Päiväkodit, koulut ja oppilaitokset ovat työpaikkoja siinä missä muutkin, iloineen ja ristiriitoineen. Yhteisöllisyys joutuu testiin erityisesti, kun työporukka törmää kriisiin tai ongelmiin. Korona-ajan poikkeusjärjestelyt varmasti koettelevat yhteisönkin saumoja.
Työyhteisöissä räiskähtelee myös yli sovittujen rajojen. Vuosi sitten syksyllä Opetusalan työolobarometrin kyselyyn vastanneista opettajista ja esihenkilöistä työpaikkakiusaamisesta raportoi parikymmentä prosenttia. Kysymys koski kiusaamista tai epäasiallista kohtelua edellisen 12 kuukauden aikana.
Ei ole olankohautuksen paikka.
Koulukiusaaminen on 2000-luvun vuosikymmeninä vähentynyt, muistuttaa Christina Salmivalli. Tiedon vahvistavat Kouluterveyskyselyt.
Työpaikkakiusaamisen luvut sen sijaan junnaavat paikallaan. Ne ovat isoja etenkin julkisen puolen naisvaltaisilla aloilla. Vaikka työhyvinvoinnista puhutaan ehkä enemmän kuin koskaan ja keinoja sen tukemiseen on olemassa roppakaupalla.
Keskimäärää enemmän jatkuvaa huonoa käytöstä on työpaikoilla, joissa on stressiä, epävarmuutta, uhkaa tai huono ilmapiiri.
Työyhteisön kehittäminen vaatii jatkuvuutta.
Lain mukaan kiusaamisen estäminen ja siihen puuttuminen on johdon vastuulla. Suoraa viivaa en kiusaamisen ilmenemisestä silti vetäisi huonoon johtamiseen.
Työyhteisön kehittäminen vaatii jatkuvuutta, osallisuutta ja osallistamista. Tieto ei muutu taidoiksi ja käytännöiksi hetkessä, ei vaikka esihenkilö olisi kuinka skarppi ja epäasiallisuuksiin puuttumisen ohjeet pilkulleen viilattu. Taustalla – sitä epävarmuutta ja stressiä tuomassa – on myös esimerkiksi rakenteellisia hankauksia, julkisella puolella vaikkapa jatkuva rahoituksen niukkuus ja poukkoileva päätöksenteko.
Ja voisipa tovin puhua yhteiskunnassamme yleensäkin ilmenevästä häirinnästä ja vihapuheesta. Laajalle säteilevää ilmapiirivaikutusta tälläkin, tahallisen hajottavalla ja epäempaattisella käytöksellä.
Koulutusalan valopilkku muuten on ammattikorkeakoulu, jossa kiusaamisen luvut olivat puolet pienempiä kuin muilla. Hyvä amkit, teillä mitä ilmeisimmin on yhteisöllisyys hyvässä kunnossa!
Minna Ängeslevä on Opettaja-lehden päätoimittaja.
Twitterissä @MAngesleva
Tekijältä
Kiusaamiskeskustelu keulii
Kunpa joku vetäisisi töpselin seinästä. Sammuttaisi somet hetkeksi, buuttaisi koko keskustelukulttuurin.
Tämä kävi mielessä esimerkiksi syyskuussa, kun kiusaamiskeskustelu pääsi jälleen valloilleen mediassa. Vantaalaisessa koulussa oppilaiden epäiltiin pahoinpidelleen koulukaverinsa välitunnilla.
Yhtäkkiä varsin moni tuntui tietävän, mitä kouluissa tehdään tai ei tehdä ja mitä pitäisi tai ei pitäisi tehdä.
Tässä lehdessä tartun juuri tähän. Mistä johtuu mielikuva, ettei koulussa tehdä mitään kiusaamiselle? Varsinkin, kun se ei ole totta.
Somessa leviävät väärät käsitykset ja julkisuusmylly tuskin auttavat kiusattua, kiusaajaa, koulua saati yhteiskuntaa.
Salla Hongisto
Lue lisää:
Miksi koulu ei tee mitään? – Kiusaamiskeskustelu pyörii usein perusteettomien väitteiden ympärillä