Politiikkapiireissä pyörii anekdootti poliitikon ja kansalaisen kohtaamisen kaavasta.
Kansalainen nykäisee hihasta ja kertoo huolestaan. “Onko näin?” kysyy poliitikko. “Kyllä näin on”, sanoo kansalainen. “Tähän tarvitaan muutos”, poliitikko toteaa, vaikkei aikoisi tehdä asialle mitään.
Tarina on pyörinyt mielessäni, kun olen seurannut kuntavaaliavauksia.
Kaikkien puolueiden vaaliohjelmista löytyy hyviäkin ehdotuksia, mutta julkisuudessa äänestäjien huomiosta kilpaillaan pyöreillä arvoviesteillä. Uutiskynnyksen ylittävät lähinnä letkautukset tofusta, pervoilusta ja susikyydeistä.
Tofu ei ratkaise sitä, onko opettajilla eväät selvitä työnsä haasteista. Ne ovat erilaisia kuin ennen. Siitä muistuttaa OAJ:n alkuvuodesta tekemä kysely, johon vastasi liki 14 000 jäsentä.
Vastaajista 90 prosenttia tuntee työnsä vaativuuden kasvaneen uran aikana. Syynä ovat esimerkiksi resurssileikkaukset sekä oppimisen tuen tarpeen ja huoltajien yhteydenottojen lisääntyminen.
Puhuimme pienemmistä ryhmistä ja kelpoisten opettajien merkityksestä.
Mitä muutosta kouluihin, päiväkoteihin ja oppilaitoksiin siis tarvitaan? Sen tietävät parhaiten opettajat.
Haastattelin aiheesta eri koulutusasteilla työskenteleviä OAJ:n jäseniä. Puhuimme pienemmistä ryhmistä, kelpoisten opettajien merkityksestä ja riittävästä perusrahoituksesta. Haastateltavat toivoivat kunnollisia työvälineitä ja mahdollisuutta kohdata jokainen oppija yksilönä.
Nämä muutokset eivät ole utopioita vaan poliitikoista kiinni. Vaalien jälkeen päättäjien on jokaisessa kunnassa tartuttava toimeen.
Ongelmien ratkaisu maksaa, mutta kuten luokanopettaja Esa Ukkola totesi: jos oppimiseen ei nyt satsata rahaa, joudutaan myöhemmin maksamaan osaamattomuuden ja syrjäytymisen kustannuksia.
OAJ:n kuntavaaliohjelma tarjoaa tuleville päättäjille konkreettisia ratkaisuja, joissa kuuluu opettajien ääni.
Näinä päivinä OAJ:n Sivistyskahvilassa ja sen jälkeen järjestön somekanavissa kuullaan vielä tarkemmin puolueiden koulutuslinjauksista. Tutustu ja osallistu!