Opettajien järjestäytymisen merkitys konkretisoitui kevään aikana voimallisesti. Samalla tiivistyi alan yhteisöllisyys.
“Olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten lakko on yhdistänyt eri opettajaryhmiä yhteisen asian taakse”, sanoi Jaana Kovanen Opettaja-lehden haastattelussa. “Meidän koulussamme suunnilleen kaikki ilmoittautuivat lakkovahdeiksi”, kertoi Anna Pitkänen OAJ:n nettisivuilla.
Alan sopimukset palkankorotuksineen ovat neuvottelu- ja lakkokevään tärkein tulos. Toisaalta lakko oli tärkeä muistutus järjestön voimasta. Yhteishenki hioutui lakkotiimellyksessä. Nyt järjestöllä on uutta potkua suunnitella tulevaa.
Keväällä nähtiin erikoisia yrityksiä murentaa työntekijöiden oikeuksia. Muutamat työnantajat painostivat esihenkilöitä jäämään työtaistelujen ulkopuolelle. Tietosuojasäädösten vastaisesti yritettiin kerätä listoja lakkoon osallistuvista.
Neuvottelujärjestö Juko nosti lakko-oikeuden rajausyrityksistä kanteen. Työtuomioistuin vahvisti ratkaisussaan, ettei työnantajalla ole oikeutta rajata esihenkilöitä lakon ulkopuolelle. Sakkoja tuli työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.
Olisi kiinnostavaa selvittää, oliko lakonmurtamisyritysten takana työnantajan tietämättömyys työntekijöiden perusoikeuksista. Vai ajatteliko se, etteivät työntekijät tunne oikeuksiaan ja heitä voi vedättää?
Joka tapauksessa perusteettomat vaatimukset aiheuttivat epävarmuutta ja paljon selvittelytyötä. Onneksi oma järjestö auttoi.
Ammattijärjestö rakentaa yhteistä hyvää.
Vapaa järjestäytymisoikeus ja työntekijöiden puolta pitävät ammattiliitot ovat osa demokratiaa. Ammattijärjestö rakentaa yhteistä hyvää ja pitää jäsentensä äänen kuuluvilla yhteiskunnassa ja päätöksenteossa.
Ilman järjestöä työntekijä olisi murheineen yksinäinen. Rimputtaisi aika ajoin johtajanhuoneen liikennevaloja ja vetäytyisi suljetun oven taakse palkka- ja lomatoiveineen. Olisi prepannut itsensä neuvottelukuosiin, opetellut työlainsäädännön pykälät. Entä miten työntekijä purnaisi paremmaksi sisäilma-asiat ja hoitaisi häirintätilanteet?
Tämän lehden jutuissa avaamme, mitä kaikkea OAJ tekee ja miten. Lisäksi jutuissa näkyy kasvatus-, opetus- ja tutkimusalan ammattien ja opettajien moninaisuus.
Minna Ängeslevä on Opettaja-lehden päätoimittaja.
Twitterissä @MAngesleva
Tekijältä
Uskalla olla avoin ja tarvitseva
Opiskelijat, joilla on neuropsykologisia haasteita, saavat tukea opiskelussa. Mutta tuetaanko samoja hankaluuksia kohtaavia opettajia työssään?
Haastattelemani lehtori Annukka Vesan mielestä ei tarpeeksi. Vesa sai adhd-diagnoosin ja kertoi siitä avoimesti kollegoilleen ja opiskelijoilleen.
Aikoinaan rakas journalismin opettajani Suski kertoi heti ensimmäisellä luennollaan, että hänellä on adhd. Suski tunnisti opiskelijat, joilla oli samankaltaisia ominaisuuksia. Hän huomioi opiskelijoiden henkilökohtaiset tarpeet ja voimavarat.
Opiskelijat rentoutuivat, uskalsivat olla kokonaisia vahvuuksineen ja puutteineen. Minäkin rentouduin ja uskalsin kertoa Suskille omasta masennuksestani. Tämän ansiosta minun oli helppoa hengittää koulussa.
Kannustan sinuakin Annukan ja Suskin avoimuuteen, on kyseessä mikä tahansa asia tai diagnoosi. Uskalla vaatia työnantajaltasi helpotusta ja tukea.
Laita käsi rinnallesi, hengitä ja tunnustele: oletko huomioinut tarpeesi opettajana?
Kaisu Sofia Kinnunen
Lue Annukka Vesan tarina: