Kerroimme helmikuussa Opettajassa päiväkotien tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelun velvoitteesta, joka edellisenä kesänä oli kirjattu yhdenvertaisuuslakiin.
Opettajat olivat innoissaan, kun pääsivät pysähtymään tärkeän arvokasvatuksen käytäntöihin.
Tänä kesänä, vain vuosi lain voimaantulon jälkeen, poliittisessa päätöksenteossa kilisee toisenlainen kello. Hallituksen esitys päiväkotien yhdenvertaisuussuunnittelun poistamisesta on juuri ollut lausunnoilla.
Poistamassa ollaan myös velvollisuutta paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta.
Samaan aikaan hallituksen hyväksyttäväksi on tulossa rasismin vastainen toimenpideohjelma. Se ei ole ainoa linjaus, jonka kanssa varhaiskasvatuksen norminpurkuesitykset ovat ristiriidassa.
Työn määrä tuskin vähenee, joten säästötkään eivät toteudu.
OAJ, Opetushallitus ja lapsiasiavaltuutettu – muiden muassa – eivät kannata muutosesityksiä.
OAJ muistuttaa lausunnossaan esimerkiksi, että suunnitteluvaatimus on kaikilla muillakin koulutusasteilla. Kyllä yhdenvertaisuuden pitäisi tässäkin asiassa toteutua.
Hassua olisi sekin, että koulussa järjestettävässä esiopetuksessa suunnitelma pitäisi edelleen olla, mutta päiväkodin eskarissa ei.
Suunnittelutyön poistoa perustellaan työaikaa vievän kirjaamistyön karsimisella.
Kyllä, opettajat ovat vaatineet turhan raportoinnin vähentämistä. Mutta nyt käsillä olevat esitykset pohjaavat kuntien, eivät henkilöstön toiveeseen.
Juuri tämä työ ei ole turhaa vaan yksi osa varhaiskasvatuksen laadusta huolehtimista.
Eikä velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta ole katoamassa päiväkodeista. Se on arvo, josta ei tingitä ja se on kirjattu myös lainsäädäntöön ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin.
Niinpä työn määrä ei välttämättä vähene eivätkä kiikarissa olevat säästöt toteudu, mutta henkilöstöltä saattaa kadota tärkeä työkalu lapsen edun edistämisessä.
Minna Ängeslevä
X:ssä @MAngesleva