suorastaan lörpöttelemään ajatuksensa muiden korville.
Samalla päästään takaisin oikeaan akateemiseen vapauteen, kun porvarillista työaikaa saadaan luvan kanssa venyttää aamun puolelle.
Opiskelijoiden kauan kaipaamia ryhmätyötiloja puolestaan tarjoavat jatkossa keskustojen tyhjentyneet liiketilat akvaarioikkunoineen. Juhlia varten on käytössä tori. Sen kojut tyhjenevät päivän jälkeen sopivasti opiskelijajärjestöjen ilonpitoon.
Koju toimii myös väliaikaisena majapaikkana, jos väsyneet juhlijat eivät jaksa mennä yöksi kotiin. Aamuiset krapulasillit ja -kahvit on kätevä nauttia torilla sen herätessä uuteen aamuun. Toimii myös henkilökunnan juhliin.
Yhteistyön kruunaa se, että yliopistojen nykyiset rakennukset voidaan ottaa uuteen käyttöön tai purkaa ja rakentaa uusia, käyttökelpoisempia tiloja yrityksille ja muille yhteiskunnan toimijoille. Sinne kaupungin reunalle.
Matti Rautiainen on opettajankouluttaja Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksella.