Tulopoliittiset kokonaisratkaisut eli tupot haudattiin jo yli vuosikymmen sitten. Silti 2010-luvulta alkaen palkkaratkaisut ovat olleet hyvinkin tupomaisia ja keskitettyjä.
Raamisopimuksissa on määritelty palkkojen ja muiden työehtojen kustannusvaikutus tietylle ajanjaksolle. Liitot ja työnantajat ovat neuvotelleet alakohtaiset sopimukset tämän raamin pohjalta.
Sopimuskorotusten taso eri kierroksilla on ollut varsin yhdenmukainen eri toimialoilla ja sektoreilla.
Sopimuskorotusten lisäksi palkkatasoa nostaa palkkaliukuma. Sillä tarkoitetaan korotuksia, joita työnantajat maksavat yhteisesti sovittujen palkankorotusten päälle. Näitä ei julkisalalla juurikaan näy.
Kikyn lomarahaleikkauksista huolimatta julkinen ala, ja kunnat sen osana, on onnistunut 2010-luvulta alkaen sopimuskorotuksissa yksityiseen verrattuna hyvin.
Vuodesta 2010 tämän vuoden kesäkuuhun ulottuvalla jaksolla palkat ovat Tilastokeskuksen mukaan nousseet kuntasektorilla 16,2 prosenttia ja yksityisillä alaoilla 15,8 prosenttia. Kokonaisansiotaso on noussut yksityisellä 21,9 prosenttia ja kunnalla 21,1 prosenttia.
Tarvitaan useampivuotinen palkkaohjelma.
Ansiokehityksen erot yksityisen ja julkisen välillä ovat viime vuosina kaventuneet, mutta lähinnä palkkaliukumien takia kunta jää yhä jälkeen yksityisestä.
Yksityisellä puolella pula työvoimasta johtaa työnantajan haluun maksaa ylimääräistä. Sen sijaan kunnissa pitkään jatkunut pula esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajista ei ole juurikaan lisännyt palkkaliukumia.
Kuntasektorilla on pyritty hillitsemään palkkakilpailua aloilla, joilla pula ammattitaitoisesta työvoimasta on kovaa.
Kunnan palkkauksellisen aseman parantamiseksi tarvitaan useampivuotinen palkkaohjelma, jolla korjataan vuosien mittaan syntynyttä palkkatason jälkeenjääneisyyttä.
Palkkaohjelma edellyttää koko järjestön yhtenäisyyttä ja yhteistä tahtoa. Ylimääräistä ei ole tulossa ilman painostustoimia.
Olli Luukkainen on OAJ:n puheenjohtaja.
Twitterissä @OlliLuukkainen